Search Results for: Suomen kantelemuseo

Kanteleen kielin – 16 kanteleen kansaa

Kanteletta soitetaan Suomen lisäksi myös Koillis-Euroopassa ja Länsi-Siperiassa. Soitin on monen kansan identiteetin symboli. Suomalaisille soitin on vahvasti suomalainen, mutta niin se on myös esim. udmurteille udmurtialainen. Parhaillaan kerätään yhteen tietoa siitä, mitkä kansat soittavat kanteleita ja millaisia soittimet ja musiikki ovat. Tietoa ei ole kerätty yhteen suomeksi näin laajasti koskaan ennen. Kansallissoittimen esitteleminen myös muiden kansojen soittimena on ensiarvoisen tärkeää, jotta oppisimme tuntemaan omaa soitintamme, historiaamme ja itseämme. Soitinrakentaja, opettaja ja muusikko Rauno Nieminen veistää puuta Itä-Karjalan Haikolan kylän kesäyössä ja puhuu rauhallisella äänellä kanteleen valmistukseen tarvittavista välineistä: ”Siinä tarvitaan puuta, puukko, kirves, taltta, pora, vaskilankaa, rautanaulat ja savusauna.” Käsissä valmistuu Ontrei Malisen kanteleen kopio. Näin alkaa 17-osainen radiosarja kanteleen eri kansoista. Kanteleen kielin -hanke esittelee radiossa ja kirjasarjassa nykypäivän kanteleen elämää. Ensimmäisen kerran kuulin, että kanteletta soittavat muutkin kuin suomalaiset, kun soitin Mikkelin musiikkiopistossa kanteletta Kari Dahlblomin opetuksessa ja hän kertoi kanteleen muista kansoista. Kun sitten aloin opettaa Sibelius-Akatemiassa kanteletieto-nimistä oppiainetta päätin kerätä yhteen tiedot näistä kansoista. Sepä ei ollutkaan helppo tehtävä, sillä usein kanteleesta mainittiin vain, että sitä ”soittavat suomalaiset ja muutamat muut kansat.” Kanteleen kielin -työryhmä on tehnyt tähän mennessä kenttämatkat Liettuaan, Latviaan, Viroon, Karjalan Tasavaltaan, Udmurtiaan, Tatarstaniin, Tšuvassiaan, Marin Tasavaltaan, Puolaan ja Moskovaan. Tuloksena on huikea määrä aineistoa; valokuvia on n. 11 000, radiotasoisia kenttä-äänityksiä kymmeniä tunteja. Kenttämatkoilla on tavattu monenlaisia, kiinnostavia ihmisiä ja käyty jännittävissä paikoissa; rock-klubeilla, museoissa, kouluissa, kodeissa ja soitinverstaissa. Päämääränä...

Read More

Virityslaite kanteleeseen ja sentapaisiin soittokoneisiin – Paul Salmisen kääntimillä varustetut kanteleet

Muusikeri Paul Salmisen toiminta kanteleen kehittäjänä oli lyhyt jos lasketaan aika ensimmäisestä patenttihakemuksesta vuonna 1920,  viimeiseen kanteleeseen 1949.  Aivan tyhjästä Salminen ei ole virityslaitettaan keksinyt, vaan samanlainen idea oli käytössä mm. konserttiharpuissa. Kanteleen sävelvaihtokoneiston parissa teki töitä myös Hannes Wallen USA:ssa ja päätyi samantapaiseen keksintöön kuin Salminen. Sävelvaihtajakoneistojen taustaa 1600-luvulla tirolilaismuusikot kehittivät kielikohtaisen sävelvaihtajan harppuun. Kunkin kielen kohdalla olevasta sävelvaihtajasta soittaja saattoi muuttaa kielen sävelkorkeutta puolen sävelaskeleen verran. Pian harppuun kehitettiin jalkakäyttöinen pedaalijärjestelmä, jotta soittajan kädet olisivat vapaat kielten näppäilemiseen. Vuonna 1720 Saksalainen Jakob Hochbrucker (1673–1763) kehitti 5-pedaalisen, myöhemmin 7-pedaalisen harpun. Lopullisesti nykyisen konserttiharpun kaltaiseen mekanismiin päästiin Ranskassa, missä ensin Georges Cousineau (1733–1799) rakensi vuonna 1782 harpun, jossa kaksi seitsemän pedaalin sarjaa mahdollisti kunkin kielen korottamisen joko puoli- tai kokoaskeleen verran. Vuonna 1808 Sebastien Érard (1752–1831) rekisteröi patenttinsa kaksoispedaaliharpulle, jossa yhdellä seitsemän pedaalin sarjalla saadaan jokaisen oktaavin samannimiseen kieleen puoli- tai kokosävelaskeleen korotus yhtä pedaalia käyttämällä. Harpussa on diatonisesti viritetty kielistö, jossa jokaisella kielellä on kaksi pyörivää kahdella tapilla varustettua rullaa, joita pyörittämällä kieltä voidaan lyhentää. Kun kieli on pisimmillään on se silloin alennettu. Kun kieltä lyhennetään ensimmäisellä rullalla on se silloin perusvireessä ja seuraava rulla ylentää kielen. Tällainen koneisto sopii harppuun, jossa käytetään suolikieliä ja tällaisen koneiston käyttö ei tuota vaikeuksia. Kaliforniassa, Berkeleyssä asunut Hannes ”Hans” Wallen työskenteli vuosikymmeniä kanteleen hyväksi, jotta kantele ei vain säilyisi Suomen kansallissoittimena, vaan tulisi myös varteenotettavaksi soittimeksi taidemusiikin esittämisessä. Jo v. 1912...

Read More

Salmisen kanteleet vuosina 1925-1949

Paul Salminen oli merkittävä suomalaisen kanteleen kehittäjä, jonka aktiivinen toiminta kanteleen parissa alkoi 1920-luvun alussa ja päättyi hänen kuolemaansa vuonna 1949.  Tietoja Salmisen ensimmäiseen patenttiin perustuvasta, rullamekanismilla toimivasta sävelvaihtajakanteleesta on saatavilla vähän, sillä Salmisen muistiinpanoissa on tiedot myydyistä kanteleista vasta vuodesta 1925 alkaen. Salmisella oli useita kantelemalleja, joita on tullut yllättäen esiin viime vuosina. Kokonaiskuva Salmisen kantelemalleista alkaa selvitä, vaikka aukkoja tiedoissa on vieläkin. Artikkelimme ensimmäisessä osassa selvitämme Salmisen kantelemalleja yleensä ja seuraavissa osissa tarkemmin. Salmisen toiminta kanteleen kehittäjänä Paul Salminen (1887–1949)  vietti lapsuutensa ja nuoruutensa Inkerissä ja Pietarissa. Hän oli ammatiltaan muusikko ja toimi vetopasuunan soittajana. Leipätyönsä lisäksi hän alkoi askarrella kanteleen kimpussa. Salminen oli Pietarissa lukenut Suomessa tehdystä kannelta koskevasta parannuksesta ja oli siitä erittäin kiinnostunut. Suomeen tultuaan Salminen löysi parannetusta kanteleesta vain piirustukset, joista saattoi päätellä että ajatusta voi kehittää. Salminen haki patenttia vuonna 1920 keksinnölle nimeltä ”Virityslaite kanteleeseen ja sentapaisiin soittokoneisiin”. Salminen toimi myös kanteleensoittajana,  soiton opettajana ja kantelekoulujen  laatijana. Salmisen kokonaisvaltainen työ kanteleen parissa loi Suomeen oman kantelekoulukunnan. Salminen suunnitteli useita kantelemalleja, joista hän teki tarkat rakennuspiirustukset. Sävelvaihtokoneistolla varustettuja malleja olivat: 1, 2, 3A, 3B, 4 ja 5. 1940-luvun alussa Salminen suunnitteli tavallisia kanteleita, joita Fazer-musiikki markkinoi kotikanteleen nimellä. Salmisen kautta näitä kanteleita meni soittajille vain parikymmentä. Paul Salmisen muistiinpanovihkojen perusteella voidaan todeta valmistusmääristä seuraavaa: Rullakanteleita    =     ei tietoa, koska ei ole mainittu muistiinpanoissa Suurkanteleita    =     101 kpl  (mallit 3A, 3B ja...

Read More

Levypoke

Maija Pokela aloittaa Kantele-lehdessä levypalstan Levypoke. Maija Pokela on kansanmuusikko, joka opiskelee Sibelius- Akatemiassa pääaineenaan kanteleet. Hän on soittanut niin kauan kuin muistaa ja on kansan­musiikin intohimoinen kuluttaja. Sain käsiini pinon CD-levyjä, joissa kantele on jollain tavalla läsnä. Toivoin, että tulisin kuulemaan kanteletta mahdollisimman monipuolisesti ja mielenkiintoisesti soitettuna, ehkä jopa jotenkin aivan uudella tavalla. Soitto on mielestäni hienoimmillaan silloin, kun soittajan persoona kuultaa musiikin läpi. Kaikki saamani levyt erosivat toisistaan hurjan paljon – kun mille tahansa yhtyeelle tai soittajalle kehittyy oma identiteetti ja henki, lopputuloksena on aina persoonallista musiikkia. Maailmanmusiikkisoitin Kanteleyhtye Rämpsäköiden instrumentaation ja meiningin muututtua perusteellisesti vuonna 2008 yhtye päätti muuttaa myös nimensä. Rääsenin tuotanto on rääkkyläläistä kansanmusiikkia, jossa on paljon vaikutteita – ja yksi soittajakin – Senegalista. Yhtyeeseen kuuluvat kanteleensoittajat Johanna Rautiainen ja Marjo Smolander, laulaja Anna Fält sekä rumpali Yerim Gueye. Kaikki levyn sävellykset ja suurin osa sanoituksistakin on jäsenten omia, mikä lisää bändin omaleimaisuutta entisestään. Pidän laulun alla soitetusta rumpujen ja kanteleiden polyrytmisestä kudelmasta. Haluaisin kuulla lisää muiden maiden kulttuureista otettuja vaikutteita kanteleella toteutettuna. Vaikka kantele onkin armas kansallissoittimemme, sitä voisi käyttää vieläkin monipuolisemmin kuin nyt! Kantele osana bändiä Rönsyn levyn kohdalla livekeikkoja kuulleena tiesin mitä odottaa. Kansiteksteissä kolmen räävittömän ja herkän naisen esikoislevy lupaa kuulijalleen kaunista kansanmusiikkia häilyvällä mielellä. Levyltä löytyy monipuolisesti mm. polskaa, rekilaulua ja polkkaa joko tikkukanteletaituri Maija Kauhasen säveltämänä tai perinteisistä melodioista Rönsyn itse sovittamana. Pidän siitä, kuinka kantele on tasavertainen...

Read More

Kolhon kanteletehdas, osa 2

Kolhon kanteletehdas nousi nopeasti ja sen tuotanto suunniteltiin niin suureksi, että sitä varten rakennettiin oma verstasrakennus. Kanteleita rakennettiin Paul Salmisen piirustuksilla. Sodan jälkeisenä aikana soitinten saaminen oli vaikeaa. Soitintuonti Saksasta tyrehtyi vuosikausiksi ja muissakaan sotaa käyneissä maissa ei soitintuotanto elpynyt nopeasti. Einari Marvia toteaa Fazer-Musiikin historiassa, Fazerin Musiikkikauppa 1897–1947, että “sodan jälkeen soitinten tuonti oli aivan olematon”, mutta “vähitellen saatiin kotimaassakin käyntiin eräitten soittimien valmistus”. “Muunmuassa on ryhdytty valmistamaan mandoliineja ja kitaroita, joille on annettu tavanmukainen Fazer nimi. Kantelemestari Paul Salmisen piirustusten mukaan ryhtyi eräs soitintehdas rakentamaan liikkeelle Fazer-kanteleita, joiden suunnittelussa viimeiset äänitekniset kokemukset oli otettu huomioon. Yleisön jälleen...

Read More

Lataa Lasten Kantele 2016 -levy omaksesi!

Lataa omaksesi Lasten Kantele 2016 -levy! Löydät sen täältä!

Levyn ladataksesi tarvitset Kantele-lehdestä 3-4/2016 löytyvän salasanan. Huomaa isot ja pienet kirjaimet!

:)