Heinäkuun 15. päivänä saapui suruviesti. Ystävämme, mestaripelimanni Vilho Suonvieri oli kuollut kotonaan Haaparannassa. Suonvieri syntyi Alavieskassa Pohjois-Pohjanmaalla 15.12.1919, muutti vuonna 1960 Kemistä Ruotsiin Södertäljeen. Hän työskenteli mm. Volvon ja Scanian tehtailla ja viimeiset työvuotensa vastaavana toimittajana ruotsinsuomalaisten lehdessä. Hän hoiti pitkään työnsä ohessa siirtolaissihteerin tehtäviä. Eläkepäiviksi hän muutti Haaparantaan asumaan. Suonvieri toimi myös politiikan ja kulttuurin parissa, esiintyi kanteleen kanssa Ruotsissa, Suomessa ja Kreikassa ja opetti kanteleensoittoa Ruotsissa ja 1990-luvulla myös Sibelius-Akatemian kansanmusiikin osastolla.
Kanteleliitto myönsi Vilho Suonvierelle kultakanteletunnustuksen vuonna 1993. Kaustisen kansanmusiikkijuhlien mestaripelimannin arvonimen hän sai vuonna 1998.
Vilho Suonvieri aloitti kanteleensoiton seitsemänvuotiaana. Soittamaan hän oppi muilta soittajilta, mm. Niilo-setäänsä kuuntelemalla. Vilho Suonvieri piti yllä ja opetti edelleen alueen omintakeista pitkän sivun soittotyyliä. Hän opetteli myös nuotit ja teki sovituksia konserttikanteleella. Hänen ohjelmistoonsa kuului pelimannimusiikkia, kansanlauluja, omia sävellyksiä, viihdemusiikkia sekä siirtolaisuuden mukanaan tuomia kappaleita. 80-vuotisjuhliensa merkeissä hän teki CD-levyn “Vilho Suonvieri 80 v.”
Vilho ja Anna-Liisa Suonvieren perheeseen syntyi viisi lasta, joista neljä asuu Ruotsissa. Suonvieri jäi leskeksi vuonna 2003.
Muistan Vilhon hyväntuulisena, musiikkia pohdiskelevana soittoystävänä, joka kantoi syvää huolta pelimannien asemasta kanteleensoiton kentässä. Perinteisen soiton lisäksi hän oli aina innokas opettelemaan uusia kappaleita. Näissä “kipaleissa”, kuten hän hauskasti sanoi, kuului musisoinnin välitön ilo, joka hetkessä tarttui meihin Sibelius-Akatemian oppilaisiin.
Sinikka Kontio
Sibelius-Akatemian
kansanmusiikin osaston lehtori,
Vilho Suonvieren oppilas