EVA eli Vesa Norilo, Essi Wuorela & Anna-Karin Korhonen. (kuva: Mirkku Merimaa)
EVA on Anna-Karin Korhosen,Vesa Norilon ja Essi Wuorelan yhtye, joka esittää suomalaisia laulu-aarteiston rakastettuja kappaleita rohkeasti, tyylikkäästi ja svengaavasti. Kanteleita innovatiivisella ja virtuoottisella otteella EVA-Triossa soittaa Anna-Karin Korhonen eli Ansku, Vesa Norilon käsissä sello taipuu mihin vain ja upeana laulusolistina kuullaan Essi Wuorelaa. Näistä elementeistä muodostuu EVA:n tunnistettava ja monipuolinen soundi.
EVA:n toinen levy Hauras jää -julkaistiin 6.3.2020. Levyllä kuullaan uudistetut versiot muun muassa Tähdet meren yllä -tangosta sekä Eino Leinon Nocturnesta, tanssittavia sävyjä löytyy Taklaxin polskasta ja Tuoltapa näkyy -kansanlaulusta. Hauras jää -albumi sisältää myös aivan uusia EVA:n jäsenten sävellyksiä, samoin kuin yhtyeen debyyttilevy Ensimmäiset seikkailut. Tapasin EVA:n jäsenet ennen yhtyeen levynjulkaisukonsertin alkua Maunulatalossa. Sain kuulla ideoista uuden levyn kappaleiden taustalla, ajatuksia kanteleesta ja musiikista ylipäätään.
Kaikki alkoi Kim Kuusen ideasta
Eva-trion jäsenet löysivät toisensa säveltäjä Kim Kuusen kautta. Hän sai idean, että kansan klassikoita eli rakastettuja, kaikkien suomalaisten tuntemia lauluja pitäisi sovittaa uudestaan, samoin kuin perinteisiä kansanlauluja. Kim Kuusi oli kuunnellut jonkun klassisen laulajan versioita näistä kappaleista ja ajatellut, että sovituksia voisi tehdä myös vähän eri tavalla, sillä tällaiselle voisi olla kysyntää.
Kuusi otti Anskuun yhteyttä; hänen yhtyeensä Avertere oli tehnyt levytyssopimuksen Kuusen levy-yhtiön kanssa. Ansku kertoo hänen kysyneen: “Olisi tällainen idea, lähdetäänkö tekemään? Keitä pyydetään mukaan, pyydetäänkö Vesa?”
Ansku innostui ideasta ja Vesa tuli mukaan projektiin. Sitten ruvettiin miettimään laulusolistia. “Ja sehän oli vaikeaa”, Essi nauraa. He olivat pohtineet, että solistin pitäisi olla tarpeeksi tunnettu, sellainen, jonka suuri yleisö tietäisi. Kuusi keksi pyytää Essiä, ja hän suostui. “Myös Rajaton-lauluyhtye ja Vesan bändi Hereä olivat Kimin tallissa”, yhtyeen jäsenet kertovat.
Alunperin Vesa oli pyydetty tuottamaan levyä, mutta asetelma muuttui: “Ollaan Anskun kanssa soitettu yhdessä Sibelius-Akatemiassa opiskeluaikoina, ja olemme tottuneet työskentelemään yhdessä soittajina. Oli vähän vieras asetelma, että Ansku on kanteleen kanssa ja minä tuotan. Meille on luonnollisempaa tehdä arreja eli sovituksia yhdessä, soittaa”, Vesa kertoo. Ansku ja hän olivat soittaneet jotain satunnaisia konsertteja yhdessä aiemminkin.
Ensimmäiset seikkailut
EVA:n esikoisalbumi Ensimmäiset seikkailut ilmestyi vuonna 2013. Tällä levyllä on yhtyeen omia sävellyksiä suomalaisten runoilijoiden teksteihin sekä klassikoita, jotka on sovitettu uusin, näkemyksellisin ideoin. Esimerkiksi Oskar Merikannon Soi vienosti murheeni soitto -kappale on sovitettu bluesin suuntaan. “Kimillä oli lista, jossa oli varmaan 150 kappaletta, jota Essi kävi läpi. Hän saattoi sanoa: ‘Ei ainakaan tuota, tuota ei pysty!’ Anskun kanssa valitsimme jäljelle jääneistä kappaleista, mistä keksittäisiin jotain. Hummani hei oli meidän ensimmäinen biisi”, Vesa kertoo nauraen. Todella tuttuihin kappaleisiin keksittiin jotain uutta kulmaa, ja niihin saatettiin myös säveltää jotain lisää. “Meillä oli kahden idean sääntö: samassa kappaleessa käytetään vain kahta sovitusideaa, ei kolmea, ei yhtä. Sitten niitä on sopivasti!” Vesa kertoo.
Aika pian Kim Kuusi oli ymmärtänyt, että uusien sovitusten lisäksi yhtyeen jäsenten omat sävellykset ovat myös kokoonpanon vahvuuksia. Hän oli ehdottanut, että omia sävellyksiä voisi tehdä vaikka Aila Meriluodon runoihin. “Ja sitten nämä molemmat toivat ihan mielettömän hienot biisit siinä aika pian jo!” Essi kertoo. Omia sävellyksiä syntyi myös Saima Harmajan teksteihin. Idea on jatkunut: myös uudella levyllä on Anskun Saima Harmajan runoon säveltämä kappale Sininen ilta. Sen sanoista löytyy myös uuden levyn nimi: Hauras jää.
Alun jälkeen Kim Kuusi ei ollut enää mukana EVA:n vaiheissa niin paljoa; sittemmin Kuusen levy-yhtiö lopetti toimintansa ja yhtye lähti omaan suuntaansa.
Hauras jää
Uudella levyllä EVA on pitänyt saman konseptin eli mukana on tuttuja lauluja, jotka ihmiset tuntevat jo valmiiksi sekä omia uusia sävellyksiä.
“Tähdet meren yllä – kappale tuli ohjelmistoomme Saksan kiertueen kautta. Saksalaiset ovat todella kiinnostuneita kanteleesta, ja koko kiertue oli lähtenyt tästä ajatuksesta. Kantele oli se vetonaula, eli meillä oli kantelevetoinen lähtötilanne!”, Essi kertoo. Myös Rajaton on jonkin verran esiintynyt Saksassa, joten Essi oli tuttu kiertueen yleisölle.
“Meillä oli kontakteja Saksan suomalaisyhteisöihin, joten konserttien yleisössä oli paljon suomiorientoituneita henkilöitä. Siksi oli kiva ottaa ohjelmistoon suomalainen tango. Alun alkaen se oli mukana kuriositeettina, mutta koska sitä oli kiva esittää, kappale jäi ohjelmistoon!” Essi kertoo. Muitakin Hauras jää -levyn kappaleita EVA on soittanut keikoilla jo ennen levytystä: osa kappaleista oli mukana esimerkiksi yhtyeen keväällä 2018 olleella Kanadan kiertueella. Levy on ollut pitkään työn alla, ja ohjelmistoa on tullut monesta suunnasta. Osa kappaleista taas esitettiin levynjulkaisukonsertissa ensimmäistä kertaa.
“Toisella levyllä meillä ei ollut kitkaa materiaalin kanssa, nyt oli tavallisempi suhde niihin biiseihin”, yhtye kertoo. Uusimmalla levyllä ei käytetty sen tyyppisiä ideoita, että tehdään Oskar Merikannosta blues. “Tangokin on ihan tango. Toki olemme vieneet sitä pois stereotyyppisestä tangosta, mutta ei kovin kauas”, Vesa kertoo.
“Ollaan viety se pois Seinäjoelta”, Ansku lisää.
“Ja minun laulutapani ei ole perinteinen suomalainen tangon laulutapa, eikä teidän soittajienkaan tyyli edusta tyypillistä tangon soittotapaa, kaikessa kuuluu kuitenkin meidän oma soundi”, Essi kiteyttää.
Unissa säveltämistä
Nocturne -klassikon EVA-sovituksen syntytarina on mielenkiintoinen. Yhtye piti Kolilla kesäkonsertin, jonka nimi oli Neiti Kesäheinä. “Siitä tuli idea, että on pakko vetää Nocturne”, Ansku kertoo. Essi keksi, että kappaleeseen tarvitaan alkusoitto ja seuraaviin harjoituksiin Ansku tuli valmiin alkusoiton kanssa. “Se on ollut mulla unessa, se alkusoitto. Heräsin, ja sitten se oli valmis”, Ansku sanoo. Aika huikeaa työskentelyä!
Jo aiemmin mainitun Kanadan kiertueen innoittamana EVA valikoi ohjelmistoon kansan klassikoiden lisäksi traditionaalista kansanmusiikkia. “Meillä oli kiertueella omia konsertteja ja workshopeja, joissa tutustutettiin osallistujat suomalaiseen kansanmusiikkiin. Soitimme siellä vanhemman kansanmusiikki- ja kanteleperinteen mukaisia kirkonkellosävelmiä, ja tämän idean pohjalta syntyi Kolme -niminen biisi levyllemme”, Ansku kertoo. Kolme-kokonaisuuteen on yhdistetty nimensä mukaisesti kolme sävelmää: Kaik miä ilot unohin, Kirkonkellot ja Ei miun laulella pitäisi.
Polska viulupelimanni J. E. Taklaxin mukaan on puolestaan Vesan tuoma kappale: “Oli puhuttu, että voitaisiin soittaa polskaa, ehkä kokeilla myös laulupolskaa”, hän kertoo. Viimeisin levykokonaisuuteen lisätty kappale oli perinteinen kansanlaulu Tuoltapa näkyy minun heilani talo. Se valittiin, sillä yhtyeen mukaan kokonaisuuteen tarvittiin vielä jokin nopea ja rempseä, kyseisen sävelmän tyylinen kappale.
Trinity
Hauras jää -levyllä on myös Essi Wuorelan säveltämä kappale, joka kertoo hänen merkityksellisistä kokemuksistaan Trinity -nimisessä paikassa Kanadan Newfoundlandin itärannikolla. Hän vietti siellä pidemmän aikaa keväällä 2018. “Onneksi myös kaverit tuli sinne, meillä oli kiertuetta Kanadassa. Trinity oli todella hieno paikka. Paikalliset sanoivat, että olin patikoimassa, mutta minulle se oli ennemminkin sitä, että kävin kävelemässä merenrannassa. Siellä oli ihan veret seisauttavan hienoa”, Essi kertoo.
Upeiden maisemien äärellä alkoi syntyä musiikkia. “Kysyin yhtenä päivänä, onko tämä jokin jo olemassa oleva biisi. Se teema vainosi minua, ja sitten tajusin, että tämä on nyt uusi biisi, Trinity. Silloin syntyi kappaleen alussa oleva vokaliisiteema”, Essi muistelee. Myöhemmin Newfoundlandin matkalla Essin kirjoitti kappaleeseen myös tekstin: yhtenä aamuna hän heräsi ja kirjoitti sen ylös: “Ajattelin, että jaaha, mitenköhän nämä kaksi aihiota liittyvät toisiinsa.” Myöhemmin hän meni kappaleen aihioiden kanssa säveltäjä/pianisti Timo Alakotilan pakeille, ja he jatkoivat työstämistä yhdessä. “En tiennyt, onko tämä yksi biisi. Sanoin, että tässä voi olla kaksikin eri biisiä. Timo alkoi soittaa todella inspiroivia harmonioita, ja siitä syntyi Trinity. Mun maailmassa kappale on tosi voimakkaasti sieltä Newfoundlandin rannikolta, se kiteyttää sen kokemuksen.”
Essi kertoo, että paikassa oli paljon samaa kuin Ahvenanmaalla. Manner päättyy jyrkänteeseen, joka on 300 metriä korkea kallio. “Mittasuhde on tolkuton, siitä tulee aika erityinen olo”, Essi kuvailee.
Kokoonpanon vahvuuksia
Kysyn EVA:n jäseniltä heidän instrumentaation vahvuuksista. Sello ja kantele ovat suhteellisen laajoja rekisteriltään, joten Vesa ja Ansku voivat ottaa erilaisia rooleja eri sovituksissa ja vaihtaa niitä jopa kesken kappaleen. “Saamme orkestroitua materiaalia suhteellisen laajasti ja vaihtelevasti, vaikka säestävässä roolissa olevia instrumentteja on vain kaksi”, Vesa sanoo.
“En tiedä, onko myöskään ihan tavallista, että kanteletta ja selloa voi soittaa lyömäsoittimina”, Essi nauraa.
Sellosta ja kanteleesta tulee mieleen ehkä ensimmäiseksi mieleen näiden soittimien hyvin kauniit äänet. “Ja se on myös se, mitä vastaan me pelataan välillä. Haluamme välttää sitä, että kuulostamme liian nätiltä ja harmoniselta. Vaikka onhan sekin vahvuus, että näistä instrumenteista löytyy myös pehmeää ja sielukasta puolta” Vesa pohtii. Lisäksi kokonaisuudessa on mukana vielä ihana lauluääni!
“On mahtavaa, että meidän toimintamalliin liittyy se, että asioita ei hangata liian pitkään. Pääsemme nopeasti ytimen eli musan tekemiseen, ja kaikkea ei tarvitse harjoitella todella paljoa. Minä voin harjoitella omat osuuteni, ja kun tulemme yhteen, niin tekeminen on aika nopeaa”, Essi iloitsee.
Pienen kokoonpanon etuja ovat myös se, että jokainen muusikko voi ottaa vapauksia, eikä kaikkea tarvitse sovittaa niin paljoa; kenenkään ei tarvitse kirjoittaa partituureja.
Miten kuvailisitte toisianne muusikkoina?
Essi: “Anskun ja Vesan tulokulma musiikkiin on todella avara ja monipuolinen. On helppo luetella kaikkia koulut, jotka he ovat käyneet, mutta se avartaa, mitä tarkoitan. He ovat opiskelleet pop/jazz-konservatoriossa, Sibelius-Akatemian kansanmusiikin aineryhmässä ja ovat tehneet opintoja myös jazzmusiikin aineryhmässä. Ansku on lisäksi opiskellut klassisen musiikin osastolla ja Vesa musiikkiteknologian aineryhmässä. He eivät todellakaan ole käyneet vain kääntymässä siellä koulussa vaan sisäistäneet asioita”, Essi kehuu.
Anskulla ja Vesalla on halu soittaa soittimia eri tavalla ja heillä on erityisen monipuolinen kyky luoda erilaisia musiikillisia maailmoja. “Kauhean sallivia ne on myös: voin kokeilla asioita, joita en vielä osaa, eikä tarvitse kamppailla häpeän ja tuskallisuuden tunteiden kanssa. Mielestäni tämä on soittajan ominaisuus, toki myös ihmisen, mutta tässä tapauksessa se todellakin tulee läpi Anskun ja Vesan asenteesta”.
Vesa: “Essiin ja Anskuun on helppo luottaa. Ei tarvitse koskaan jännittää, millaisen vastaanoton tuomani uusi kappale saa. Toisaalta heihin voi luottaa myös musiikillisesti. Tiedän, että jos keikalla sattuu jotain hassua, kaikki klaaraavat tilanteen -hetkessä pääsemme jo takaisin jaloillemme. On myös hauskaa, että ajattelemme Anskun kanssa musiikillisista ratkaisuista kuten soinnutuksista todella samalla tavalla.Tähän vaikuttaa varmaan sekin, että kummallakin on yhteinen soitin, piano taustalla kummittelemassa”, Vesa pohtii.
Ansku jatkaa samasta aiheesta: “Avoimuus, joustavuus ja uteliaisuus kuvaavat tätä porukkaa hyvin. Työskentely on vaivatonta, eikä nuotteja tarvitse kirjoittaa soiton tueksi. Minä ja Vesa olemme enemmän säestäjiä ja Essi solisti, joten olemme keskenämme hieman eri rooleissa. Pienyhtyeissä muutenkin alkaa intuitiivisesti soittaa samalla tavalla toisen kanssa, ja sehän on hauskaa. Arvaan usein, mitä Vesa aikoo soittaa seuraavaksi. Saatamme soittaa jo ekalla soittokerralla johonkin kappaleeseen ihan samat soinnut ja bassot. Meillä on jotain sanoja, joista kaikki tietää, mitä ne tarkoittavat meille, ja voimme soittaa sillä systeemillä. Esimerkiksi on Ale Möller tai Alakotila -soinnut ja Mäntsälä-funk on yksi termi myös”, Ansku nauraa.
Essi: “Joskus voi myös lähteä tekemään tarkoituksella vastoin opittua teoriataustaa jostain musiikkityylistä. Vähän epämääräisestäkin ideasta voi syntyä musiikkia juuri siitä syystä, että kaikki ovat uteliaita ja tarjoavat heti ideoita avoimella hyvällä fiiliksellä. Meillä on yksimielisyys myös siitä, että mikä ei ole hyvää. Saatamme joskus yhdessä päättää, ettei tehdäkään tätä näin. Sekin on kivaa, että on tällainen yhteisymmärrys”, Essi sanoo nauraen.
Näiden syiden takia trion muusikoiden on helppo kommunikoida ja tehdä musiikillisia ratkaisuja sovituksiin. Kaikki ymmärtävät heti, mitä haetaan ja millainen tunnelma on kyseessä!
Ansku lisää nauraen: “Ainoa huono puoli tässä on, että me ei Vesan kanssa kumpikaan muisteta sävellajeja. Pitäisi lähteä samasta sävellajista ja mielellään myös sellaisesta, joka sopii Essin äänialalle. Se on osoittautunut suurimmaksi haasteeksi”.
Essi: “Muut asiat muistaa!”
Täytyy lisätä, että on aika hienoa, jos kappaleen osaa soittaa mistä vain sävellajista ja ainoana haasteena on muistaa, mikä sävellaji on sovittu kuhunkin kappaleeseen.
“Olen todella innostunut pienkanteleiden soittaja!”
EVA:n kantelevalikoimaan ovat tulleet mukaan myös pienkanteleet, joita kuullaan levyllä Anskun soittamina, jälkikäteen tehtyinä päällekkäisäänityksinä. Keikoilla Essi soittaa viisikielistä, jotta samaa kuulokuvaa saadaan luotua myös livenä. “Tämä pelastaa keikkatilanteen. Idea kantelevalikoiman laajentamiseen tuli siitä, että musiikki vaati useamman kanteleen mukaan ottamisen. Tuli fiilis, että kuulostaisi hyvältä, jos tässä olisi mahdollisimman monta kanteletta!”, Ansku kertoo.
Kysyn Essiltä, millainen historia hänellä on kanteleen kanssa:
“Tämä tulee ihan puhtaasti Anskulta. Ennen trioamme olen soittanut viisikielistä Kaksi astetta -nimisessä projektissa Pekka Kuusiston ehdottamana. Hän on niin inspiroiva henkilö, että hän saa tekemään välillä yllättäviäkin asioita. Kun Pekka kysyi, että kuka haluaisi soittaa kanteletta, ilmoittaudun suurempia miettimättä. Sitten tajusin, että nyt olen tehnyt kyllä aika reippaan tempun: soitan kanteletta lavalla Jaakko ja Pekka Kuusiston kanssa. Kanteleesta haluttiin saada soittimen fiilistä ja soundia kokonaisuuteen”, Essi kertoo.
Essi meni heti näiden harjoitusten jälkeen hankkimaan kanteleen ja kysyi Anskulta apua. “Sanoin, että tässä mä nyt olen, ja meillä on ensimmäinen kanteletunti. Ansku sanoi, että eihän minun tarvitse pitää sinulle mitään tunteja”, Essi kertoo. Mutta kun Essi oli ottanut kanteleen syliin, Ansku oli kommentoinut: “No niin, se kuuluu laittaa toisinpäin!”
Siitä lähtien Essi on harjoitellut kanteleen soittamista. Hänen mielestään kanteleen parhaita puolia ovat, että kaikki sillä soitettu on heti musiikkia ja soitinta on helppo lähestyä. Ja kun kanteleen virittää eri moodiin, tulee ihan erilaisia sointeja.
“Olen reippaasti ottanut kanteleen käyttöön: esimerkiksi Kanadan kiertueella se oli helpompaa, kun ei ollut niin paljon vertailukohtaa. Muillakin keikoilla olen soittanut. Esimerkiksi yhdessä EVA:n keikkaohjelmistossa oli maanitusta, jota on perinteisesti soitettu kanteleella. Ansku hoitaa hommat kotiin, ja mä soittelen!”
“Tuli fiilis, että kuulostaisi hyvältä, jos tässä olisi mahdollisimman monta kanteletta!” (Anna-Karin Korhonen)
Levyllä kuullaan jo mainitun soittimiston lisäksi myös Vesan soittamaa huilua ja vierailevina perkussioiden soittajina ovat Mikko Hassinen ja Samuli Karjalainen. He olivat mukana myös edellisellä levyllä. EVA vastaa levyn tuotannosta pääosin itse, mutta laulutuotannossa oli mukana Leri Leskinen. “Se oli erilaista ja mielenkiintoista. Sain tehdä vaan laulua, mikä tuntui rennolta. Vaikka jotain tapahtuisi, Ansku ja Vesa eivät sotkeudu. Jos äänitämme kaikkea yhtä aikaa, siinä saa olla tosi tarkkana”, Essi kertoo.
Liikenneruuhkassa Saksassa & täydellinen kesäpäivä Kolilla
Trion jäsenille tulee mieleen monta ikimuistoista esiintymiskokemusta. Esimerkiksi Saksan kiertueella Anskun viiden viikon ikäinen vauva oli mukana. “Kiertueella oli paljon keikkoja, ja ajoimme paljon. Kiersimme vauvan kanssa, se oli ihanaa”, Essi sanoo. Kiertueen viimeinen konsertti oli Lyypekissä, taidenäyttelyssä, joka jäi yhtyeen mieleen vastaanottavaisine yleisöineen. Myös toinen kokemus jäi mieleen samalta kiertueelta, mutta eri syystä.
“Kaikki meni muuten tosi sujuvasti, mutta kerran jäimme liikenneruuhkaan. Navigaattori sanoi monta kertaa saksaksi: Käänny käänny! Mutta ihan oikeaan suuntaan olimme menossa. Olimme siis matkalla keikalle. Sitten tapahtui jännityselementti, jäimme ruuhkaan ja etenimme kolme kilometriä kahdeksassa tunnissa. Onneksi mukana oli vettä ja evästä. Täällä Suomessa ei pysty kuvittelemaan, millainen on todellinen liikenneruuhka. Kaikki ohjattiin pienen kylän läpi, siksi matka kesti niin kauan. Jouduimme perumaan sen keikan. Ruuhkassa oli kuitenkin ainutlaatuinen tunnelma: eräs mies poistui autosta ja alkoi tanssia. Hän halusi ehkä verrytellä, ja viihdytti muitakin samalla”, yhtyeen muusikot kertovat.
“Musiikkimme ja se tila olivat yhdistelmänä kuin täydellinen kesäpäivä.”
Kolin kirkossa ollut keikka on jäänyt myös EVA:n jäsenten mieleen. “Eeva Ryynäsen taiteilijakodissa on kappeli, joka on aivan mielettömän hieno. Meillä oli siellä juhannuskonsertti”, Essi muistelee. Ansku lisää: “Jos meidän musiikki johonkin sopii, niin sinne. Musiikki ja se tila yhdessä yhdistelmänä olivat kuin täydellinen kesäpäivä.”
EVA on esiintynyt myös Helsingin juhlaviikoilla Musiikkitalon avajaisissa 2011 ja Rääkkylässä festareilla, jossa oli todella iso yleisö.
“Se oli hauskaa, tavallaan me voitaisiin esiintyä tässä Maunulatalon salin takahuoneessa viidelle ihmiselle ihan helposti, mutta yhtä lailla isolla areenalla. Siltikään ei tuntuisi, että meidän musiikki ei sopisi sinne. Ajateltiin Rääkkylässä, että senkus vedetään, ämyrit päälle!”, Essi kuvailee.
Ulkomailla EVA:n musiikki on otettu vastaan todella lämpimästi. Esimerkiksi Saksan kiertueella eräs muusikkona uransa tehnyt vanha mies oli todella vaikuttunut EVA:n konsertista. Tämä tuntui yhtyeen mukaan hienolta, sillä hänellä ei ollut mitään kytköstä Suomeen, eikä hän tuntenut kappaleita. Näin ollen tällä miehelle ei ollut nostalgista suhdetta esitettyyn musiikkiin, vaan hän ihastui puhtaasti EVA:n musiikilliseen maailmaan, eikä ihme! Onhan näissä sovituksissa ja soundeissa jotain vangitsevaa. Sen todisti jälleen myös levynjulkaisukonsertin vaikuttunut yleisö.
Teksti: Sanni Virta