Tuuli Lukkarinen on pitkän linjan kanteleopiskelija. Hän aloitti Lahdessa muskarissa kanteleen kanssa jo 4-vuotiaana ja innostui kanteleesta. Muskarin jälkeen hän on opiskellut konservatoriossa, 2. asteen koulutuksessa ja Sibelius-Akatemiassa. Helsingin ja Lahden välisellä uudella oikoradalla Tuuli ajelee nykyään useasti kotikaupungin ja opiskelupaikan väliä.
”Kantele tuli soittimekseni muskarista”, kertoo Tuuli kanteleensoiton ensiaskelistaan Lahdessa. ”Muskariopettaja oli ehdottanut vanhemmilleni kanteletta soittimekseni ja ei minulla ollut mitään sitä vastaan. Silloin aloittikin aika monta pientä kanteleensoittajaa Marianne Uotilan opissa.” Niin mukavaa soittaminen ja soitonopiskelu Tuulista oli, että hän asetti jo pienenä tavoitteet korkealle. ”Äiti on joskus kertonut, että kysyin pienenä, mikä on kaikkein korkein paikka, missä voi opiskella kanteletta. Kun kuulin, että se on Sibelius-Akatemia, niin sanoin, että sinne sitten mennään!”
Opiskelemalla ammattilaiseksi
Musiikkileikkikoulun ja musiikkiopisto-opintojen jälkeen Tuuli aloitti 2. asteen koulutuksen Lahdessa. Se on musiikkialan ammatillinen koulutus lukion kanssa samaan aikaan. Koulutukseen kuului lukioaineita, vaikka koulutuksen olisi voinut tehdä erikseenkin, jolloin ei olisi tullut ylioppilaaksi. ”Minä halusin ylioppilaaksi ja tähtäsin jo silloin musiikkiopintoihin.” Tuulin kanssa yhtäaikaa aloitti opinnot n. 15 opiskelijaa, joista Tuuli oli ainoa kanteleensoittaja. Opinnot olivat hyvin vaativia, tekemistä oli paljon.
”Se oli pitkää päivää, kun meni kymmeneksi konservatoriolle ja kolmen-neljän maissa alkoi lukio, joka parhaimmillaan kesti yhdeksään asti. Illalla en sitten tehnyt enää mitään, suoraan vaan nukkumaan. Läksyt tein päivällä konsalla ja harjoittelin. Koulutus oli aika iso työmäärältään. Oli paljon soittamista ja musiikin teoria-aineita, kamarimusiikkia ja kaikenlaista muutakin.”
”Viimeinen kevät oli aika hullua aikaa”, Tuuli muistelee. ”Silloin minulla oli ylioppilaskirjoitukset, C-tutkinto ja pääsykokeet ja päättötyö piti kirjoittaa. On sitä jälkeenpäin ihmetellyt, miten jaksoin sellaista työmäärää. Kyllä se oli kuitenkin kivaa. Olen aina tykännyt opiskelusta ja näiden opintojen aikana huomasin, että olen omalla alallani. Eka vuoden jälkeen oli jo aikaa selvää, että tämä taitaa olla sitä, mitä haluan tehdä.”
2. asteen koulutus ei pätevöitä virkoihin mutta valmentaa ja antaa hyvän pohjan ammattiopintoihin. ”Jos harkitsee ammattiopintoja, niin tämä on tosi hyvä koulutus. Siinä kyllä huomaa, onko ala sopiva vai ei”, Tuuli suosittelee. ”Minulle oli selvää, että halusin opiskella taidemusiikia. Sitä olen tehnyt aina ja Lahdessa on ollut vahvaa osaamista sillä alueella. Marianne on ollut hyvä ja innostava opettaja ja oli selvää, että tätä haluan jatkaa.”
”En ajattele erityisesti soittavani taidemusiikkia vaan musiikkia. Soitan eri säveltäjien musiikkia. Lahdessa ilmapiiri on ollut vahvasti se, että kantele on mukana tasaveroisena soittimena ja siinä ei ole tarvinnut ajatella musiikin nimityksiä”, Tuuli pohtii.
Sibelius-Akatemia
Lahdesta Tuuli jatkoi Helsinkiin ja Sibelius-Akatemiaan esittävän säveltaiteen koulutusohjelman kanteleopintoihin Ritva Koistisen ohjauksessa. Akatemiassa ei ole niin pitkiä päiviä kuin Lahden koulutuksessa, vaan opiskelijan työ on itsenäisempää. Vaatimuksia ja soitettavaa on paljon. ”Opiskelu on kivaa, antoisaa ja mielenkiintoista. Välillä tosi rankkaa ja välillä ihan mahtavaa. Silloin kun pääsin tänne, avautui minulle uusi maailma. Ritvan tunneilla tehtiin heti aluksi töitä mm. rentouden löytämisen kanssa ja miten saisi soittimen soimaan hyvin – miten löytyisi hyvä ääni. Ja vähitellen asiat alkoivat avautua. Silloin huomasi monesta asiasta, että tämähän onkin itseasiassa helppoa. Miten en ole aikaisemmin tajunnut!”
Sibelius-Akatemian kanteleopinnot ovat hyvin monipuolisia. ”Soittotunteja kaksi kertaa viikossa, on musiikinteoriaa ja säveltapailua, pedagogiikkaopintoja, joihin panostetaan kanteleen osalta paljon, koska meille opettajan taidot ovat hyvin tärkeitä”, Tuuli kertoo opintojen sisällöstä. ”Lisäksi on valinnaisia opintoja, joita voi ottaa eri osastojen tarjonnasta, esimerkiksi jazz-musiikin, kansanmusiikin tai musiikkiteknologian osastoilta. Minä olen käynyt esimerkiksi kansantanssitunneilla.”
Soitto-opintoihin kuuluvat myös tutkinnot. ”Tutkinnot ovat vaativia. Tänä vuonna pitäisi saada B-tutkinto pakettiin. A-tutkintokin tulee sitten joskus. Nämä tutkinnot ovat isoja ja pitkiä konsertteja – vaativia ja laajoja. Musiikkia tulee tutkintokonsertteihin eri aikakausilta. Barokkimusiikkia on aina, kuten tietysti kantelesävellyksiäkin. Harpulle sävellettyä ohjelmistoa on myös. Konserttoja ja kamarimusiikkiteoksiakin esitetään tutkinnoissa. Minulla on B-tutkinnossa sekä konsertto että kamarimusiikkia, mitä ei yleensä tehdä vaan valitaan jompikumpi. Konserttona soitan Händelin B-duurikonserton ja kamarimusiikkiteoksena uuden teoksen kanteleelle ja poikkihuilulle.” Kamarimusiikki ja orkesterisoitto on Tuulille hyvin mieluista. ”Tykkään tehdä yhteistyötä muiden soitinten kanssa ja haluaisin kehittää enemmänkin sitä puolta.”
Teoksia
Tuuli on soittanut poikkihuilunsoittaja Salla Ruuskasen kanssa pitkään duona. ”Ajattelimme, että voisikohan meille tilata duoteoksen, koska tälle kokoonpanolle ei ole sävelletty teoksia.” Lähipiiristä löytyi säveltäjäkin, mikä helpotti prosessissa. ”Virolaisen kanteleensoittajan Hedi Viisman aviomies Matthew Whittall on säveltäjä, joten otimme yhteyttä häneen ja pyysimme häntä säveltämään teoksen poikkihuilulle ja kanteleelle. Siitä alkoi yhteistyömme ja teos valmistui Sallan B-tutkintoon ja nyt se esitetään myös omassa B-tutkinnossani.”
Teoksien tilaaminen on tullut tärkeäksi osaksi kanteleensoittajien työnkuvaa. ”Koko ajan tarvitaan enemmän ohjelmistoa kanteleelle. Ja kyllä sitä myös tuleekin, säveltäjät tekevät mielellään teoksia kanteleelle ja kanteleensoittajat ovat aika aktiivisia.” Uuden teoksen työstäminen asettaa myös erityisiä haasteita. ”On hyvin erilainen prosessi, kun ihan uusi teos harjoitellaan. Esimerkiksi tilaamassamme teoksessa on kaikenlaisia erikoissoittotekniikoita, joita sai työstää aika pitkään. En ole kovin paljon soittanut niin moderneja teoksia.”
Vahva ilmaisu ja voima
Tuulin toisena soittimena on harppu, johon hän tutustui jo kotonaan, koska äidin opiskelukaveri soitti harppua. Harpun kautta Tuuli kokee saaneensa kanteleensoittoon mm. voimaa ja tyylien tuntemusta. Länsimaisen taidemusiikin tyyleistä Tuulille mieluisinta on ollut romantiikka. ”Romantiikan ajan musiikki on minulle läheisintä ehkä siksi, että olen aika tunnelähtöinen ihminen ja soittamiseen menen myös tunteen kautta. Sitä kautta minulle aukeavat ne kappaleet, joissa tarvitaan vahvaa tulkintaa. Vahva ilmaisu on minulle mieluista. Ehkä senkin takia on hyvä, että soitan myös harppua, siitä saa fyysistä voimaa. Harpussa saa käyttää enemmän voimaa ja tuntuu, että minulla on sitä varastossa enemmän, kun kanteleessa voi käyttää, ilman että kieliä menee poikki. Harppu ja kantele tukevat toisiaan hyvin.”
Myös orkesterissa soiton Tuuli on kokenut hyödyllisenä. Orkesteriin hän on päässyt harpun kanssa.. Tuuli soittaa mm. Ylioppilaskunnan Soittajissa. ”Orkesterityö avaa sellaisia näköaloja, mitä kanteleen kanssa ei pääse kokemaan. Kantelesolistina voi tietysti päästä soittamaan orkesterin kanssa, mutta se on aika harvinaista ja on myös eri asia soittaa orkesterin jäsenenä. Se on hieno kokemus.”
”Olen kyllä hyvin avoin monenlaiselle musiikille ja kiinnostunut uusista asioista. Myös kansanmusiikki on mukavaa, koska sen syke ja rentous innostaa. Siihen voi uppoutua ajattelematta nuotteja tai pikkutarkkoja yksityiskohtia. Voi antaa musiikin virrata”, Tuuli sanoo. “Jotenkin innostun musiikista teoskohtaisesti, riippumatta siitä, mitä tyyliä se edustaa. Jokaisesta teoksesta aukeaa omanlaisia asioita, jotka vievät musiikkia eteenpäin. Innostun siitä.”
Tulevaisuus
”Opinnot jatkuvat vielä erinäisiä vuosia. A-tutkinnon tekemiseen menee vielä muutama vuosi. Kiirettä minulla ei ole, vaikka opintoaikoja pyritäänkin rajaamaan ja tehostamaan. Mielelläni teen nämä opinnot rauhassa ja kypsyminen vaatii taidealalla aikaa. Sitä ei voi mitenkään tehostaa tai jättää pois turhana. On todella tärkeää, että soittaja saa tehdä rauhassa opinnot ja myös säilyttää ilon soitossa ja opiskelussa”, Tuuli pohdiskelee.