Kantelemusiikin uudistaminen ei ole muut arvot ohittava päämäärä Eija Kankaanrannalle. Rajoja kyseenalaistava puoli tulee silti vahvasti esiin, kun arvioidaan espoolaisen musiikin maisterin tekemisiä ja ylipäätään suhdetta kanteleeseen.
”Kanteleesta saa vahvoja sointeja ja kulmikkuutta. Löydän nykymusiikista kaipaamaani särmää, rytmiä ja riitasointujakin”, Eija Kankaanranta toteaa. Musiikkiopiston kasvatti on katkonut lukemattoman määrän kieliä tutustuessaan rakkaaseen soittimeen. Kaunis musiikki, sellaisellekin on aikansa ja paikkansa.
Pohjois-Karjalan läänintaiteilijana 2000–2003 työskennellyt Kankaanranta on iloinen, että on päässyt mukaan monipuolisesti eri projekteihin. Hän on ollut mm. Joensuun kaupunginorkesterin ja Pori Sinfoniettan solistina sekä soittanut uutta musiikkia Avantin ja Uusinnan kanssa.
Kysytty solisti ja kamarimuusikko on ahertanut taiteellisen jatkotutkinnon parissa jo noin viiden vuoden ajan. Kirjallista työtä varten hän on käyttänyt lähdeaineistonaan mm. kanteleelle sävellettyjä teoksia 80-luvulta tähän päivään.
”Olen yrittänyt tehdä mahdollisimman kattavan katsauksen erilaisiin äänitapahtumiin ja sointiväreihin”, Eija Kankaanranta kertoo.
Kankaanranta on luonnollisesti hyödyntänyt soittotaitoaan haastavassa tehtävässään. Muusikon kannalta on mielenkiintoista pohtia soittamisen tapoja ja tekniikoita. Tämäkin puoli näkyy Kankaanrannan tuotoksessa.
Yhteen hetkeen
Kirjallinen osuus taiteellisen musiikin tohtorin tutkinnosta on tarkistusta vaille valmis. Viisiosaisen jatkotutkintoon tähtäävän konserttisarjan kokonaisanti tyydytti toteuttajaansa.
Konsertteihin saapuneet kuuntelijat jakoivat pääasiassa positiivia tuntemuksia Kankaanrannan kanssa, vaikka mukaan mahtui kielteisempikin lehteen painettu kritiikki. Hyvistä ja ikävistä palautteista voi olla yhtä lailla hyötyä.
”Kunnioitan ja ihailen kaikenlaista taitoa. Otan myös mielelläni oppia eri puolilta omaan tekemiseeni”, Eija pohtii. Kankaanranta näkee konserttikanteleen lavealla tulevaisuuden tiellä. Tällaiselle näkemykselle hän on saanut vahvistusta mm. improvisaatiokollektiivissa. Tanssija Jaana Klevering ja äänitaiteilija Jaap Klevering kuuluvat myös kollektiivin ydinporukkaan.
”Olen tehnyt heidän kanssaan erilaisia esityksiä ja projekteja jo pitkään, mutta viime aikoina eniten juuri improvisaation parissa.” Jatkuva etsintä tuottaa tekijöilleen uusia elämyksiä. Sähkökanteleen ja Jaapin digitaalisesti tuottamat äänet ovat kiehtova yhdistelmä.
Arvosoittimen käyttö vielä alkutekijöissään
Koistinen Electric -sähkökantele on Kankaanrannan uusi väylä tuntemattomaan. Hän aikoo hyödyntää Rääkkylän Osuuspankilta saamaansa lainasoitinta ahkerasti niin opiskelijoiden parissa kuin konserteissakin.
”Tämä on minulle kuin lottovoitto. Näin arvokkaan soittimen hyödyntäminen ei ole mahdollista aivan jokaiselle ammattilaiselle”, Eija Kankaanranta iloitsee.
Juhani Nuorvala tulee olemaan yksi huippusäveltäjä, jonka kanssa Eija Kankaanranta pääsee syventämään yhteistyöuria uusille tasoille. ”Sähkökantele avaa monia kiinnostavia ovia. Joitakin säveltäjiä juuri sähköiset äänet kiinnostavat erityisellä tavalla.”
Musiikin eheyttävä voima
Valtioneuvosto hyväksyi Kulttuurin hyvinvointivaikutusten toimintaohjelman (2010–2014) valmistelun opetusministeriössä pari vuotta sitten.
Kokonaisuuteen kuuluu taide- ja kulttuuritoiminnan soveltaminen hoito- ja hoivatyössä. Taiteilijalla voi olla oma roolinsa luovien terapioiden käytössä, psykiatrisissa apumenetelmissä tai vaikkapa harrastustoiminnassa. ”Oikeaan suuntaan ollaan menossa.” Kankaanranta iloitsee kehityksestä, jossa taide ja kulttuuri nähdään yhä selkeämmin osana esimerkiksi sosiaali- ja terveydenhuoltoa. Improvisaatiokollektiivi BIK on pohtinut taiteen keinoja esimerkiksi mielenterveystyössä.
”Meillä on suunnitteilla ja tekeillä projekteja paitsi puhtaasti esityskontekstissa myös tähän mielenterveyden edistämisen teemaan liittyen. Yhtenä ideana voisi olla käsittelemättömien tunteiden tai toistaiseksi sanomattomien sanojen purkaminen äänimaailman tai liikkeen avulla”, Eija kertoo.
Hyvinvoinnin tukeminen taiteen ja kulttuurin keinoin voisi olla apua tarvitsevalle yksi avaintekijöistä. Tämä on yksi lähestymistapa, mutta ei tietenkään ainoa vaihtoehto. ”Lopultakin pystymme olemaan läsnä vain taiteilijoina, koska osaamisalueemme on siinä.”