Poissa on šamaaniksikin tituleerattu säveltäjä Tauno Marttinen, jonka säveltämistyyliin kuului intuitiivinen ote, hetkeen eläytyminen. Mitä ajatusvirrassa sävellyskynänsä kirjoitti, sitä ei yleensä muutettu! Tauno tähtäsi konserttipianistin uralle, mutta päätyi säveltäjäksi. Sävellystä hän opiskeli Viipurissa Peter Akimovin ohjauksessa ja myöhemmin Helsingissä Selim Palmgrenin johdolla.
Marttinen muutti 1930 alkanutta myöhäisromanttista tyyliään tutustuttuaan dodekafoniaan 1958, minkä jälkeen hän rajulla kädellä tuhosi entisen tuotantonsa! Sävellystuotantonsa on ollut runsasta: oopperoita, baletteja, sinfonioita, konserttoja eri soittimille, kamarimusiikkia, kuoroteoksia ym. – mutta mikä upeaa, hänen tuotannossaan on myös 12 kantelesävellystä, pienistä soolosävellyksistä sonaattiin ja konserttoon. Näistä em. tuhotun varhaistuotantokauden kantelekappaleet säilyivät mm. Pylvänäisen jäämistössä.
Marttinen toimi 1950-luvulla Hämeenlinnan musiikkiopiston rehtorina ja 1953–1963 kantele oli opetusohjelmassa. Opetus jatkui 20 vuoden tauon jälkeen Kanteleliiton aloitteesta ja jatkuu edelleen. Opettajana aloitti Ulla Katajavuori. Sitten tulivat Urpo Pylvänäinen, jolle Marttinen teki ensimmäiset kantelesävellyksensä, ja Marjatta Puupponen – myöhemmin muita.
Marttinen oli yksi säveltäjiemme uranuurtajia kantelemusiikin edistäjänä. Useimmat hänen kantelesävellyksistään ovat syntyneet 1980-luvulla pyyteettömästi, toki yksi Kanteleliiton tilaustyönäkin. Vaikka kantelesävellykset muodostavat Marttisen tuotannosta pienen osan, on niillä ollut merkittävä vaikutus soittimen arvostuksen nostajana.
Kantele-lehdessä 2/92 on Tauno Marttisen haastattelu. Samana vuonna kantaesitettiin hänen kantelekonserttonsa. Muistan lämmöllä monet henkilökohtaiset kontaktini Kanteleliiton ajoilta, jolloin Marttinen osoitti innostuksensa kantelekehityksestä. Kanteleliitto myönsi hänelle Vuoden Kantele -tunnustuksen 1991.
Jälleen yksi merkittävä kantelesäveltäjä on poistunut, mutta esimerkkinsä on tuonut työn jatkajia! Kanteleväen kiitokset avarakatseisesta elämäntyöstä ja kunnioituksen osoitus.
Kanteleliitto / Ismo Sopanen
Kantele 4/2008