teksti: Maria Ojanperä
kuvat: Riikka Mahlamäki-Kaistinen
Otin vastaan Suomen Kantelemuseon hoitajan tehtävät keväällä 2021. Olen edelleen hyvin otettu minulle osoitetusta luottamuksesta ja iloinen lämpimästä vastaanotosta sekä Jyväskylän Kansanmusiikkiyhdistyksen että monien muiden yhteistyökumppaneiden taholta. Pyrin kaikin keinoin osoittautumaan luottamuksen arvoiseksi, ja teen tätä museotyötä sydämellä. Koen, että museo on erittäin tärkeä kulttuurihistoriallinen kohde, ja minulle on hyvin tärkeää kunnioittaa museon perustajan, Kari Dahlblomin elämäntyötä.
Ryhdyin museonhoitajaksi tilanteessa, joka oli kaikin puolin haastava. Museon kokoelmissa oli tapahtumassa merkittäviä muutoksia, joiden myötä museon toimintaa ja kokoelman painopisteitä on jouduttu harkitsemaan uudelleen. Toisaalta kuitenkin muutos on antanut tilaa myös uudistumiselle, ja uudistamistyö onkin nyt hyvässä vauhdissa. Kantelemuseo on tarkoitus avata syksyn aikana taas yleisölle, jopa entistä ehompana ja viihtyisänä kohtaamispaikkana.
Kantelemuseossa on ryhdytty toden teolla ottamaan askeleita kohti ammattimaista museotoimintaa. Näitä askeleita ovat olleet muun muassa kokoelman digitaalinen luettelointi sekä soitinten merkintätyö. Lähitulevaisuudessa olemme siirtämässä museon tietokantaa ammattimaiseen kokoelmanhallintajärjestelmään yhteistyössä Keski-Suomen Museon kanssa. Itse puolestani pyrin kartuttamaan osaamistani opiskelemalla museoalaa. Vaikka minä ja kansanmusiikkiyhdistyksen hallitus teemmekin museotyötä vapaaehtoisesti ja ottamamme askeleet ovat tämän vuoksi hitaita, meillä on todellinen tahtotila museon viemiseksi eteenpäin. Minulla on paljon ideoita museon näkyvyyden ja saavutettavuuden kasvattamiseksi. Museo tarvitsee mielestäni nimenomaan näkyvyyttä sekä kulttuuri- ja musiikkialan toimijoiden tukea, jotta se voi saada tukevammin jalansijaa merkittävänä suomalaisena kulttuurihistoriallisena nähtävyytenä. Yksi suurista haaveista on pysyvän rahoituksen järjestyminen. Olen myös käynnistellyt yhteistyötä – ja osin jatkanut jo Karin aloittamia yhteistyökuvioita – muutamien soitinmuseoalan toimijoiden kanssa, ja näyttäisi lupaavasti siltä, että yhteisiä projekteja olisi tiedossa.
Saappaat, joihin olen museonhoitajana astunut, ovat valtavan suuret. Museon ylläpito ja kehittämistyö ovat niin suuria asioita, että en missään nimessä pystyisi niihin yksin. Museon saama tuki onkin ollut ainutlaatuista ja varsin ilahduttavaa. Tärkeänä tukihenkilönä meillä on ollut jo digitalisointiprojektista lähtien Marja-Liisa Rajaniemi Keski-Suomen Museosta. Hänen ammattimainen näkemyksensä ja kullanarvoiset neuvonsa ovat auttaneet työssämme valtavasti. Tärkeä tukija etenkin minulle henkilökohtaisesti on ollut museon aiempi hoitaja Pekka Toivanen. Tukea ja positiivista palautetta on tullut ilahduttavasti myös kanteleväen – sekä soittajien että rakentajien – piiristä. Uskon, että yhteistyö ja positiivinen asenne vievät Kantelemuseota eteenpäin ja aivan uusiin ulottuvuuksiin.
Lyhyt katsaus Suomen kantelemuseon historiaan
teksti: Erkki Hiekkavirta
Elettiin alkuvuotta 2009. Palokan pelimannitalo oli ehtinyt olla toiminnassa noin vuoden päivät. Olimme silloisen toiminnanjohtaja Veikko Nybergin kanssa suunnitelleet talon yläkerran vuokraamista, mutta mitään valmista erinäisistä syistä asian suhteen ei kuitenkaan syntynyt. Itse toimin tuolloin kuten nykyäänkin Jyväskylän Kansanmusiikkiyhdistys ry:n puheenjohtajana.
Kari Dahlblom oli tuonut talon yläkertaan omistamiaan kanteleita ja muita soittimia. Siitä Veikko Nyberg sai idean kantelemuseon perustamisesta. Pidin asiaa kannatettavana ja kävelimme niiltä jaloilta yläkertaan Karin pakeille. Kun esitimme asian hänelle, niin ”museotoiminta” käynnistyi välittömästi.
Koko yläkerta täyttyi pikkuhiljaa soittimista ja kohta meillä oli monipuolinen valikoima kanteleita ja muita kielisoittimia Suomesta ja Baltian alueeltakin. Suureksi suruksemme tohtoriopintojaan valmisteleva hyvä ystävämme ja mestaripelimanni menehtyi syöpään kesällä 2017. Kunnioitamme suuresti Karin muistoa ja se toteutuu mielestämme parhaiten, kun kehitämme toimintojamme yhdessä alan asiantuntijoiden kanssa ja vaalimme edelleen parhaan kykymme mukaan arvokasta kokoelmaa.
Yhdistyksen taloudellinen tilanne alkoi näyttää heikolta pari vuotta sitten ja yhdistyksemme monikymmenpäisen talkooväen ahkeruus ei riittänyt. Yhdistyksen lukuisat tukipyynnöt kantelemuseon kulujen kattamiseen eivät tuottaneet tulosta. Niinpä alkoi näyttää siltä, että kiinteistön omistamalta yhtiöltä vuokraamillemme kantelemuseon tiloille joudutaan etsimään tuottavaa lisäkäyttöä.
Kerroimme huolestamme sanomalehti Keski-Suomalaisen palstoilla. Julkitulolla haluttiin herättää kanteleen ystäviä ja päättäjiä tukemaan museomme toimintaa. Saimmekin muutamia merkittäviä tukisummia ja tämän vuoden vaihteessa Suomen Kulttuurirahastolta apurahan. Museomme toiminta on turvattu lähivuosiksi, mutta tarvitsemme ehdottomasti jatkuvan rahoituksen. Siinä toivomme kanteleväeltä tukea ja ideoita.
Museomme sisustusta on uusittu ja meillä on edelleen upea kantelevalikoima. Lisäksi muutamia arvokkaita soittimia on jo nyt tulossa uusittuihin tiloihin.
Museon uusi työntekijä kantelisti Maria Ojanperä tuntee ammattinsa puolesta hyvin kanteleväen ja on erityisen innostunut tehtävästään. Marialla on hyviä ideoita ja suunnitelmia. Niiden toteutukseen hän saa yhdistyksemme hallituksen täysimääräisen tuen.
