30.07.1880 Savo nro. 59 sivu 3:
Nurmeksesta. Heinäkuun 17 p:nä pidetyissä kansanhuweissa Nurmeksessa oli paljon kansaa koolla. Huwit oliwat hywin onnistuneet, joista tulee kiittää niiden toimeenpanijoita; sillä he eiwät olleet säästäneet woimiansa, hankkiessaan kaikenmoisia huweja. – Lähemmän kertomuksen kilpailuista ja muista toimista jätän asianomaisten tehtäwäksi; mainitsen waan yhden kilpailun joka enimmän weti huomioni puoleensa. Se oli kanteleen soitto. Näyttää siltä, kun Wäinämöisen meille jättämä soitto alkaisi uudestaan henkiin herätä, waikka se jo on enimmäkseen ollut unohduksiin jätetty. Tällä kertaa oli ainoastaan kaksi wanhusta saapunut kilpailemaan, toinen Pielisjärweltä toinen Nurmeksesta, mutta nämä onnistuiwatkin niin hywästi, että kumpaisetkin saiwat palkinnon; edellinen 12 markkaa ja jälkimäinen 6 markkaa.
Toiwottawa on, ettei kansanhuweista koskaan unhotettaisi kanteleen soittoa, warsinkaan Karjalan puolessa, jossa wielä on muutamia wanhuksia, jotka muistawat nuorena oppimaansa soittoa. Nuorissa, walitettawasti, ei näytä olewan halua tuohon ”Suomen soreaan soittoon.”
Tahtoisin muinaismuisto-yhtiön huomioon saattaa sen tärkeän seikan, että kanteleen soittamisen taito on waarassa kokonaan joutua unhotuksiin, jos ei ajoissa ryhdytä tehokkaaseen toimeen. Nykyään ei wielä ole mikään mahdottomuus pelastaa wanhan Wäinämöisen soittoa unhotuksiin joutumasta; sillä Karjalassa, etenkin Pielisjärwellä, on useita wanhuksia, jotka rakastawat muinaista soittokonettansa, ja en ole tawannut yhtään kansalaista, joka kanteleen soittoa kuunneltuansa ei olisi sanonut sitä wiulun soittoa miellyttäwämmäksi. Mutta kehoitusta tarwittaisiin. Pienet palkinnot woisiwat paljon saada aikaan. Yksityistenkin kehoituksesta on moni wanhus etsinyt unohduksissa olleen kanteleensa esiin tahi tehnyt uuden. Pahin wastus kanteleen soitolle on se, että ajan hammas on haaskannut kielet kunnottomiksi. Sen lisäksi ei edes Joensuun kaupungistakaan kuulu kieliä saatawan, sillä niillä siksi huono menekki, etteiwät kauppiaat ole pitäneet niiden hankkimista kannattawana. Sen wuoksi olisi toiwottawa, että muinaismuisto-yhtiö ottaisi toimittaakseen kanteleen kieliä niille seuduille joissa wielä sen soitto-taito on wähäkin wireillä. Kun wanhat saataisiin ahkerammin kantelettaan kai’uttamaan, niin woisi nuoremmissakin paremmin herätä halu ja mieltymys tuohon muinaiseen soittoon. Sen lisäksi woisi wanhainkin muistiin johtua monta ennen unohduksiin joutunutta laulua, kun ensin tutumpia soittelisiwat. Näin tawoin estyisi sekä Wäinämöinen että hänen mahtawa soittonsa unhotuksiin sortumasta uusien rientojen edistyessä.
Lähde: Historiallinen sanomalehtikirjasto, Helsingin yliopisto
Kantele 3/2007