Viime tammikuussa toimittaja Sirkka Halonen valitsi Kanteleliiton pyynnöstä vuoden 2010 Kantele-levyn. Puolen tusinan ehdokkaan joukosta tittelin sai nuorten naisten Rönsy-yhtyeen levy. Tapasin keväisenä
päivänä Rönsyn kantelisti-saksofonisti Maija Kauhasen.
Rönsy on kasvin ohut, pitkänivelvälinen ja tavallisesti vaakasuora verso, joka edistää kasvin lisääntymistä ja leviämistä. Maanpäällistä rönsyä nimitetään pintarönsyksi ja maanalaista maarönsyksi. Perunan mukulat ovat maarönsyn turvonneita kärkiä eli rönsymukuloita.
Wikipedia
Muita rönsyilijöitä ei saatu haastatteluun, koska kontrabassoa ja harmoonia soittava Helmi Camus oli jäänyt työskentelemään Barcelonaan vaihtovuotensa jälkeen ja harmonikkaa soittava Kaisa Ristiluoma asuu lähes yhtä eksoottisessa paikassa Tyrnävällä. Kaisa on vaikuttanut jo pari vuotta lähinnä Oulun seudulla ja aloitti juuri työt Rovaniemen teatterissa.
Viitaten wikipedian kuvaukseen rönsystä kysyn ensin julkeasti, että joko niitä Rönsyn mukuloita on tiedossa.
– Eipä ole näkyvillä, Maija nauraa. Vaikka voihan noita levyjä sanoa meidän mukuloiksi, että sikäli on.
Rönsyily alkoi Sibelius-Akatemiassa 2007, jonne Maija ja Helmi tulivat peräkkäin Ala-Könni-opiston kautta. Kaisa taas oli valmistunut haitarinsoiton opettajaksi Kuopion Musiikki- ja Tanssiakatemiasta ja aloitti opinnot Sibelius-Akatemiassa 2006. Kaikilla kolmella on kansanmusiikki ollut lähinnä sydäntä pienestä tytöstä asti. Ansiolistalta löytyy lukuisia kansanmusiikin piiristä tuttuja yhtyeitä ja tanssiryhmiä, joiden kanssa naiset ovat työskennelleet vuosien varrella. Erityisen mieluisana jaksona opinnoista haluaa Maija nostaa Ala-Könni-opiston.
– Se oli huippua. Soitettiin Voitto Isosaaren kanssa hirvensarvikanteleita ja muutenkin sai vain soittaa kansanmusiikkia ilman tutkintopaineita.
Onko nimi enne?
– Bändin nimeä mietittiin pitkään ja hartaasti ja Rönsy alkoi kuulostaa hyvältä. Jälkeenpäin on tajuttu, että nimi osui aika nappiin, kertoo Maija yhtyeen nimen synnystä. Rönsymusasta on vaikea sanoa, onko se kansanmusiikkivaikutteista musiikkia vai kansanmusiikkia, jossa on muita vaikutteita.
– Sovitukset eivät ole kovin perinteistä, mutta kyllä sitä voi kansanmusiikiksi luonnehtia, päättää Maija. Sävellyksistä noin puolet on omia ja toinen puoli tradeja. Sanoitukset ovat kaikki kansanrunoutta.
Rönsyn lavaesiintymistä on kuvailtu rennoksi ja yhtyettä helposti lähestyttäväksi. Vaikkei lavalla sentään riehuta, niin yhtyeen myspace-sivuston kuvista ja joistakin sovituksistakin voi päätellä, että huumorintaju on kohdallaan. Soittamisesta kuuluu pitkä koulutus ja tehdyt kotiläksyt.
Haaveissa ulkomaat
– Uutta levyä ollaan tekemässä. Kesällä pidetään harjoitusleiri ja harjoitellaan uutta materiaalia. Sen vuoksi kesäkeikkoja on hieman vähemmän, kertoo Maija tulevaisuuden suunnitelmia kysyttäessä. Maija vakuuttaa, että Rönsy on pitkäaikainen yhtye ja ainakin nyt tuntuu siltä, että naiset tulevat soittamaan yhdessä koko ikänsä. Yhtyeen lisäksi lienee siis kysymys myös ystävyydestä. Tähän asti keikkoja on ollut ihan mukavasti, joskin niiden eteen on saanut tehdä myös paljon töitä. Ulkomaille eivät keikkamatkat ole vielä suuntautuneet, vaikka haluja olisi. Oman haasteensa maailmanvalloitukseen tuo myös logistiset ongelmat eli se, että soittimia on melko paljon. Kaksi kanteletta, kontrabasso, kaksi haitaria, harmooni… – Settiä täytyy sovittaa tai sitten kulkea autolla ja laivalla, niin kuin menneen kevään kiertueella kotimaassa, tuumii Maija.
Puhutaanpa kanteleesta
Ja aloitetaan saksofonista. Miksi saksofoni sivusoittimena?
– Halusin soittaa saksofonia. Otin nuorisokoulutuksessa sivusoittimeksi saksofonin vähän sattumalta. Ajattelin, että joihinkin kappaleisiin se sopii. Värttinän jälkeen Suomessa näkee saksofonia harvoin kansanmusiikissa. Nordtrad-konferenssissa Tallinnassa kävi sen sijaan ilmi, että Virossa on varsinainen saksofonibuumi.
Autiolle saarelle Maija ottaisi kuitenkin kanteleen, jos joutuisi valitsemaan.
– Varsinkin, jos se olisi Saarijärven kantele. Toisaalta saksofonista voisi olla apua, koska sen ääni ehkä kantautuisi pelastajien korviin, Maija arvelee.
Ihan tarkkaan ei ole Maijalla käsitystä, milloin ja miksi kanteleesta tuli hänen ensimmäinen soittimensa. Osasyy siihen saattaa olla varhaisessa lapsuudessa menetetty pikkusormi, jolla konserttikanteleen soitossa ei ole käyttöä.
– Kantele on pääsoitin, mutta tuntuisi tosi oudolta, jos soittaisin pelkästään kanteletta, Maija kertoo. Haluan myös soittaa monenlaista musiikkia erilaisissa kokoonpanoissa. Yhteen asiaan keskittyminen ei vain ole mun juttu.
Uusin aluevaltaus ja pitkäaikainen haave on juuri toteutunut yhden naisen yhtye, jossa Maija soittaa kanteletta ja laulaa sekä soittaa perkussioita samanaikaisesti.
Maija soitti musiikkiopistossa vain kanteleyhtyeissä ja vasta nuorisokoulutuksessa alkoi soittaa muidenkin instumenttien kanssa. Maijan mielestä on hyvä, että kantele yhtyesoittimena yleistyy
– varsinkaan kun äänentoisto ei ole enää este.
Maijan kantelekalustoon kuuluu pääasiassa Saarijärven kantele, koneistokantele ja 15-kielinen kantele. Mieleisin on Saarijärven kantele, mutta muitakaan ei ole tarkoitus hylätä. Sen soundi miellyttää ja ääni on riittävän voimakas – jopa haitarille.
Jos kanteleen soinnista on stereotyyppinen kuva, Rönsyn musiikki murtaa ennakkoluulot. Reipas komppaus ja erilaiset akustiset efektit tuovat soittoon virkistävää rikkautta. Tuleepa välillä mieleen banjo ja intialainen sitarkin.
– Kyllä minua on joskus häirinnyt se, että kanteleensoitto on monta kertaa vain sellaista hipelöimistä, tunnustaa Maija.
Yhtyesoitossa Maija kertoo oppineensa eniten muiden huomioon ottamista. Hän kertoo myös nauttivansa siitä, että ei tarvitse tehdä kaikkea itse. Voi keskittyä omaan tekemiseen kun kaikki hoitavat oman tonttinsa. Sähköisiä efektejä Maija ei käytä, vaikka se voisi vähän kiinnostaakin. Saarijärven kanteleessa on kuulemma vielä paljon tekemistä.
Kanteleen asema
Lopuksi keskustellaan hieman kanteleen asemasta. Maijan mielestä kanteleen arvostus on lisääntymässä. Muut soittajat alkavat kunnioittaa sitä myös yhtyesoittimena. Soitinkehittely on johtanut siihen, että äänenvoimakkuus alkaa riittää ja lisäksi sitä voi vielä vahvistaa helposti.
Maijan näkemyksen mukaan on tosi hyvä, että rakentajia on paljon ja kanteleella on mahdollisuus kehittyä niin soolosoittimena kuin yhtyeissäkin.
KesäRönsy
Haastattelun lopuksi palataan Rönsyyn. Yksityiselle yhtyeleirille ei taida ulkopuolisilla olla asiaa, mutta missä yhtyeen voisi nähdä ja ennen kaikkea kuulla?
– Tänä kesänä on tällä hetkellä tiedossa vain kolme esiintymistä. Juhannuksen jälkeen kaksi Oulussa ja yksi Rovaniemellä. Kannattaa kuitenkin seurata tilannetta: www.myspace.com/ronsymusa.
Ja festaritrikoitten väri tietenkin vaihtuu. Vuosittain vaihtuvista, paikallisista halpahalleista ostetuista trikoista on tullut jo perinne. Tosin ne auttavat tunnistamaan myös festarikeikkojen vuosiluvut keikkakuvista.