Kantele soi ensi kertaa Bhutanissa, kun Anna ja Leeni Wegelius saivat kutsun esiintyä maan pääkaupungissa Thimphussa Jigme Drukpan pyynnöstä. Kaustisella vajaa kymmenen vuotta sitten esiintynyt ja Norjassa musiikin maisterin tutkinnon suorittanut taiteilija esittää bhutanilaista kansanmusiikkia ja toimii maassaan kansanmusiikin opettajana. Hän työskentelee vararehtorina bhutanilaista kansanperinnettä vaalivassa Rapassa (Royal Academy of Performing Arts).

Perheemme sai tilaisuuden vierailla tässä aika vaikeasti saavutettavassa Himalajan vuoristossa sijaitsevassa maassa helmikuussa. Sisareni Tainan kolmilapsinen perhe on viettänyt maassa kohta kaksi vuotta, sillä Ilari Pohto työskentelee YK:n tehtävissä Bhutanin postilaitoksessa. Tainan onnistui hankkia meille kutsuviisumit, mikä oli suuri helpotus matkabudjettiimme. Normaalisti turistit maksavat 200 dollaria päivässä vierailustaan Bhutanissa.

Bhutanin kuningaskunta ja buddhalaisuus

Bhutania hallitsee kuningas Jigme Singye Wangchuck. Maan hengellinen johtaja on ylimunkki Je Khenpo. Buddhalaisuudella on erittäin tärkeä osa ihmisten elämässä. Maassa on kymmeniä luostareita ja tuhansia munkkeja ja nunnia. Maan suurimmat nähtävyydet ovat satoja vuosia vanhat tsongit, valtavat rakennukset, joista johdetaan yhä maan hengellistä ja maallista elämää. Luostarit on rakennettu pyhille paikoille korkealle vuoristoon, vaikeakulkuisten polkujen päähän.

Saimme olla mukana myös tsechussa, buddhalaisessa juhlassa, jota vietetään joka kuukausi vuorotellen eri puolilla Bhutania. Tällä kertaa juhla oli Punakhan tsongissa. Juhla kestää useita päiviä. Kansaa kokoontuu eri puolilta maata elämään mukana tässä tanssia, laulua ja musiikkia sisältävässä uskonnollisessa tapahtumassa. Näimme uskomattoman näytelmän elävää kansanperinnettä, jota ei varmasti monessa maassa enää tapaa. Naamiotanssin traditio on elänyt samanlaisena satojen vuosien ajan.

Oman leimansa Bhutaniin antaa myös se, että ihmiset pukeutuvat arkisinkin kansallisasuihinsa; naiset kiraan ja miehet ghohon. Puna-asuisia munkkeja tulee vastaan jyrkillä luostaripoluilla. Muita länsimaalaisia ei juuri näy.

Kanteleet mukaan

Bhutan on pieni maa. Se on pinta-alaltaan noin Uudenmaan kokoinen ja väestön määrä lienee miljoonan luokkaa; maassa tehdään kevään aikana väestölaskenta. Melkein kaikki Bhutanissa asuvat tuntuvat tietävän toisensa. Tainakin tutustui sattumalta Jigme Drukpaan. Jigme kertoi, että oli esiintynyt Suomessa Kaustisella. Kuin ihmeen kaupalla myös me täällä Suomessa olimme kuulleet Jigmestä, koska Annan ja Leenin kanteleensoiton opettaja Sanna Huntus oli toiminut hänen oppaanaan Kaustisella. 

Jigme pyysi, että tytöt ottaisivat kanteleensa mukaan bhutanilaisten ja suomalaisten yhteistä esitystä varten. Esiintymisen järjestyminen ei ollut mikään yksinkertainen asia, sillä lupa esitykseen piti anoa ministeriöltä. Rapan oppilaat esiintyvät yleensä vain valtion ja ministeriön tilaisuuksissa sekä tsechuissa.

Tilaisuutta kunnioitti läsnäolollaan Jigmen opettaja, jo iäkäs herra Ap Dowpai. Hän on saanut kuninkaalta Bhutanin parhaan soittajan arvonimen ”Druk Thuksey”. Yleisön joukossa oli edustettuna Bhutanin ja Suomen lisäksi katsojia Tanskasta, Ranskasta, Hollannista, Englannista, Uudesta-Seelannista ja Japanista, sen verran harvinaisesta tapahtumasta oli kysymys. Anna ja Leeni soittivat viisi kappaletta, joista kolmessa he myös lauloivat. 

Naisetkin soittamaan

Rapan oppilaat olivat kiinnostuneita esityksestä. Jigme kertoi, että tämä oli ensimmäinen kerta kun kantele soi Bhutanissa. Toinen ihmetyksen aihe oli se, että soittajat olivat tyttöjä, sillä Bhutanissa soittaminen on miesten tehtävää. Naiset laulavat ja tanssivat, mutta eivät soita muuta instrumenttia kuin eräänlaista munniharppua.  Jigme toivoikin, että Annan ja Leenin esimerkki rohkaisisi myös tyttöjä soittoharrastuksen pariin.

Suomalaisen osuuden jälkeen Rapan oppilaat soittivat ja tanssivat. Jigme soitti bhutanilaisella luutulla ja parilla erilaisella huilulla sekä munniharpulla, ja esitteli samalla soittimet. Esitys päättyi yleisön ja esittäjien yhteiseen piiritanssiin. Tilaisuus oli meille suomalaisille mieleenpainuva. Oli hauska näky katsoa suomalaisia kanteleita buddhalaisen alttarin ääressä. 

Jigme Drukpa muisteli lämmöllä vierailuaan Kaustisella. Sieltä hän kertoi saaneensa inspiraatiota kehittää kansanmusiikin koulutusta Bhutanissa. Vuonna 2007 buddhalainen kuningaskunta Bhutan viettää 100-vuotisjuhlaa. Silloin varmaan seuraavan kerran soi myös länsimainen kansanmusiikki Bhutanissa. 

Luettavaa: Zeppa Jamie: Ylitse taivaan ja maan (Tammi, 2000, alkuteos Beyond the Sky and the Earth: a Journey into Bhutan, Pan Books, 1999)

http://fi.wikipedia.org/wiki/Bhutan

Kantele 2/2005

Notice: ob_end_flush(): failed to send buffer of zlib output compression (1) in /home/kantele/public_html/wp-includes/functions.php on line 5427

Notice: ob_end_flush(): failed to send buffer of zlib output compression (1) in /home/kantele/public_html/wp-includes/functions.php on line 5427