Pauliina Syrjälä ja Ilona Korhonen ovat säveltäneet englantilaisen eeppisen hengellisen runoelman, jolla on mielenkiintoisia yhteyksiä Suomeen, Kalevalaan ja kanteleeseen.
Lukija, Kypärä Oikean
Uskon, takaaja voimakas,
vuoksi pyyntöjesi sun,
vaatimalla vaativan,
runoilin mä lauluni
ja täyttäen lupaukseni
kuten olin päättänyt…
”Runo etenee latinaksi kalevalamitan tapaan 8-tavuisilla säkeillä ja sitä on aikanaan säestetty jollain psaltterin sukuisella, eli kanteletta muistuttavalla soittimella”, kertoo Pauliina Syrjälä sävellystyön lähtökohdista. ”Musiikista ei ole jäänyt muistiinpanoja jäljelle, mutta sanat ovat tallella.” Yhteydet runon ja Suomen välillä löytyivät juuri kalevalamittaa muistuttavan rakenteen kautta. ”Projektin järjestäjillä on yhteyksiä Suomeen ja tiesivät kalevalamitasta ja kanteleesta. He innostuivat tuosta yhteydestä tavumäärän suhteen ja ottivat meihin yhteyttä”, Pauliina jatkaa.
Improvisaatiota ja sävellettyä
”Innostuttiin Ilonan kanssa välittömästi, tästä projektista, koska se kuulosti niin kahjolta! Pidämme improvisoinnista, ja siksi musiikki ei olekaan läpisävellettyä – runokin on hyvin pitkä – tuntui paremmalta työtavalta suosia improa.” Säveltäjät, jotka myös esittävät teosta, ovat sopineet teokselle kehykset eli asteikot, rytmityypit, välisoittojen paikat, äänissä lauletut kohdat jne. ”Niiden raamien pohjalta improvisoimme kokonaisuuden. Ilona laulaa sooloa, minä soitan Saarijärven kanteletta ja laulan taustoja joissakin kohdissa.” Historialliseen tyyliin säveltäjät eivät ole pyrkineet. ”Emme ottaneet mitään paineita historiasta, koska tyylistä ei kuitenkaan ole mitään tietoa, vaan teimme ihan omannäköisen version”, valaisee Pauliina.
Suomentaja Sami Jansson kertoo runon taustasta:
Carmen rhythmicum on sanapari, jonka merkitys on yksinkertaisesti “laulu runomitassa”. Laulun laatija oli Sherbornen ensimmäinen piispa Aldhelm (639–709).
Germaaniheimot (anglit ja saksit) olivat tunkeutuneet idästä Brittein saarten kelttien asuinalueille jo 500-luvulta alkaen. Canterburyn arkkipiispa ja saksien kuningas Ine perustivat vuonna 705 uuden hiippakunnan, joka käsitti Wessexin länsialueet (nyk. Somerset ja Dorset) sekä Domnonian ja Cornubian (nyk. Devon ja Cornwall). Uuden hiippakunnan piispaksi nimitettiin Aldhelm, joka oli aiemmin toiminut Malmesburyn apottina vuodesta 683. Aldhelm oli aikansa oppinein anglosaksi, jonka kerrottiin osaavan latinan lisäksi kreikkaa ja hepreaakin. Hän keräsi ympärilleen oppineita ja oppilaita eri puolilta Eurooppaa sekä rakennutti Sherbornen kirkon uudelleen. Hän oli myös runoilija ja monipuolinen muusikko. Häneltä on säilynyt joitakin kirjeitä, lauluja ja tutkielmia, jotka hän kirjoitti latinaksi ja anglosaksin kielellä.
Carmen rhythmicum kertoo aluksi vaivalloisesta matkasta Domnoniaan kuvaillen puhjennutta myrskyä. Laulun lopussa aiheena on hirmumyrsky, joka yllätti aamuyöllä ja tuhosi kirkon katon. Kaikesta päätellen piispa Aldhelm matkusti Domnoniaan virkatehtävissä. Hän yöpyi Domnonian kirkon majoituksessa, nousi aamulla jumalanpalvelukseen, mutta joutui muiden mukana pakenemaan, kun kirkon katto romahti.
Teos esitetään Kirkko Soikoon -festivaaleilla Helsingissä tuomiokirkon kryptassa pe 24.3.2006 klo 19.
teksti: Timo Väänänen
Kantele 1/2006