Petri Šemeikan kantele

sailo

Elias Lönnrotin vuonna 1835 julkaisema Kalevala loi pohjan karelianismin synnylle. Eri alojen taiteilijat ammensivat aiheitaan Kalevalasta ja kansanrunoista sekä olivat muutenkin innostuneita karjalaisuudesta. Kulttuurikarelianismin lisäksi levisi poliittinen karelianismi, jonka tavoitteena oli suur-Suomen aikaansaaminen. Alpo Sailo oli aktiivinen karelianismin kaikilla osa-alueilla. Alpo Sailo (nimi alun perin Albin Leopold Englund; 14. 11. 1877–6. 10. 1955) oli suomalainen kuvanveistäjä ja taidemaalari, joka on tullut tunnetuksi ennen kaikkea hänen runonlaulajista tekemistään patsaista. Sailon ensimmäiset runonlaulajakuvat syntyivät Helsingissä vuonna 1906–1907, jolloin Jehkin Iivana ja Iivana Onoila vierailivat Sailon ateljeessa.

Vuonna 1908 Sailo teki matkan Tuupovaaran Öllölään, jossa hän tapasi Petri Šemeikan. Petrillä ei ollut enää kannelta, sillä hän oli antanut sen Béla Vikárille. Vikár tunnetaan mm. Kalevalan unkarintajana ja henkilönä, joka käytti ensimmäisenä fonografia musiikin äänittämiseen vuonna 1892. Sailo veisti Šemeikalle uuden kanteleen tämän pojan ja pojanpojan kanssa. Kun kantele valmistui, Petri yritti virittää sitä, mutta ei enää huonokuuloisuutensa vuoksi pystynyt. Hän totesi soittonsa soitetuksi ja laulunsa lauletuiksi.

Sailo käytti Petri Šemeikkaa ja hänelle veistämäänsä kannelta mallina vuonna 1935 Sortavalan Kolmikulmapuistossa paljastetussa runonlaulajapatsaassa. Alpo Sailon muotoilema Pedri Shemeikan patsas valmistui vuoden 1935 Kalevalan satavuotisjuhliin. Patsaan rahoittivat vuoden 1926 laulujuhlien tuotto ja tuomari K. G. Bergin testamenttilahjoitus.

Alpo Sailo kanteleenrakentajana

Sailon perhe muutti ennen Alpon kouluun menoa Hämeenlinnasta Turkuun. Sailo työskenteli koristeveistäjänä Bomanin huonekalutehtaassa ja harjoitti samalla taideopintoja. Sailo oli muutaman vuoden Akseli Gallen-Kallelan oppilaana Ruovedellä. Gallen-Kallela suunnitteli Paul Salmiselle muutamia koristekantelemalleja ja kantelepöytiä. Armas J. Koivisto valmisti kanteleet ja Sailo veisti Gallen-Kallelan suunnittelemat koristeaiheet mm. Paul Salmisen koristekanteleeseen, malli numero viisi. Tämä Salmisen kantelemalli on sikäli erikoinen, että siinä koneistovivut ovat koneiston keskellä. Kuinka moneen koristekanteleeseen Sailo leikkasi ornamentit, ei ole tiedossa.