Pieni lakkautettu kyläkoulu maaseudulla kylpi auringonpaisteessa kun folkharput, kanteleet, viikinkilyyrat, langeleikit ja virsikanteleet soivat.
Nordic Harp Meeting on pohjoismaisten harpunsukuisten soittimien (ja toki myös niiden soittajien) kokoontuminen. Tapahtumaa on järjestetty vuosittain eri pohjoismaissa. Ensimmäinen tapaaminen oli 2008 Ruotsissa, Turussa soittimet soivat 2009 ja 2010 Norjassa. Tänä vuonna tavattiin siis Tanskan Sorössa. Vaikka pääpaino oli folkharpuissa, muutkin kielisoittimet mahtuvat mukaan. Olipa joukkoon eksynyt yksi kampiliira ja säkkipillikin.
Tapahtuman primus motor ja sielu on ruotsalainen Josef Straka. Josefin työpanos tapahtuman toteuttamisessa on suuri ja rahallisesti tapahtuman mahdollistaa Pohjoismaisen kulttuurirahaston (Nordisk Kulturfond) tuki.
Mukana myös virsikantele
Tapahtuman ohjelma oli hyvin monipuolinen. Kuuntelimme asiantuntevia esitelmiä mm. viikinkilyyrasta, virsikanteleesta sekä folkharpun käytöstä parantavana soittimena hoitotyössä. Aloittelijoille löytyi työpajoja folkharpun, viikinkilyyran, virsikanteleen ja viisikielisen kanteleen soitossa. Helena Tuupanen sai opetettavakseen monta innokasta viisikielisen soittajaa. Finn-Kanteleissakin pitkään soittanut Helena asuu nykyisin lähellä Tukholmaa, jossa toimii Helenan perustama Kantele- och Kalevala-vänner-yhdistys, jonka puitteissa Helena opettaa kanteleensoittoa. Göran Carlström puolestaan perehdytti virsikanteleen soittoon ja toivoi myös kovasti uusia jäseniä Nordiska Psalmodikonförbundetiin eli Pohjoismaiseen virsikanteleyhdistykseen, jossa tällä hetkellä on kuulemma Suomesta vain yksi jäsen.
Musiikillisena teemana tapahtumassa oli tänä vuonna pohjoismainen balladiperinne. Teema näkyikin mielenkiintoisesti monissa workshopeissa ja luennoissa. Yrjänä ja Helka Ermala saivat opinhaluisen joukon ohjattavikseen työpajoissaan. Yrjänä ja Helka opettivat suomalaisia kansanlauluja ja balladeja. Oli jännittävää huomata kuinka innokkaita osallistujat olivat oppimaan jopa suomen kielen ääntämystä.
Yhteissoittoa ja esityksiä
Yhteissoitot olivat innostavia ja kokosivat kaikki yhteen oppimaan uutta. Illanvietoissa kuultiin taitavien muusikoiden esityksiä. Anna Kattainen ihastutti kanteleensoitollaan ja Patrik Weckman sai moneen kertaan kuulla pyynnön soittaa jouhikkoa ja saimmehan me sitä sitten illanvietossa vihdoin kuullakin. Tanskalaiset kansantanssijat vetivät meidät myös iltaisin tanssimaan ja laulamaan yhdessä.
Ensi vuodeksi tapahtumaa on alustavasti suunniteltu järjestettäväksi Suomessa.
Tiesittekö muuten että saksalaiset ”harppuladyt” eli kiertävät, itsensä harpun soitolla ja laululla elättäneet muusikkonaiset 1800-luvulla olivat esikuvana myös Kreeta Haapasalolle, kun hän lähti kiertämään ja esiintymään kanteleensa kanssa?