Kolhon kanteletehdas, osa 1

Joskus etsittävä asia löytyy lähempää kuin voisi kuvitella. Kokonaisen kanteletehtaan löytyminen omasta kotikylästä on kuitenkin ihmeellinen tarina. Keväällä 2006 Kari Dahlblom soitti ja kysyi, tiedänkö mitään Kolhossa rakennetusta kanteleesta, jonka hän sai juuri lahjoituksena. Kanteleen pohjaan oli kirjoitettu: “Tehty:1961. Puutyö: Vilho Mäkinen, Kolho. Muu työ: A. A. Havunen, Kauhajoki”.

Sain neuvon mennä toisen Villen, Vilho Vainion luokse. Hän oli juuri kirjoittamassa Kolhon Puusepäntehtaan historiaa. Vastaus tulikin heti: “Kolhon kanteletehdashan oli Autionmäessä ihan siinä meidän naapurissa”. Lähdin heti ajamaan Autionmäkeen Urho ja Vieno Järvenpään talolle, jonka pihalla kanteletehdas sijaisi. Paikalla oli heidän tyttärensä Taimi, joka käyttää vanhaa kotitaloaan kesämökkinään. Ja siinähän se kanteletehdas seisoi vieläkin Ukonselän rannalla.

Kolho

Kolhon kylä sijaitsee Mänttä-Vilppulan kaupungissa. Nimen Kolho paikkakunta on saanut Kolho-nimisestä talosta, jonka ensimmäinen isäntä oli Lauri Laurinpoika Kolho vuosina 1617–1636. Vuonna 1883 valmistui Tampere-Vaasa rautatie, jolla oli suuri merkitys Kolhon teollisuuden syntymiseen ja myös kulttuurielämään. Teollisen toiminnan Kolhossa aloitti Matthias Bonn perustamalla höyrysahan vuonna 1886. Seuraavaksi oli vuorossa tervatehdas, tulitikkutehdas sekä terva- ja tärpättitehdas. 1920-luvulla koko Kolhon teollisuus päätyi G. A. Serlachiuksen haltuun.

Kanteleensoittoa harrastettiin Vilppulassa ennen sotia

Kolhon kanteleensoittajista tunnettuja ovat metsätyönjohtaja Aarne Moisio, joka soitti sulkutyyylillä ja muurari Eero Pihlainen, joka soitti kolholaisella kanteleella. Kanteleenrakennusta opetettiin vuonna 1908 perustetussa Pohjois-Hämeen Maamieskoulussa. Koulun ohjelmassa oli mm. puukäsityöt ja laulu. Aarne Moisio kertoi Erkki Ala-Könnille, rakentaneensa muutaman kanteleen ennen sotia: ”Kyllä niillä soitettiin… se oli silloin niinku muotia paremmin”.

Kannelta ja mandoliinia soitti myös Urho Järvenpää (1911–1948), joka on syntynyt Keuruulla Kankaanpään kylässä. Järvenpää sai päästötodistuksen Vilppulan Kankaanpään ylemmästä kansakoulusta 1925. Tämän jälkeen hän opiskeli kaksi vuotta Urjalan kotiteollisuuskoulussa, josta valmistui 1930. Koulussa oli seitsemän oppiainetta: puutyö, maalaus, ammattipiirustus, ammattitieto, mittausoppi, kirjanpito ja kiilloitus. Järvenpäällä oli todistuksessa vain kahdenlaisia numeroita: yhdeksän ja kymmenen. Kouluaikana Urho oli rakentanut kanteleen Frans Jokelan vuonna 1918 Käsiteollisuus-lehteen kirjoittaman artikkelin piirustuksen mukaan. (Kantele-lehti 4/2006). Järvenpää rakensi myös viulun ja mandoliinin, joita hän soitti mm. kouluaikana Urjalassa. Kouluajalta on säilynyt orkesterin nuotteja, joissa on ajan muotitansseja: foxtrot, onestep, valssi, tango jne. Osa nuoteista on ostettuja, mutta joukossa on myös itse käsinkirjoitettuja nuotteja, jotka on päivätty vuodelle 1929 Urjalaan.

Kolhon Höyrysaha Osakeyhtiön puusepäntehdas

Vuonna 1928 valmistui Kolhon Höyrysaha Osakeyhtiön puusepäntehdas, jonka tuotteet menivät lähinnä vientiin. Kolhon puusepäntehdas tunnetiin korkealaatuisista tuotteista ja paikkakunta työllisti hyvin puuseppiä. Kolhon puuseppien maine levisi maailmalle, kun tuotteita vietiin kymmenen Euroopan maan lisäksi Amerikkaan, Uuteen Seelantiin, Australiaan ja Afrikkaan. Kolhon puusepän tuotteet saivat Pariisin maailmannäyttelyssä kultamitalin vuonna 1937. Kolho valmisti Pariisin Expo-paviljongin seinät, ovet ja ikkunat sekä teki New Yorkin maailmannäyttelyn sisustustyöt vuonna 1939. Vuonna 1933 Kolhosta toimitettiin ovet ja ikkunat Alvar Aallon piirtämään Paimion parantolaan. Yhteistyö Aallon kanssa jatkui huonekalujen valmistuksessa.

Puusepäntehdas veti paikkakunnalle puuseppiä ja vuonna 1931 Valto Kaarelainen toi perheensä Kolhoon Säynätsalosta. Kaarelaiset olivat olleet töissä puusepän teollisuudessa eri puolilla Suomea. Kaarelaisen lapsista Uuno, Vieno ja Päiviö menivät tehtaalle töihin. Vieno Kaarelainen (1913–1997) ja Urho Järvenpää tutustuivat puusepäntehtaalla ja menivät naimisiin 1936. Vuonna 1939 he ostivat Kolhon Autionmäestä Rantalan talon, jonka oli rakentanut Lempi ja Emil Rissanen 1920-luvulla. Vieno ja Urho Järvenpää saivat tyttären Taimi Järvenpään (nykyisin Myllyoja) vuonna 1945.

Kolhon kanteletehdas

Kolhon puusepäntehtaalla on ollut todennäköisesti suuri merkitys Kolhon kanteletehtaan perustamiseen. Kanteletehtaassa olivat osakkaina Urho ja Vieno Järvenpää sekä Vilho Mäkinen, jotka rakensivat vuonna 1946 valmistuneen tehdasrakennuksen Järvenpäiden tontille. He olivat olleet Puusepäntehtaalla töissä samaan aikaan Armas Koiviston (1855–1966) kanssa, joka rakensi Paul Salmiselle kanteleita. Koivisto toimi Kolhon Puusepäntehtaan johtavana työnjohtajana vuosina 1928-1931. Armas Koivisto toimi puuseppänä ja työnjohtajana koko työuransa ajan eri puolilla Suomea. Hän alkoi rakentaa kanteleita vapaa-aikanaan harrastuksena Binnemanin soitinkauppaan Helsinkiin. Koivisto teki yhteistyötä helsinkiläisen kanteleen soittajan ja kehittäjän Paul Salmisen kanssa vuosina 1935–1949. Koiviston viimeinen työpaikka oli Heinolan Saha, mistä hän jäi eläkkeelle. Hän rakensi talon Heinolan Lusiin vuonna 1950. Koivisto pääsi rakentamaan kanteleita päätoimisesti vasta jäätyään eläkkeelle. On mahdollista, että yhteys Paul Salmisen ja Kolhon kanteleenrakentajien välille on syntynyt Koiviston kautta.

Urho Järvenpää on Kolhon kanteletehdashankkeessa keskeinen henkilö. Kanteleita hän oli rakentanut jo ennen verstasrakennuksen valmistumista. Järvenpää soitti myös kannelta. Hänellä oli Paul Salmisen kantelekoulu valokopiona ja useita Salmisen kantelenuotteja. Salmisen kantelekoulu painettiin vasta vuonna 1949. Vuonna 1939 Järvenpää valmisti kanteleen Keijo Niemiselle ja kaksi kannelta Paul Salmiselle vuonna 1945. Kanteleiden lisäksi oli tarkoitus rakentaa myös huonekaluja ja veneitä. Ei ole varmaa tietoa, milloin Urho Järvenpää ja Viljami Mäkinen lopettivat työt puusepäntehtaalla. Vielä vuonna 1944 Järvenpää osallistui Kolhon Juhannussoutuun Puusepäntehtaan naisjoukkueessa. Naistenjoukkueet osallistuivat kisaan ensimmäistä kertaa. Peränpitäjänä naisjoukkueella oli oltava kuitenkin mies.

Kolho tarjosi kanteletehtaalle loistavat puitteet. Tehdas oli tarjonnut hyvän koulutuksen puusepilleen. Puutavaran saanti, sahaus ja kuivaus oli paikkakunnalla helppoa. Visakoivua saatiin Järvenpään kotitalon mailta. Kolhon kanteletehtaan tuotanto lähti nopeasti käyntiin rakennuksen valmistuttua. Vieno Järvenpää oli edelleen töissä Kolhon puusepäntehtaalla kiillottajana, mutta vastasi kanteleiden pintakäsittelystä vapaa-ajallaan. Kiillotustyössä oli mukana myös muita puusepäntehtaan naisia. Taimi Myllyoja muisti lapsuudestaan lakan hajun:

”Äiti käsitteli ne kanteleet. Jotenkin muistan, että isää ei enää ollut, mutta lakat haisi kun äiti petsasi niitä kanteleita.”

Kanteleita valmistettiin Paul Salmiselle, mutta myös Musiikki Fazerille ja suoraan soittajille. Tehdasrakennuksesta löytyi vielä Fazerin polttoleima, jolla kanteleet merkittiin sekä pianolankarullia. Jos kaikki kanteleet olisivat menneet Salmiselle, ei kielilankaa olisi tarvittu tehtaalla, koska Salminen asensi kielet kanteleisiin itse. Paul Salmisen kirjanpidosta löytyy tieto neljästätoista Kolhossa valmistetusta kanteleesta. Suurkanteleen numero 92 Urho Järvenpää vaihtoi työllä Salmisen kanssa vuonna 1946. Viimeinen merkintä Salmisen kulukirjassa on 5.5.1949: ”Puuseppä Järvenpäälle 1 koppa B–3 6.000,-”. Neljällätoista kanteleella ei kuitenkaan mikään tehdas menesty. Kanteleita on myyty muillekin kuin Salmiselle. Kanteletehtaan kirjanpitoa ei ole löytynyt, mutta Järvenpään kotitalouden kirjanpitoon on merkitty myös tehtaan kuluja ja tuloja. Sieltä paljastuu myös tehtaan valmistumispäivä 30. 11. 1946, jolloin on ostettu 1260 markalla ”viinat” ja ”tupaantuliaisiin tarpeita”. Kuluja on aiheutunut myös kanteleiden lähettämisestä ja kanteletarpeista. 11.1.1949 on kirjattu saatavaksi Salmiselta rahaa 5000 markkaa ja 6.7. on tullut 15000 markkaa kanteleista tuntemattomasta lähteestä.

Paul Salminen on vieraillut Kolhossa vuonna 1947, jolloin hän on kirjoittanut onnentoivotukset Järvenpään vieraskirjaan. Kolhon kanteletehtaan historia jäi kuitenkin lyhyeksi, sillä Urho Järvenpää kuoli elokuussa vuonna 1948 ja seuraavana vuonna kuoli myös Paul Salminen. Tyttären lähes ainoa muisto isästään on hänen kuolemansa:

”Muistan isäni kuoleman, joka on siinä mielessä erikoinen, että hänellä oli sodan muistona vaikea munuaisvika. Hän makasi tässä huoneessa. Se oli marja-aikaa elokuussa. Toin isälle marjoja syötäväksi. Isä ei huoli mun marjoja. Tämä jäi mieleen. Olen ollut vajaa kolme vuotta vanha.”

Järvenpään leipomo Oy

Vuonna 1949 perustettiin osakeyhtiö joka alkoi harjoittaa leipomotoimintaa kanteletehtaan tiloissa. Leipomo toimi vuoteen 1961 asti, jonka jälkeen rakennus oli muutaman vuoden ulkopuolisella vuokralla sen jälkeen varastona. Vieno Järvenpää toimi elämänsä loppuun asti torikauppiaana. Taimi Myllyoja piti kanteletehdas- sanaa hieman liioiteltuna ja muistaa, että kotona olisi käytetty verstas-sanaa.

Oma muistoni kanteletehtaaseen liittyy vuoteen 1973. En tiennyt silloin paikan kantele-historiasta mitään. Siskoni mies Eero Eronen osti Vieno Järvenpäältä Kolhon Ikilevytehtaan sekunda-ikilevyä ja trokasi sitä toisen siskon miehen välityksellä. Olin tällaisessa ikilevybisneksessä itsekin mukana. Muistan, että kuorma-autolla ei päässyt lähelle verstasta ja ikilevyjä kannettiin pitkä matka ylämäkeen autolle. Kuorma vietiin viikonloppuna Järvenpäähän myyntiin. Seuraavana maanantaina olin niin väsynyt, että pyörryin koulussa kesken oppitunnin.

Vilho Mäkinen jatkoi vielä jäljelle jääneiden töiden tekemistä seuraavan vuoden. Vieno maksoi Vilholle hänen tehtaaseen sijoittamansa rahat ja työpalkat 21.6.1953. Kanteleiden valmistus jatkui Kolhossa vielä vuoteen 1963 asti Mäkisen keittiössä ja hänen Ukonselän rannalle rakennetussa verstaassa. Vilho Mäkinen jatkoi valmistusta yhteistyössä kauhajokelaisen kanteleensoittajan ja teollisuusmiehen A. A. Havusen kanssa. Vieno Järvenpään säilyttämistä kantelepiirustuksista löytyy myös lisää tietoa Paul Salmisen suunnittelemista kantelemalleista. Näistä lisää seuraavassa Kantele-lehdessä ja myöhemmin Kantele.netissä.

Lähteet:

• Armas J. Koiviston leikekirja ja valokuvakokoelmat
• Taimi Myllyojan haastattelut 2006–2010
• Anne Raussin haastattelut 2006–2110
• Aarne Moision haastattelu. Erkki Ala-Könni 1968
• Anne Raussin valokuvakokoelmat
• Taimi Myllyojan valokuva-arkistot ja Järvenpään suvun asiakirjat.
• Paul Salmisen aineistot. Kanteleliitto

Kirjalliset lähteet:

• Vainio, Vilho (2004) Serlachius Kolhossa 2. Vilppulan Joulu 2004. M-Print Oy Mänttä

Internet:

• www.kolho.fi