Klaveerikanteleen messuesittely
Vuonna 1949 esiteltiin Juhani Pohjanmiehen suunnittelema ja Seli Oy:n valmistama Klaveeri-kantele. Soittimessa on kaksi patentoitua Pohjanmiehen keksintöä, nimittäin kielen raapaisulaite ja äänen sähköinen vahvistaminen mikrofonin ja vahvistimen avulla.
Väinö Pesola ja Heikki Aaltoila kuvailevat soitinta seuraavasti:
”Tähän asti on vanhan kansallissoittimemme kantelen suurimpia vajaavuuksia ollut sen äänen heikkous, joka on rajoittanut sen käyttömahdollisuuksia… Ääntä voidaan vahvistajalla suurentaa vaikka konserttisalissa käytettäväksi… mitkä uudet maailmat soittokone avaakaan kantelensoiton harrastajille… Äänen vahvistus tapahtuu erikoisrakenteisen vahvistimen avulla, joka on sijoitettu kanteleeseen… Äänenväriä ja voimakkuutta voidaan säätää kuten radiossa.”
Pohjanmiehen soittimessa ei ollut akustisen soittimen tapaan kaikukoppaa, vaan värähtelevän kielen liike muunnettiin mikrofonin avulla sähköiseksi signaaliksi, joka vahvistettiin. Tämä tapahtui samaan tapaan kuin lankkusähkökitarassa, jossa takaisinkiertoilmiön estämiseksi soittimen akustinen ääni oli minimoitu mahdollisimman pieneksi umpipuisella lankulla. Teollisesti valmistetut sähkökitarat tulivat vasta 1940-50-luvun vaihteessa maailmaan ja Suomeen vielä pienellä viiveellä. Pohjanmies oli tässäkin asiassa aikaansa edellä. Kun tämä soittokone ei kuitenkaan päässyt kanteleensoittajien suosioon saatiin odotella vielä puolivuosisataa sähkökanteleen ”keksimistä”.
Patentit
Pohjanmiehellä on kaksi patentoitua keksintöä, joita on käytetty klaveerikanteleessa. Ensimmänen on ”Raapaisijakoneisto kielisoittimia, etenkin kanteleita varten”. Patenttia on haettu 3.11.1947 ja se on myönnetty 10.9.1948. Toinen patentti, numero 23872, on nimeltään: ”Soitinlaitelma, varsinkin urkuja ja sentapaisia soittimia varten.” Patenttiaika alkoi 29.5.1948. Pohjanmiehen tavoitteena oli kehittää Hammond-urkuja parempi sähköisesti vahvistettu kirkkourku. Pohjanmiehen sähköuruissa on hyvin monimutkainen systeemi, jossa sähkömagneetin avulla värähtelemään saatetun metallitangon, tai -kielen värähtely muutetaan mikrofonin avulla sähköiseksi värähtelyksi, ja ”vahvistetaan tavallisin putkivahvistimin.” Vaikka en ole nähnyt Pohjanmiehen klaveerikannelta, oletan että siinä on käytetty samanlaista ratkaisuja äänen vahvistamiseksi kuin Pohjanmiehen sähköuruissa.
Sähköurkujen värähtelijän piirros Pohjanmiehen patenttihakemuksessa ja raapaisulaite.
Pohjanmiehen raapaisulaitteessa kielen raapaisu aikaansaadaan kielen poikittaissuunnassa liikkuvan luistilaatikon avulla, joka näppäimestä siirretyn liikkeen avulla raapaisee kieltä ja näppäimen palatessa alkuasentoonsa sivuuttaen kielen:
Tämä keksintö kohdistuu raapaisukoneistoon kielisoittimia, varsinkin kanteleita varten, joissa raapaisu on tarkoitettu aikaansaatavaksi koneistoon kuuluvan tavallisen pianoklaviatuurin avulla. Raapaisijakoneistoja on jo käytetty erinäisissä kielisoittimissa, esimerkiksi cembaloissa, mutta siinä käytetty koneisto ei sellaisenaan sovellu moneen muuhun kielisoittimeen esimerkiksi kanteleeseen. Klaviatuurilla varustettuja kanteleita on myös valmistettu, mutta niissä kielet saadaan värähtelemään vasarakoneiston avulla.
Klaveerikantele
Pohjanmiehen Klaveeri-kantele esiteltiin suurelle yleisölle keväällä 1949. Soittimesta kirjoitti Uuteen Suomeen Heikki Aaltoila, Sosialidemokraattiin Väinö Pesola ja Helsingin Sanomiin urkuri Jonne Raitio. Kaikkien lausunnot olivat positiivisia. Jonne Rautio kuvailee soitinta:
Säveltäjä Juhani Pohjanmies on hiljattain konstruoinut klaveerikanteleen, jossa on normaali kromaattinen pianokoskettimisto ja kanteleen kielistö (5 oktaavia = 61 kieltä). Mainitun soittimen suurimpana erikoisuutena on kuitenkin sähkön avulla aikaansaatu resonanssi, joka syntyy kanteleeseen asennetun erikoisrakenteisen vahvistimen avulla.
Heikki Aaltoila esittelee soitinta järjestelmällisesti:
- Kielistö: Ääniala C–C4 = 5 oktaavia eli 61 kieltä. Normaali kanteleen ääniala. Kielistön pituus ja paksuussuhteet suunnilleen samat kuin sormikanteleessa. Kromaattinen viritys.
- Kielistökehys: Ilman kaikupohjaa. Pianotapit. Resonanssi syntyy sähköisesti. Kielien kiinnitys samanlainen kuin kanteleessa.
- Koneisto: Patentoitu raapaisujärjestelmä. Periaate: yksinkertaiseen jarrulaitteeseen kiinnitetty nahkaraapaisija laukaisee kielen soimaan vastaavaa kosketinta painettaessa ja palautuessaan sivuuttaa kielen siihen koskematta. Raapaisu tapahtuu kielen keskikohdalta kuten sormilla soitettaessa.
- Äänensammuttajat: Toimivat kuten pianossa
- Pedaalit: oikeanpuoleinen pedaali on ns. kaikupedaali kuten pianossa ja vasemmalla pedaalilla säädetään raapaisun tehoa, siis äänen voimakkuutta. Äänen voima on suurin pedaalin yläasennossa ja heikkenee asteittain pedaalia painettaessa.
- Äänenvahvistus: Tapahtuu erikoisrakenteisen vahvistimen avulla, joka on sijoitettu kanteleeseen. Äänenväriä ja voimakkuutta voidaan säätää kuten radiossa.
- Klaviatuuri: Normaali pianokoskettimisto, joka on tehty kauttaaltaan bakeliitista. Itse klaviatuurin rakenne poikkeaa huomattavasti tavallisesta klaviatuurin tekotavasta.
Aaltoila sai soittimesta: ”ensimmäisen edullisen vaikutelman säveltäjä Felix Krohnin juhlakonsertin yhteydessä, jolloin Lahden orkesteri käytti sitä menestyksellisesti harpun korvikkeena. Sillä voi aidoin sävyin soittaa vanhaa kalevalaiskansallista, mutta yhtä hyvin 1500–1700-lukujen yleismaailmallista musiikkia, säestää täysin kaikenlaisia laulu- ja soittoesityksiä, korvata siis kanteletta, cembaloa, harppua, pianoa, jopa urkuharmoonia, joka määrätyssä suhteessa jää kömpelöksi uuden tulokkaan rinnalla. Vahvistinsysteemin ansiosta soittoa voidaan samanaikaisesti kuunnella esim. koulun eri luokkahuoneissa.
Klaveeri-kanteleen hinta oli vuonna 1949 noin 60.000 markkaa. Soittokoneen rakennusteknisenä kokoonpanijana Seli Osakeyhtiössä toimi radioteknikko Kaarlo Selin. Toivottavasti tämä soittokone putkahtaa vielä jostakin esiin. Lehtiartikkeleista saa sellaisen käsityksen, että soittimelle kaavailtiin suuria markkinoita.
Lähteet:
- Jonne Raitio. Uusi kotimainen soitinkeksintö. Helsingin Sanomat 29.5.1949
- Väinö Pesola. Klaveeri-Kantele. Suomen Sosialidemokraatti 29.5.1949
- Heikki Aaltoila. Klaveerikantele. Uusi Suomi, 1.6.1949
teksti: Rauno Nieminen
Kantele 2/2010