Jyväskylän huikean kantelekilpailun päätyttyä Kanteleliiton juhlavuosi siirtyi Savon sydämeen, Savonrannalle, kolmensadan järven ja tuhannen kahdensadan asukkaan pitäjään. 30-vuotisjuhlakonsertissa kantele soi tauotta kokonaisen kesäyön, iltakahdeksasta aamukuuteen. Paikka oli akustisesti loistava: kauniisti kunnostetun maamiesseurantalo Sampolan juhlasali. Muutaman sadan metrin päässä, keskellä kirkonkylää, Sahalammen rannan savusaunassa syntyi huhtikuussa 1890 A. O. Väisänen. Hänen kunniakseen konsertin nimenä oli Hiljainen haltioituminen.

Konsertti oli epäilemättä kanteleen historian merkillisimpiä. Ei ainoastaan kestoltaan, vaan ennen kaikkea musiikiltaan. Arja Kastinen aloitti kahden tunnin soololla. Harvoinpa on kuultu näin pitkää teosta, jonka joka hetki on intensiivinen ja ajateltu. Arja on eläytynyt Väisäsen tallentamiin kantelesävelmiin syvemmin kuin kukaan, oppinut karjalaisen kanteleimprovisaation musiikillisen kielen ja ajattelee tuolla kielellä musiikkinsa. Siinä on syntynyt oma musiikillinen universumi.

Pauliina Syrjälä jatkoi Saarijärven kanteleella. Hän osoitti olevansa tällä hetkellä tämän perinteen mestarillisin jatkaja ja kehittelijä. Yö yllytti haltioituneeseen virtuositeettiin. Samalla osoittautui, että tuolla kanteletyypillä on aivan oma sointimaailmansa myös näppäiltynä.

Yön hämärimpinä hetkinä jaettiin viisikieliset koko kuulijakunnalle ja ylimaallinen kielten helinä täytti juhlasalin. Siitä jatkoi Brelo. Laukkosken nuorten yhtyeen improvisaatio sai ymmärtämään, miksi juhlavuottaan viettävä Mikael Agricola otti kanteleen taivaallisten soittimien joukkoon. Musisointi oli kollektiivista, mutta silti siinä oli jatkuvasti sooloja, vuoropuhelua, yhteistä hullaantumista ja hurjistelua. Rikkaan yhteissoinnin salaisuus oli myös siinä, että mukana oli monen kokoisia ja monen näköisiä kanteleita.

Moni muukin sai soittovuoron ja oli mukana tekemässä unohtumatonta yötä, matkaa muinaiseen estetiikkaan. Loppupäätelmä oli selkeä: tämä olisi kaikkien saatava kokea. Siis: lisää yökonsertteja. Se tuntuu olevan lyhin tie kanteleen periolemukseen.

Konsertti oli osa neljättä A. O. Väisänen symposiumia. Perjantaina 8.6. oli ohjelmassa seminaari Väisäsestä ja kanteleesta. Jälleen kuultiin monia uusia tutkimustuloksia. Päivä huipentui suomalais-walesilaisen Taith-yhtyeen konserttiin Savonrannan kirkossa. Yhtyeessä soittavat Timo Väänänen, Gillian Stevens ja Dylan Fowler. Hienostunutta musiikkia värikylläisillä soitinkokoonpanoilla.

Symposiumit on järjestänyt Hilkka-Liisa Pitkänen, joka viisi vuotta sitten sai Savonrannalla aikaan varsinaisen jouhikkoinnostuksen. Toista sataa jouhikkoa on jo tehty ja useimmilla vielä soitetaankin. Aika ainutlaatuinen ilmiö sekin. Lauantai, symposiumin viimeinen päivä, oli omistettu jouhikkoprojektin viisvuotisjuhlalle.

teksti: Heikki Laitinen

Kantele 3/2007


Notice: ob_end_flush(): failed to send buffer of zlib output compression (1) in /home/kantele/public_html/wp-includes/functions.php on line 5427

Notice: ob_end_flush(): failed to send buffer of zlib output compression (1) in /home/kantele/public_html/wp-includes/functions.php on line 5427