Viime lehdessä luvattiin poimia paloja Kantele-lehden sivuilta vuodesta 1989-1998. Materiaalia on kuitenkin jo noina vuosina niin paljon, että mennään viiden vuoden pätkissä. Nyt siis kurkistamme lehtiin Suomen lamavuosien ajoilta 1989-1993. Lamaa ei sivuilta tule silmille – pikemmin päinvastoin.
”Kantele-lehden tarkoituksena ei ole toimia vain kylmänä tiedon välittäjänä tai tapahtumakalenterina, vaan myös virikkeiden, jopa opetuksen välikappaleena ja jäsenten tuntojen tulkkina”, kirjoittaa Ismo Sopanen ensimmäisen vuosikymmenen viimeisen lehden pääkirjoituksessa.
Yleissilmäyksen perusteella tässä tavoitteessa on onnistuttu mainiosti tämän viisivuotisjakson lehdissä. Toki ison osan sivuista vievät leirit, opinto-ohjelmat, kilpailut, kokoukset ja muu tiedottaminen ennen ja jälkeen, mutta opetus ja tunnelmat saavat myös tilaa.
Lehtien perusteella kantelekulttuurissa tapahtuu tänäkin viisivuotiskautena paljon. Sana ”ensimmäinen” toistuu kohtuullisen usein: ensimmäinen solistisen kanteleen tutkinto, ensimmäinen kanteleensoitonopettajan tutkinto, ensimmäinen kantele-CD, ensimmäistä kertaa Kuhmon kamarimusiikkifestivaaleilla.
Kansainvälisyyttä ja muinaishistoriaa
Kansainvälistyminen näyttää lisääntyneen runsaasti; on vierailuja Japaniin ja Kiinaan, Amerikkaan lähiseuduista puhumattakaan
Lehtien sivuilta näkyy myös, miten kantele on ollut ajassa kiinni. Useampana vuonna on raportoitu Musiikin aika -tapahtumasta Viitasaarelta. Itsekin joskus festivaalilla käyneenä voin vakuuttaa, että sen modernimmaksi ei musiikki juuri voi tulla. Hieno festivaali.
Vuoden 1991 lehtiä selasin innolla: Mitä pyöreitä vuosia voitaisiinkaan viettää tänä vuonna. Finnkanteleiden 50-vuotisjuhla juhlittiin helmikuussa, mutta muita merkkipäiviä oli vähänlaisesti. Merkkipäivien uutisoinneista ainoa oli Tellervo Lankisen 50-vuotispäivät. Ja tuolle vuodelle sattui myös Ilona Porman kuolinuutinen 81 vuoden iässä.
Vuosikymmenen vaihteessa ollaan myös yhtäältä huolissaan siitä, onko päättäjien kanteletietous ajantasalla ja toisaalta, eristäytyvätkö kantelepiirit liikaa omaksi saarekkeekseen. Paljon on toki kahdessa vuosikymmenessä tapahtunut, mutta teemat tuntuvat edelleen ajankohtaiselta.
Vaikka viiden vuoden lehdet pääpiirteissään näyttävät samanlaisilta – mustavalkoisia kuvia ja yksinkertaista taittoa – meni loppuvuoden lehtien selailuun enemmän aikaa. Kiinnostavia artikkeleita oli yksinkertaisesti enemmän tutkintovaatimusten ja muun virallisen materiaalin kustannuksella. Paljon voisi julkaista uudelleen vaikka sellaisenaan, mutta kun julkaistavaa tuntuu riittävän tässäkin ajassa, voisi tutkia mahdollisuutta digitalisoida ainakin kiinnostavimmat artikkelit ja viedä internettiin kaikkien saataville. Timo Leisiön juttusarja Antiikin kielisoittimista oli hieno.
Kaiken kaikkiaan lehdistä tulee kuva yhteen hiileen puhaltamisesta. Klassisen musiikin soittajat pelimannien kanssa rinta rinnan. Luultavasti tässä Ismo Sopasella ja Kantele-lehdellä on suuri merkitys. Myös jotkut toiveet ovat ainakin melkein toteutuneet:”Toivottavasti joskus lehdelle saataisiin pelkästään sen toimittamiseen keskittyvä henkilökunta.”, kirjoittaa Sopanen vuoden viimeisessä pääkirjoituksessa vuonna 1988.
Poimintoja Kantle-lehdestä vuosilta 1989–1993
1989 Tee-se-itse -kantelelaukku. Kantele oli Musiikin aika -festivaaleilla menestyksekäs. Lauri Kellokummun artikkeli koneistokanteleiden virityksestä ja Sulo Hotarin vastine. Kellokumpu jatkaa keskustelua vielä seuraavassakin lehdessä.
1990 Amerikkalaisen Diane Cornellin kanteletutkimuksesta Suomessa. Tampereen Itämeren maiden kanteletutkijaseminaari Tampereella. Kuinka kantele istuu CITYyn. Henkilökuva Simo Härkösestä. Kokkolassa Pekka Jalkasen säveltämä ja Vesa-Tapio Valon kirjoittama laulunäytelmä Kreeta Haapasalosta. Seminaari Eestissä, Sapporon kantelekerhosta, vierailu Minnesotaan.
1991 Uudet tutkintovaatimukset ensimmäisestä lehdestä. Suuri kantele-projekti Hokkaidossa. Matkakertomuksia Tallinnasta ja Raplasta sekä Saaremaalta ja Marin tasavallasta. Edellisenä vuonna perustetusta Kantele-Seurasta Petroskoissa. Henkilökuva Viljo Kumpulaisesta.
1992Vuosikerta alkaa kiinnostavalla artikkelilla ilmankosteuden vaikutuksesta vireeseen, mutta kirjaan sidotussa lehdessä ensimmäinen sivu oli tyhjä, toivottavasti ei kaikissa lehdissä. Henkilökuva professori Tauno Marttisesta. Kuusiosainen perusteellinen Timo Leisiön artikkelisarja antiikin kielisoittimista alkaa.
1993 Kreeta Haapasalon kuolemasta sata vuotta. Edellisenä vuonna alkanut Sinikka Järvisen artikkelisarja pelimannisävelmien nuotinnoksista jatkuu. Budapestin opintomatka, kanteletapaaminen Virossa, Käenpiikojen matka Japaniin, Minna Raskisen Aasian raportti jatkuu Kiinassa. Erkki Leskelän kanteleverstas. Leisiön Antiikin kielisoittimet -sarja jatkuu. Virolaisen Aivar Arakin tremolotyyli. Jussi Laasasen suonikielikantele. 100 tuntia kanteleen soittoa päämääränä Guinnessin ennätystenkirja. Lieneekö rikottu…