“Seison kanteleen kanssa yli tuhannen odottavan ihmisen edessä Immanuelin kirkossa Windhoekissa. Ihmisten kasvoilta näkyy kummastus ja mielenkiinto: mitähän nuo valkoiset vieraamme aikovat meille esittää? Olen lavalla Ulla-Siskon, harjoittelukaverimme Marjo Kumpulaisen ja lähetystyöntekijä Ari Koivulahden kanssa. Suomenkielistä laulua kuunnellaan hiljaa, mutta kun kieli vaihtuu oshiwamboksi alkavat nauru, taputus ja innostuneet huudot raikua. Tunnelma on loistava!”
Nämä hetket liittyvät minun ja siskoni Ulla-Siskon viime syksyn harjoitteluun Namibiassa. Viet imme maan pääkaupungissa Windhoekissa kolme kuukautta Suomen Lähetysseuran esikoulutusharjoittelussa. Mukaan lähtivät myös 15-kielinen kantele ja jouhikko. Lähetystyöhön tutustumisen lisäksi tärkeimpänä työnämme oli laulukirjan ja levyn kokoaminen Namibian luterilaisen kirkon kolmen päiväkodin käyttöön. Lasten kanssa työskentely oli ihanaa ja innostavaa, koska he olivat täysillä mukana lauluissa ja leikeissä. Välillä riehakkuus yltyi suurissa ryhmissä niin, että laulujen opettaminen kävi vaikeaksi. Silloin Ulla-Sisko veti esiin “salaisen aseensa” munniharpun, ja lapset istuivat silmät pyöreinä kuuntelemaan.
Koko jutun voit lukea Kantele-lehdestä 1/2012, lehden saat liittymällä Kantele-liittoon: http://kantele.net/liity. Vanhoja numeroita voit lukea lehtiluukku.fi-sivustolla.