LEVYESITTELY
Juurakon kolmas albumi Yhdeksäs talvi näyttävine kansineen totisesti paljastaa, millaisen määrän energiaa voivat viisi muusikkoa parhaimmillaan ilmoille kajauttaa – tällä levyllä ei pahemmin jäädä himmailemaan vaan annetaan ilon raikaa. Kauniit, teknisesti taiturilliset lauluäänet koristavat musiikin väkevää voimaa, joka virtaa riemukkaasti tyylilajista toiseen Laura Kaartisen, Minsku Tammelan, Anna Wikstenin, Eija Kankaanrannan ja Kaisa Saarikorven muodostaman yhtyeen sävelissä. Juurakko onkin juuri nimetty Vuoden artistiksi vuoden 2020 Etnogaalassa.
Rohkeuden puutteesta ei Juurakkoa voi varmaankaan koskaan syyttää. Juurakko pysyy tälläkin albumilla uskollisena blues-, kantri-, skiffle- ja bluegrass vaikutteilleen ja heittää sekaan ripauksen Rajatontakin – kovin uskollisena siinäkin määrin, että kuulija väliin unohtaa kuuntelevansa suomalaista kansanmusiikkiyhtyettä. Gospel raikaa, ja suomalaista kansanmusiikkiestetiikkaa venytellään suunnasta toiseen reippaasti ja pilke silmäkulmassa. Lyriikoiden retoriikka ”ketunhännän huiskauksista” ”kuurahapsiin” vilisee sävyjä, jotka vedonnevat perheen pienimpiinkin, mutta toisaalta blues-säröt ja jouluvalmistelukuvaukset tavoittelevat kodin vanhempaa väkeä tehden levyn laajalle kuulijakunnalle sopivaksi.
Kanteleita albumilla soittaa Eija Kankaanranta, jonka valloittava saundi saa kantelistia hymyilyttävän verran tilaa sovituksissa. On kuitenkin mainittava, kuinka erityisen hienon työn ovat tuottaja ja miksaaja tehneet mitä tulee kanteleen ääneen – kantele kuulostaa aidolta ja raikkaalta siinä missä kokemattoman tuottajan käsissä ääni saattaisi helposti vääristyä kuulostamaan kalsealta ja umpinaiselta.
Teksti: Emma Myllynen
