LÄSNÄOLO JA REAKTIO
Esitys alkaa. Kaikki on mahdollista. Mitä esiintyjä odottaa? Että kaikki sujuu hyvin. Että osaa sen mitä on harjoitellut. Että saa temmattua yleisön mukaansa. Että voi tarjota kokemuksen itseä koskettaneesta asiasta. Mitä yleisö odottaa? Että kaikki sujuu hyvin. Että esiintyjä onnistuu harjoittelemassaan. Että tulee temmatuksi odottamattomaan. Että saa elää esiintyjän mukana tässä hetkessä. Kaikilla on siis positiivinen odotus. Mitä voin esiintyjänä tehdä, jotta tämä odotus täyttyy.
TILA
Voin tuntea esiintymistilan. Sen koon, sen akustiikan, sen arvokkuuden tai kotoisuuden, sen rentouden tai jäykkyyden. Voin luoda suhteen esiityjänä tilaan liikkeelläni, äänelläni, katseellani, olemuksellani.
VALO
Olen tietoinen valosta. Mistä valo tulee? Miten reagoin siihen? Siristämällä häikäistyneenä silmiäni vai nauttien lämmittävästä hehkusta poskillani. Koska yleisö kuuntelun lisäksi katsoo minua, voin valon avulla näyttää itsestäni monta puolta. Varjon, alavalon aiheuttaman pandakarhun, silhuetin, ylävalon julmat kulmat, takavalon kolmiulotteisuuden, sivuvalon dramaatisen puolikkuuden. Voin nauttia esityksen valomuutoksista niihin suuremmin reagoimatta tai voin rytmittää esitykseni valojen mukaan ja antaa myös yleisön huomata dialogini valon kanssa.
ESITYKSEN LUKUTAPA
Tavallani liikkua, pukeutua, soittaa, olla, teen yleisölle selväksi esitykseni lukutavan. Olenko samalla paikalla koko esityksen ajan, kerronko jotain kappaleiden välillä, viittaanko asullani aikaan tai kulttuuriin, jolta teksti ja kappaleet ovat peräisin. Liikunko esityksessäni useaan eri paikkaan. Merkitsevätkö liikkeeni jotain. Annanko kappaleiden väliin tilaa aplodeille.
YLEISÖN HUOMIOIMINEN
Voin keskittyä konsertissa vain ja ainoastaan omaan tekemiseeni. Yleisö nauttii äärimmäisestä keskittymisestäni, mutta se saattaa myös kokea olonsa ulkopuoliseksi. Esiintyjä olisi tehnyt samoin, vaikka tilassa ei olisi ollut ollenkaan yleisöä. Voin myös ottaa yleisön huomioon suuntaamalla esitykseni juuri heille. Katseella tai tekstillä tai rytmityksillä tai vain heidän olemustaan kuuntelemalla.
REAGOINTI
Kuuntelen kanssaesiintyjiäni. En vain niin, että huomioin heidän ”muutoksensa” tai ”virheensä” vaan niin, että toimin niiden mukaan. Otan elävän tilanteen vastaan niinkuin se tulee, enkä niin kuin se harjoiteltiin. Olen läsnä esitystilanteessa ja kuuntelun lisäksi reagoin kaikkeen mitä esityksessä tapahtuu.
Hyviä esityksiä, niin esiintyjille kuin yleisöillekin.
Ps. Donizettin Lemmenjuoma Tampere-Talossa,
1., 3., 5., 7., 9. ja 11.3.2006 klo 19.00
teksti: Päivi Järvinen
Kantele 1/2006