Kassi humahtaa oviaukosta huoneen nurkkaan ja sisään kirmaa vaalea pikkutyttö, joka hihkaisee intoa pursuten: ”Äiti, äiti, anna nopeasti ruokaa. Mä menen nyt!” – ”Mihin sinä nyt muka menet?” – ”Kantelepiiriin!” – ”Mikäs se on?”
”En tiedä, mutta menen katsomaan!”

Näin vauhdikkaasti alkoi Outi Sanén kanteleensoitto kolmekymmentä vuotta sitten. Hän oli kuullut koulun keskusradiosta uudesta harrastuksesta ja sehän piti nähdä. Samana iltana tilattiin ensimmäinen viisikielinen kantele.

”Musiikki kuului muutenkin lapsuuteeni. Vanhemmat lauloivat meille, ja ensimmäisen kappaleeni opin jo kaksivuotiaana. Se oli isoveljeni opettama Mun kanteleeni kauniimmin. Viisivuotiaana ilmoitin äidille, että minusta tulee muusikko ja harjoittelin soittoa pahvisella pianolla”, Outi hymyilee.

Outin ensimmäinen kanteleopettaja oli säveltäjä ja pedagogi Petter Ohls. Myöhemmin häntä ovat opettaneet muun muassa Arja Kastinen, Marke Vornanen ja Aino Meisalmi-Minkkinen.  Ja kun on kyse Outista, jonka elämään kuuluu monta musiikillista mutkaa, vaikuttajia löytyy eri musiikkisaroilta: kuoronjohtaja Raija Rytkönen, solfaopettaja Rita Varonen, unkarilaiset musiikintutkija Vikár László sekä säveltäjä ja pedagogi Tamás Daróczi Bárdos…

Kärpäsenkakoista outimaiseen soittoon

Kymmenisen vuotta sitten Outi istui treenikopissa ja soitti sonaattia. Yhtäkkiä kärpäsenkakat nuottiviivastoilla alkavat hyppiä silmille. Nuori soittaja teki radikaalin päätöksen: hän kasasi nuotit, laittoi ne kantelekoteloon ja lopetti klassisen musiikin soiton.

”Opiskelin Keski-Suomen konservatorion ammattilinjalla, mutta en enää halunnut olla kuolleiden säveltäjien tekohengittävä tulkki. En ole klassisen musiikin soittoa vastaan, mutta en vain halua tehdä sitä huonosti. Toiset tekevät sen paremmin”, selittää Outi.

Ovet omiin kantelemaailmoihin alkoivat avautua, kun Outi tapasi tulevan miehensä, senegalilaisen Ismaila Sanén. Ismaila toivoi, että Outi soittaisi hänelle, mutta nuotit eivät olleet mukana. Ismaila pyysi häntä soittamaan jotain omaa.

”Silloin tajusin, että en ollut soittanut mitään itsestäni vaan tulkinnut muiden nuotteja ja fraaseja. Siitä alkoi uusi elämä.”

Ulkona lokerikoista

Musiikki merkitsee Outille korvien kautta tulevaa nautintoa. Se voi olla rytmiä, säveliä, melodiaa, harmoniaa, säveltaajuuden väristystä kehossa, basson hakkausta lattiasta paineena… Musiikki on ääntä, jonka joko luonto, ihminen tai ympäristö muovaa.

”Musiikkimaailmaani ei kuulu raja-aitoja. Voin kuunnella peräkkäin John Coltranea, tuvalaista kurkkulaulua ja Bachia. Itse soitan etupäässä maailmanmusiikkia. Siinä ihaninta on, että voin valita soitanko esimerkiksi suomalaisittain, senegalilaisen koran tapaan tai ihan vain improvisoiden ’outia’.”

Outi kannattaa monikulttuurista musiikkikasvatusta, joka merkitsee hänelle yhdistelyä, tasa-arvoa ja yhteistyötä. Outin ja Ismailan Senfi-duon ohjelmisto on puoliksi suomalaista, puoliksi senegalilaista, mutta toki muutakin on afrikkalaisuudesta tarttunut mukaan.

”Soitan mielelläni rytmisesti ja olen oppinut odottamaan. Yhtyesoitossa annan musiikin soljua, otan osaa, annan tilaa, otan vastuuta, hyppään sooloon. En laske enää säkeistöjä, vaan kuuntelen musiikin sisällä olevia merkkejä.”

Senfin kantele–rumpu-soitinkokoonpano kuulostaa mahdottomalta yhtälöltä, mutta Outi kääntää sen hedelmälliseksi piilo-opetustilanteeksi.

”Olemme kaksi 7000 kilometrin päässä toisistamme syntynyttä muusikkoa, joista toinen soittaa kielisoitinta, toinen rumpua. Kuinka nämä kaksi soitinmaailmaa, kulttuuria ja toimintatapaa voi yhdistää? Helposti. Senfissä teemme yhteistyötä rajoja murtaen ja musiikkia luoden. Kaikkein hauskin juttu on, että Ismailan mielestä kanteletta kohdellaan Suomessa paljon ennakkoluuloisemmin kuin rumpuja!”

Kantele kaikkien ulottuville

Esiintymisen lisäksi Outi opettaa kanteleen soittoa ja on kouluttanut monikulttuurisuutta musiikinopettajille. Lisäksi hän pyrkii saamaan soittimensa esille verkossa ja sähköisissä välineissä – joitakin TV- ja radio-ohjelmia hän on tehnytkin. Ensi vuonna Outi aloittaa Kanteleliiton hallituksen jäsenenä. Yksi tärkeä tavoite on saada kantele ja kantelemateriaali yhä useampien saataville iästä ja muista raja-aidoista riippumatta.

”Parhaillaan kerään Internetiin Kulttuurikoppa-nimiseen koriin suomalaista perinnettä, muun muassa lauluja, kansanrunoja ja loruja. Sieltä voi kuka tahansa hakea runon tai kaksi tai vaikka lisäillä itse materiaalia. Teemme myös Kantele-TV:tä verkkoon yhdessä Arto Sirénin kanssa.”

Toinen Outin sydäntä lähellä oleva asia on kanteleen harrastussoittajat. Kanteleopettajia alkaa olla eri puolilla Suomea, joten nyt olisi aika panostaa opetuksen saatavuuteen ja laatuun. Kantelepiirejä, joihin kaikenikäiset oppilaat voisivat tulla opettelemaan kanteleen soittoa nollapisteestä, on edelleen harvassa.

”Lisäksi kanteletta voisi laajentaa kaikkiin musiikkityyleihin ja -tasoihin niin, ettei kuunneltaisi sormituksia vaan sitä oikeaa musiikkia. Sovituksiakin pitäisi olla joka makuun, Mustan kissan tangosta ja Kultaiseen nuoruuteen. Haluan opettaa kanteleensoittotekniikkaa, mutta samalla antaa opiskelijoilleni soittokokemuksen, jolla he helpottavat nykyään niin stressaavaa elämää. Harrastus on kuitenkin harrastus ja sen pitää olla hauskaa!”

Outi Sané

  • syntyi 3.4.1971 Jämsänkoskella, o.s. Nieminen. Asuu Lempäälässä miehensä Ismaila Sanén sekä lastensa Aminatan, Lamine Siren ja Alabatoun kanssa.
  • sai kanteleen 9-vuotiaana.
  • opiskeli kanteleen soittoa ja teki musiikinohjaajan opintoja Keski-Suomen konservatoriossa 1988–1997
  • opiskeli J:kylän Yo:ssa musiikkitiedettä 1990–98.
  • suoritti harppu-, kantele- ja musiikkitieteen opintoja Liszt-Akatemiassa, Unkarissa 1993–1994
  • soitti kanteleyhtye Jyvä-Setissä, Jyväskylässä 1992–1998. Yhtye voitti ensimmäisen palkinnon Kanteleliiton järjestämissä kanteleensoiton SM-kilpailuissa ja pääsi Guinnessin ennätysten kirjaan maailman pisimmän yhtämittaisen kanteleensoittosession (100:14:15) ansiosta 1993.
  • teki soolokiertueet Unkarissa 1994 ja 1995. Esiintynyt myös Espanjassa, Italiassa, Saksassa, entisessä Neuvostoliittossa, Ruotsissa, Norjassa, Tanskassa ja Senegalissa.
  • on opettanut kanteleensoittoa 1986 lähtien mm. Jämsänkosken ala-asteella ja työväenopistossa, J:suun ja Oulun konservatorioissa, Lempäälä-opistossa, T:reen työväenopistossa ja Tampere-seurassa.
  • on työskennellyt Radio Kajauksessa, Kajaanissa 1998–1999 ja YLE:n Radio Keski-Suomessa, Jyväskylässä 1990–1992.
  • perusti Senfi-duon, joka toimii myös isompina kokoonpanoina, miehensä Ismaila Sanén kanssa 1998. Senfi on tehnyt yhteistyötä mm. YLE:n, Suomen Punaisen Ristin, Etno Soi! -festivaalin, YK-liiton, Kanteleliiton ja Kehitysmaayhdistys Indikon sekä useiden ulkomaisten tahojen kanssa.
  • soitti vakituisesti ja toimi managerina Piirpauke-yhtyeessä 1998–1999.
  • on mukana Piirpaukkeen levyillä Terra Nova – Muuttolinnut 1993 ja Laula Sinäkin 1998 sekä Ismaila Sanen levyillä Ñamandu 1999, Ñamandu – Remix 2002 ja tulevalla, toisella soololevyllä.
  • teki miehensä ja tyttärensä kanssa TV2:n Pikku Kakkoseen monikulttuurisen laulu- ja leikkisarjan Amin kanssa, joka on esitetty 2002 ja 2006.
  • sai Ismailan kanssa 2005 Kalevala Korun Kulttuurisäätiön tunnustuspalkinnon
  • musiikkia: www.myspace.com/senfiband, www.myspace.com/ismailasane
  • lauluja ja leikkejä: http://yle.fi/pikkukakkonen/historiikki/amin_kanssa/amin_kanssa.html
  • kantele-TV ja kulttuurikoppa: http://fin.i-iter.org/

Kantele 4/2009

teksti: Arja Kangasniemi