Maija Pokela aloittaa Kantele-lehdessä levypalstan Levypoke. Maija Pokela on kansanmuusikko, joka opiskelee Sibelius-

Maija Pokela, kuva: Eero Grundström

Akatemiassa pääaineenaan kanteleet. Hän on soittanut niin kauan kuin muistaa ja on kansan­musiikin intohimoinen kuluttaja.

Sain käsiini pinon CD-levyjä, joissa kantele on jollain tavalla läsnä. Toivoin, että tulisin kuulemaan kanteletta mahdollisimman monipuolisesti ja mielenkiintoisesti soitettuna, ehkä jopa jotenkin aivan uudella tavalla. Soitto on mielestäni hienoimmillaan silloin, kun soittajan persoona kuultaa musiikin läpi. Kaikki saamani levyt erosivat toisistaan hurjan paljon – kun mille tahansa yhtyeelle tai soittajalle kehittyy oma identiteetti ja henki, lopputuloksena on aina persoonallista musiikkia.

Maailmanmusiikkisoitin

Kanteleyhtye Rämpsäköiden instrumentaation ja meiningin muututtua perusteellisesti vuonna 2008 yhtye päätti muuttaa myös nimensä. Rääsenin tuotanto on rääkkyläläistä kansanmusiikkia, jossa on paljon vaikutteita – ja yksi soittajakin – Senegalista. Yhtyeeseen kuuluvat kanteleensoittajat Johanna Rautiainen ja Marjo Smolander, laulaja Anna Fält sekä rumpali Yerim Gueye. Kaikki levyn sävellykset ja suurin osa sanoituksistakin on jäsenten omia, mikä lisää bändin omaleimaisuutta entisestään. Pidän laulun alla soitetusta rumpujen ja kanteleiden polyrytmisestä kudelmasta.

Haluaisin kuulla lisää muiden maiden kulttuureista otettuja vaikutteita kanteleella toteutettuna. Vaikka kantele onkin armas kansallissoittimemme, sitä voisi käyttää vieläkin monipuolisemmin kuin nyt!

Kantele osana bändiä

Rönsyn levyn kohdalla livekeikkoja kuulleena tiesin mitä odottaa. Kansiteksteissä kolmen räävittömän ja herkän naisen esikoislevy lupaa kuulijalleen kaunista kansanmusiikkia häilyvällä mielellä. Levyltä löytyy monipuolisesti mm. polskaa, rekilaulua ja polkkaa joko tikkukanteletaituri Maija Kauhasen säveltämänä tai perinteisistä melodioista Rönsyn itse sovittamana. Pidän siitä, kuinka kantele on tasavertainen osa bändiä – sitä ei erityisesti nosteta jalustalle eikä myöskään työnnetä taka-alalle. Maija Kauhanen, Helmi Camus ja Kaisa Ristiluoma luovat tunnelmia kanteleilla, kontrabassolla, haitareilla, harmoonilla, alttosaksofonilla ja laululla.

Salla Seppä on Puupiika-levyllään pureutunut suomalaiseen runolauluun. Tämä levy oli ehdottomasti joukon yllättäjä. Luulin saavani kuulla arkaaista ”jouhikko ja nainen”-tunnelmointia, mutta Seppä onkin koonnut suuren orkesterin laulunsa taustaksi, ja meininki on aivan mahtava! Toki levyltä löytyy myös kauniita ja herkkiä hetkiä, mutta yleisfiilis on energinen ja hyvällä tavalla ”värttinämäinen”. Äänitteellä kuultavia soittimia on kantele, jouhikko, viulu, puhaltimet, munniharppu, perkussiot, kontrabasso, kitara ja digeridoo. Vaikka yhtye on suuri, Seppä on sovituksissaan jättänyt Mammu Koskelon soittamalle kanteleelle tilaa ja bändin kokonaissoundi kertakaikkiaan toimii.

Yksi toiveistani toteutui Mieron tiellä-levyn kohdalla, sillä sain kuulla kanteletta minulle aivan uudella tavalla. Tevana3-nimiseen hevibändiin kuuluvat rumpali Janne Väätäinen, basisti Aslak Tolonen sekä Juha Jyrkäs, joka laulaa, kurkkulaulaa ja soittaa perkussioiden lisäksi 15- ja 12-kielisiä sähkökanteleita. Kansiteksteissä mainitaan erikseen, että äänitteellä ei ole käytetty sähkökitaraa. Kanteleet soivat tässä yhtyeessä sen verran reteästi säröllä, että maininta on ihan paikallaan. Jyrkäs vastaa myös levyllä kuultavien raitojen sävellystyöstä, tosin muutaman kappaleen pohjana on käytetty perinteistä melodiaa.

Mitä kantelemusiikki on?

Kari ja Tuula Dahlblomin levy Väinämö on hieno kunnianosoitus edesmenneille kanteleensoittajille. He soittavat 26 raidan verran vanhojen taitajien soitteita lukuisilla erimallisilla kanteleilla ja hieman viulullakin. Ohjelmisto on pääosin peräisin Keski-Suomesta, josta Dahlblomit ovat itsekin kotoisin. Levyllä on mm. Arvi Pokelan, Antti Rantosen, Vihtori Honkosen, Martti Pokelan, Eino Tulikarin ja monen muun mestarin aikanaan soittamia kappaleita. Kari Dahlblom tunnetaan myös soitintutkijana, joka perusti Suomen Kantelemuseon vuonna 2009 Palokan Pelimannitaloon. Pelimannitalo on itsessäänkin jo niin hieno paikka, että siellä kannattaa tilaisuuden tullen käydä!

Lopuksi kuuntelin Kai Niemisen Paths into the Wintry Night and Dreams of Summer. Levylle on taltioitu neljä sävellettyä teosta kanteleelle. Esittäjinä toimivat Aino Meisalmi-Minkkinen, Heidi Äijälä, Ulla Honkonen ja Virtaa-kvartetti. Teosten säveltäjä, Kai Nieminen, on kiinnostunut kanteleen erilaisista efekti- ja sointimahdollisuuksista – levyä voikin kuunnella eräänlaisena tutustumismatkana kanteleeseen.

Niemisen levyllä kuultavaa musiikkia voisi luonnehtia kantelemusiikiksi, koska se on nimenomaan sävelletty kanteleelle. Myös Dahlblomien levyn kappaleista suurin osa pohjaa kantelesävelmiin, mutta itse en kuitenkaan haluaisi käyttää termiä ”kantelemusiikki”. Pidän enemmän ajatuksesta, että on olemassa loistavaa musiikkia jota voi soittaa, esimerkiksi kanteleella.