Ritva Koistinen istuu isänsä Oton sylissä ja näppäilee kanteletta. Rakkaus musiikkiin on jo saanut hänet valtaansa, mutta hän ei voi aavistakaan, että hänen tiensä johtaa lukuisille konserttilavoille ja kanteleopettajaksi Sibelius-Akatemiaan.    

Ritva Koistinen syntyi musiikkia rakastavaan sukuun. Kotona laulettiin paljon ja myös isän kaikki kuusi sisarusta lauloivat. ”Tätini kertoi hiljattain, että isän kotikylällä Outokummun Kuusjärvellä oli kyläkuoro, jossa koko sisarusparvi lauloi. Parhaimmillaan kuorossa oli 30 henkeä ja siinä laulettiin äänissä. Näitä lauluja olemme laulaneet myös monissa sukutapaamisissa. Laulusta kaikki on alkanut”, kertoo Ritva.

Ritva tottui kuulemaan myös kanteleen sointia vauvasta asti isän kantelerakennuksen myötä. Jo pienenä hän pääsi kokeilemaan kanteletta ja opetteli nuotitkin isänsä johdolla. Varsinaista kanteleopetusta hän alkoi saada Tyyne Niikolta perheen muutettua Joensuuhun. Neljän vuoden opintojen jälkeen Niikko kuitenkin sairastui vakavasti ja muutti Lahteen tyttärensä perheen lähelle. ”Olin 11-vuotias ja hätääntynyt, että mitä nyt teen, kun musiikki kutsui niin kovasti. Sitten päätin ruveta soittamaan viulua ja menin musiikkiopistoon”.

Isä kannusti kanteleeseen

Kantele jäi paitsioon useaksi vuodeksi ja Ritva keskittyi viuluun. Kotona oli kuitenkin innokas kanteleen puolesta puhuja ja teini-iässä Ritva alkoi soittaa sitä uudelleen. Isä kannusti häntä myös tekemään omia sovituksia, sillä sopivaa ohjelmistoa kanteleelle ei siihen aikaan paljon ollut.

Taidot karttuivat ja Ritvalla riitti esiintymisiä sekä kotiseudulla että muualla. Kun hän aloitti viulunsoiton opinnot Sibelius-Akatemiassa, Paavo Helistö pyysi häntä tekemään kantanauhan, jota soitettiin paljon radiossa. Samaan aikaan alkoi yhteistyö Raita Karpon kanssa. 

”Kun Raita esiintyi orkesterin solistina Joensuussa hän toivoi, että saisi esittää muutaman kappaleen myös kanteleen säestyksellä. Me tutustuimme, ja Raita pyysi minua ottamaan yhteyttä, kun tulen Helsinkiin. Teimme kymmeniä kansanlaulukonsertteja eri puolilla Suomea ja muutaman ulkomaillakin. Yhteisiä esityksiämme on myös useilla äänitteillä.”

Kantelepedagogin alkusävelet

Sibelius-Akatemiassa Ritva mietti, oliko hänen soittimensa viulu vai kantele. Asia ratkesi, kun häntä pyydettiin opettamaan Joensuun musiikkiopistoon Akatemiasta valmistumisen jälkeen. ”Aluksi olin hieman ihmeissäni, mitä teen, sillä olin itse saanut varsin vähän opetusta kanteleessa. Kävin kevään 1981 Ulla Katajavuoren yksityistunneilla. Sain eväitä myös omasta harjoittelusta, esiintymisistä, viulupedagogiikasta ja tärkeiltä viuluopettajilta, muun muassa Lajos Garamilta. Ja myös opettaessa oppii valtavasti, kun joutuu miettimään kaikki asiat perusteita myöten.”

Ritva opetti Joensuussa neljä ja puoli vuotta kanteletta, kanteleyhtyeitä sekä jonkin verran viulua. Sen jälkeen elämä heitti hänet toiselle puolen Pohjanlahtea: Ritva meni naimisiin ruotsalaisen miehen kanssa ja muutti Tukholmaan.  Kanteleen soitto kuitenkin jatkui. Ritva esiintyi Suomessa ja Ruotsissa ja opetti kanteleleireillä kotimaassa. Jonkin verran hän kuitenkin turhautui, kun hommia ei ollut tarpeeksi. Siihen tuli avuksi yllättävä yhteydenotto puolentoista vuoden Ruotsissa asumisen jälkeen.

Sibelius-Akatemiaan meno jännitti

Kanteleliitto ja Martti Pokela olivat jo muutaman vuoden yrittäneet saada kanteletta Sibelius-Akatemian solistisen osaston opinto-ohjelmaan. Vuonna 1987 toive toteutui ja opettajaksi pyydettiin Ritvaa. ”Se oli iso kysymys ja vakava miettimisen paikka. Tunsin, että olin hyppäämässä tuntemattomaan, kun en tiennyt, onko minusta musiikkikorkeakoulun opettajaksi.” Opiskelun puitteet olivat alussa vaatimattomat ja ohjelmistoa vähän. Opiskelijoita oli ensimmäisenä vuonna kolme, mutta vähitellen heitä tuli lisää. Osa kansanmusiikin osaston opiskelijoista opiskeli Ritvan johdolla ja myöhemmin hänellä on ollut opiskelijoita myös Baltian maista.

Uutta ohjelmistoa Ritva sai omista sovituksista ja klassisista sävellyksistä ja vähitellen myös säveltäjät alkoivat löytää kanteleen mahdollisuudet. Nykyään ohjelmisto on kiitettävän runsas, mutta toiveitakin riittää sen suhteen. ”Toivoisin, että myös vanhan musiikin soittimia käytettäisiin enemmän kantelesävellyksissä. Ne ovat soitinväriltään hyvin rikkaita ja äänen volyymi on lähellä kanteletta. Myös soolokanteleelle olisi hyvä olla enemmän musiikkia. Mutta ymmärrän, että siihen alueeseen on säveltäjien vaikeampi tarttua, koska soittimeen täytyy perehtyä aika syvälle ennen kuin sille voi säveltää. Yhteistyö säveltäjien kanssa on tärkeää ja molempia osapuolia rikastuttavaa.”

Vapaus, ilmaisu ja tekniikka 

Sibelius-Akatemian opetusvuosien aikana Ritva on antanut eväitä kymmenille kanteleensoittajille. Soitinpedagogiikassa Ritva uskoo soittotekniikan ja soittotaidon huolelliseen rakentamiseen. Kun tekninen osaaminen on kunnossa, muusikolla on hyvät edellytykset myös vahvaan ja vapautuneeseen musiikilliseen ilmaisuun. Siinä on Ritvan mielestä musisoinnin sydän.

”Valtavan tärkeitä asioita minulle ovat myös kanteleen kaunis ja rikas sointi sekä kosketus, joka on äärettömän monitahoinen ja kiehtova asia. Jatko-opinnoissani aion tutkia kanteleen kosketusta monesta suunnasta ja hakea siihen erilaisia näkökulmia. Opetustyössäni toivon osaavani tukea opiskelijaa niin, että tämä löytää oman persoonallisuutensa ja äänensä muusikkona. Jokainen soittaja on ainutlaatuinen ihmisenä ja muusikkona.”

Kanteleen suosio on kasvanut valtavasti viimeisten vuosikymmenien aikana. Ritva toivoo, että yhä useampi nuori löytäisi tiensä kanteleen ammattilaiseksi.

”Kanteleen identiteetti on laventunut, sillä soitetaan monenlaista musiikkia ja soitin on osoittautunut monipuoliseksi. Siitä, miten paljon ja millä kvaliteetilla kanteletta soitetaan, riippuu soittimen tulevaisuus.”

Ykseys yleisön kanssa 

Ritva on onnellinen, että hänellä on ollut mahdollisuus tehdä musiikkia erilaisten kokoonpanojen kanssa. Hän on soittanut muun muassa harpun, lyömäsoittimien, klarinetin, huilun, sellon, viulun ja laulajien kanssa.  ”Olen esiintynyt myös useiden orkesterien solistina. Ne ovat olleet haastavia, mutta hyvin antoisia tilanteita. Kun menee harvoin isolle lavalle orkesterin eteen, kynnys sinne omasta harjoitteluhuoneesta tuntuu korkealta. Myös yhteistyö etevien kapellimestarien kanssa on ollut merkittävää.”

Mieleenpainuvimmiksi esiintymisiksi Ritva mainitsee tilanteet, jolloin soittajan, tilan ja yleisön välille syntyy ykseys, jossa sointi kietoo kaikki osapuolet piiriinsä. Suuria ilon hetkiä hän on kokenut myös oppilaidensa kanssa. ”On upeaa, kun tunnilla on painiskeltu jonkin asian parissa ja sitten se avautuu ja musiikki alkaa virrata vapaasti. Tai kun opiskelija yltää esiintyessä parhaimpaansa ja jopa ylittää itsensä. Esimerkiksi kanteleluokan 20-vuotisjuhlakonsertti oli kokonaisuudessaan niin onnistunut, että olin todella onnellinen.” 

Ritva Koistinen

  • 1956 syntyi Enossa. Isä Otto Koistinen alkoi rakentaa kanteleita.
  • 1962 alkoi opetella kanteleen soittoa Paul Salmisen Kantelekoulusta.
  • 1963 aloitti kanteleopinnot Tyyne Niikon oppilaana.
  • 1968 aloitti viulunsoiton Joensuun musiikkiopistossa.
  • 1971 innostui kanteleesta uudelleen.
  • 1975 ensiesiintyminen orkesterin solistina viulistina.
  • 1976 1. oma kantelekonsertti Kaustisella, pääsi opiskelemaan Sibelius-Akatemiaan viulun soittoa.
  • 1979 Kotimaalleni-soolokasetti.
  • 1981 kanteleopettajaksi Joensuun musiikkiopistoon.
  • 1985 ensimmäistä kertaa orkesterin kantelesolistina.
  • 1985 muutti asumaan Tukholmaan avioliiton myötä.
  • 1987 pyydettiin opettamaan pääaineisia kanteleensoittajia Sibelius-Akatemiaan.
  • 1987 Suomalais-ruotsalaisen kulttuurirahaston kulttuuristipendi.
  • 1993 soolo-cd New Finnish Kantele.
  • 1993 Kalevalaseuran nuoren taiteilijan tunnustuspalkinto.
  • 1994 Vuoden Kantele -tunnustus.
  • 1995 kantelemusiikin lehtorin virka Sibelius-Akatemiassa.
  • 1996 Valtion säveltaidetoimikunnan 1-v. apuraha.
  • 1998 soolo-cd From the Eastern Lands.
  • 2001 Valtion säveltaidetoimikunnan 1-v. apuraha.
  • 2007 soolo-cd Hiljaisin hetkin.
  • 2007 Sibelius-Akatemian kanteleluokka täytti 20 v.

teksti: Arja Kangasniemi

Kantele 4/2007