Kesä on jo sen verran pitkällä, että on aika paneutua valmisteluihin uutta lukuvuotta varten. Sanomalehdet tyrkyttävät uusia reppuja ja lenkkareita tyyliin ”Nyt kouluun City-Marketin kautta!” tai ”Hae nyt uusi syysilme Sokokselta”. Valitettavasti nämä mainokset ovat yhtä puudutttavia lukea, kuin mallistotkin katsella. Tuntuuko sinusta koskaan siltä, että samat mainokset ja tavarat laitetaan joka vuosi lehteen luottaen, ettei kukaan tunnista niitä vanhoiksi? (Sama juttu naistenlehtien keväisten laihdutusvinkkien suhteen, muuten. Samoin syksyn vinkit siitä, kuinka laitetaan karhea kesätukka taas kiiltämään. Huoh! Olisi virkistävää lukea juttuja eri näkökulmista: ”Vielä ehdit rapakuntoon kesäksi!”)

Kesäisten poutapilvien alla paistatellessani annoin ajatuksen lentää vapaasti ja visioin, miten kanteletta voitaisiin hyödyntää persoonallisessa suomalaisessa designissa. Ehkä sinäkin ostaisit ”uuden syysilmeen”, jossa olisi todellakin jotain ihan ennennäkemätöntä. Eipä sitä koskaan tiedä, mitä nukahtaneen näköisen henkilön päässä liikkuu…

Ensinnäkin, taattu suomalainen hitti olisivat kantelekengät. Niitä voisi valmistaa muovista kumikengiksi ja puusta käytettäviksi hollannikkaiden tavoin. Muotona olisi 5-kielinen kantele. Kenkä puettaisiin työntämällä jalka kaikukopan pyöreästä reiästä sisään, varpaat viritystappeja kohti. Lesti olisi juuri sopivanmallinen, koska varpaille jäisi hyvin tilaa ”yksi viritystappi per varvas” -logiikalla. Useimmat kengänmallithan kapenevat varpaita kohti ja siitä voi tulla ikäviä hankautumia varpaisiin. Mutta ei näistä! Nimeksi voisi tulla hollannikkaista väännettynä suomikkaat, tai kantelikkaat.

Pohjasta avoin vähäkielinen kantele nurinpäin käännettynä voisi antaa muotonsa vaikkapa uudelle suomaiselle tarjoiluvadille. Iittala voisi ottaa sen valmistukseensa. Tarjoiluvati voitaisiin valmistaa myös puusta. Mikä loistava liikelahja ulkomaille, kivan näköinen myös kotona!

Pikkoloviisikielisen kokoinen kieletön kantele voisi helposti toimia penaalina tai korurasiana, jos kansi olisi saranoilla kiinni ja siinä olisi pikkulukko. Jos kielet olisivat paikallaan, sillä voisi soitellakin. Aika metka kapistus! Turistit olisivat varmasti (-?-) matkamuistomyymälässä innoissaan kantelesoittorasiasta. Idea olisi sama kuin penaalissa, mutta kun kannen aukaisisi, sisältä nousisi itse mini-Väinämöinen soittaen jotain kanteleklassikkoa. Tai vaikkapa mr. Lordi karjahdellen Hard Rock Hallelujaa.

Talvisiin rientoihin lapsille toisi iloa kantelepulkka: idea olisi sama kuin edellä, mutta koko olisi isompi ja materiaalina olisi tietenkin muovi. Puisena tätä pulkkaa voisi käyttää rekenä. Lopuksi sen voisi pakata kankaiseen kantelepulkkaselkäreppuun. Pulkkaretkellä aurinkoisella säällä ovat aurinkolasit tarpeen. Sitäkin löytyisi kanteledesigninä: kaksi vaakatasossa olevaa viisikielisen muotoista linssiä olisivat vauhdikkaan ja virtaviivaisen näköiset. Kotimatkalla hihassa heiluisi kanteleheijastin. Paola Suhonen voisi suunnitella retrovärisen ja -kuosisen kantelekankaan – tai mieluummin kankaita. Pian kanteleeseen puketuminen olisi viimeisen päälle trendikästä! Kantelekassit vilahtelisivat katukuvassa, kotien ikkunoissa riippuisivat kantelekuosiset verhot. Olisi kantelepatalappuja, -servettejä, -pyyhkeitä, -sänkyvaatteita, -sateenvarjoja ja kantelekuvioisia kumikenkiä. 

Musiikkioppilaitoksissa tulisi pulaa kanteleopettajista, koska kaikki lapset haluaisivat oppia soittamaan tätä uusinta trendisoitinta. Töitä olisi kaikille yllinkyllin, myös muusikoiden puhelinvastaajat täyttyisivät keikkatarjouksista niin koti- kuin ulkomaille. Soitinrakentajat uurastaisivat hiki hatussa puunpölyn pöllytessä verstailla. Iittalan tehtaiden piipuista pöllähtelisi mustaa savua koneiden pauhatessa ja raksuttaessa sisällä. Ompelimoissa kävisi kuhina, kangas pöllyäisi ja ompelukoneet laulaisivat, suorastaan huutaisivat. Kassakoneet kilisisivät taukoamatta ympäri Suomen. 

teksti: Tiina Komulainen
Kantele 3/2006