Tavoitan helsinkiläisen, urbaaneihin teknorytmeihin usein liitetyn Juhani Nuorvalan elokuisena iltana hämäläisen järven rantalaiturilta miettimässä näytelmämusiikkia, jossa hän aikoo käyttää kanteletta. Nuorvalan on viime aikoina saattanut tavoittaa myös harjoittamassa hollantilaista puhallinyhtyettä Amsterdamin Paradiso-teatterissa, suunnittelemassa Tampere Biennalen ohjelmistoa tai viimeistelemässä Andy Warholin elämään liittyvää oopperaa.

Juhani Nuorvalan teosluettelosta löytyy muun muassa Kellarisinfonia kolmine versioineen, kaksi jousikvartettoa, näytelmämusiikkia sekä elektroakustisia teoksia, kuten Pohjoismaisen musiikkipalkintoehdokkuuden saanut Beat Routes. Sen soolosoittimena on Yamaha DTX-midirummut (Lyytikäinen 2006). Kanteletta Nuorvala on käyttänyt sävellyksissään Kolme impromptua klarinetille ja kanteleelle (1995), Toivo (2006) 15-kieliselle kanteleelle ja nauhalle sekä Piae Cantiones Remix (2006) mezzosopraanolle, 15-kieliselle kanteleelle, puhaltimille ja nauhalle.

Osasäveliä ja alkulukuja

Kolmesta impromptusta muistunevat ensimmäisinä mieleen erityinen viritys sekä teoksessa esiintyvät pop- ja kansanmusiikkisitaatit. Teoksen ensimmäiselle osalle löytyy myös ”sukulaissävellys” Impromptu (1997), jonka kantaesittivät Petri Kuljuntausta sähkökitaralla ja Juhani Nuorvala syntetisaattorilla.

Nuorvala toteaa kanteleen olevan soitin, joka suorastaan kutsuu virityskokeiluihin. Impromptujen kohdalla hän päätyi yläsävelsarjaan, johon kantele tulisi virittää kuulonvaraisesti suuren oktaavin E:n osasävelten avulla. Yläsävelsarja on selkeimmin läsnä meditoivassa, harmonisesti staattisessa ensimmäisessä impromptussa. Kanteleen sointi kuulostaa erikoiselta vielä 2000-luvullakin, jolloin sävellysajankohtana uusia kanteleensoittotapoja olleet vipuglissandot ja huiluäänet ovat jo yleisiä tehokeinoja.

Toinen impromptu muodostaa räväkän vastakohdan rauhallisille ääriosille. Lähtökohtana on minimalismille tyypillinen tapa käyttää lukusarjoja. Nuorvala (2006b) kertoo kiinnittäneensä huomiota The Kinksin ”You Really Got Me” -kappaleen melodiaan, jonka säkeissä on säveliä seuraavasti: 1, 7, 11 – kaikki matematiikasta tuttuja alkulukuja. Tästä alkoi ”peli”, jonka tuloksena syntyivät toisen impromptun säerakenteet (Nuorvala 2006d). Uuden näkökulman vipuglissandoihin tuo osan sisältämä kantelesoolo, jossa imitoidaan sähkökitaran soittoa. Rock-maailmasta on tuotettu myös rytmikäs, jopa aggressiivinen matalimman bassokielen lyöminen, jolla tavoitellaan niin kutsuttua slap bass -efektiä.

Kolmas impromptu palaa takaisin juurille ”Täällä Pohjantähden alla” -sitaatin myötä, joka pilkahtelee sekä klarinetin että kanteleen osuuksissa. Tunnemaltaan autereisessa osassa on tarkkoja, poikkeusjakoja sisältäviä rytmejä, jotka itse asiassa muodostavat pitkän, auki kirjoitetun ”ritardandon” eli musiikillisten tapahtumien hidastumisen. Osan lopussa kansanlaulu esiintyy 5-kielisellä kanteleella soitettuna konserttikanteleen palatessa teoksen alun pitkiin sointuihin ja klarinetin hiipuessa vähitellen pois.

”Viritys on puoli ruokaa”

Nuorvala mainitsee eräiksi sävellystyöhönsä vaikuttaneiksi seikoiksi spektrimusiikin opiskelun Tristan Murailin johdolla sekä laajennettuun puhdasvireisyyteen tutustumisen Yhdysvalloissa 1990-luvun alkupuolella (Nuorvala 2006b). Puhtaat intervallit, osasävelet tai pythagoralainen asteikko muodostavat tärkeän perustan myös Nuorvalan kantelesävellyksiin. Jopa niin tärkeän, että 15-kieliskappale Toivoa työstettäessä säveltäjä totesi kahden tunnin kanteleenvirityssession jälkeen, että siinähän se kappale alkaakin olla. Kantelisti oli vasta kysymässä, että mitäs nyt sitten ryhdytään soittamaan….

Kappaleen “Toivo” melodia ja ääniraita ovat peräisin Sarah Kanen näytelmään “4.48 Psykoosi”[…] tekemästäni musiikista.[…] partituuria ei ole (muistiin merkittyä melodiaa lukuun ottamatta). “Toivo” koostuu materiaaleista, ennakolta sovituista tapahtumista ja suuntaviivoista, improvisaatiosta ja 15-kielisen kanteleen tarkoin suunnitellusta virityksestä, joka perustuu puhtaille intervalleille 3:2, 5:4, 7:4, 9:8, 11:8, 15:8 sekä eksoottinen 13:8 (Nuorvala 2006c).

Tasavireisyyteen verrattuna intervallien sointi on esimerkiksi puhdasvireisyydessä pehmeämpi ja konsonoivampi. Eron kuulee helposti vertaamalla ensimmäisen asteen duurikolmisointua eri tavoin viritetyillä soittimilla. Yläsävelsarjasta löytyy myös erikoisempia säveliä, joihin tottuminen vie aikaa, mutta soittimen resonoinnissa tulee huomaamaan huikean eron. Nuorvalan (2006b) mukaan kanteleesta avautuu erityisvireitten kautta niin paljon tuoreita ja kiinnostavia sointeja, ettei välttämättä tarvitse etsiä uusia soittotapoja kantelesoinnin modernisoimiseksi.

Toivon instrumentaaliversiossa vanha ja uusi lyövät kättä monellakin tavalla. 15-kielisen kanteleen ääntä muokataan efektoinnilla ja sähköjousella ambientiin suuntaan, ja improvisaatio nojaa paitsi yläsävelasteikolla liikkuvaan melodiaan ja tietokoneella tehdyn nauhan äänimaailmaan, myös karjalaisesta kanteleensoittotyylistä mukaeltuun, avoimesti soivaan näppäilysoittoon.

Blackbird ja NBE 

– eli miten mustarastas laulaa Beatlesia ja kuinka hollantilainen puhallinorkesteri muuttuu kanteleyhtyeeksi.

Syksyllä 2006 esitetään Kansallisteatterissa David Harrowerin Blackbird-näytelmää Michael Baranin suomentamana ja ohjaamana. Baranin kanssa paljon yhteistyötä tehnyt Nuorvala säveltää näytelmän musiikin. Se sisältää muun muassa tietokoneen avulla kanteleen soitettavaksi siirrettyä mustarastaan laulua valettuna The Beatlesin Blackbird-sävelmän muottiin (Nuorvala 2006a).

Alkukeväästä 2006 Nederlands Blazers Ensemble järjesti Hollannissa Nuorvalan musiikkia esittelevän konserttikiertueen vierainaan Sanna Kurki-Suonio (laulu) ja Eija Kankaanranta (kanteleet). Keväällä 2007 on vuorossa Tšekin tasavallan valloitus. Säveltäjä Nuorvalan saattaa silloin siis tavoittaa prahalaisen konserttisalin takahuoneesta virittämässä viittätoista 5-kielistä kanteletta A:n yläsävelsarjaan ja septimaalisiin tersseihin.

termit

ambient – kokeellinen abstraktin äänitaiteen laji, ”älyllistä taustamusiikkia”, 1990-l alkaen siitä on muodostunut teknomusiikin rauhallinen ja maalaileva alalaji.

konsonanssi – ”sopusoinnussa oleva”, samanaikaisesti soivien sävelten yhteensopivuus.

puhdasvireisyys eli luonnonvire – yläsävelsarjan mukaisiin intervalleihin perustuva viritys. Luonnonpuhdas kvintti on n. kaksi senttiä tasavireistä laajempi. Puhdas suuri terssi (5:4) on hieman tasavireistä matalampi, 7. osasävel (7:4) on noin 1/6-sävelaskelen (n. 31 senttiä) matalampi kuin tasavireinen pieni septimi ja 11. osasävel (11:8) noin 1/4-sävelaskeleen (n. 49 senttiä) matalampi kuin tasavireinen tritonus.

pythagoralainen asteikkodiatoninen asteikko, perustuu puhtaille kvinteille. Erotuksena tasavireisyyteen jokainen kvintti on 2 senttiä edellistä laajempi. Esim. C=0, G=+2, D=+4. Terssit dissonoivat.

sentti – (engl. cent) äärimmäisen pieni intervalli. Yksi kokosävelaskel = 200 senttiä.

slap bassfunkmusiikille tyypillinen sähköbasson soittotapa, ”peukutus”. Basson kieliä esim. isketään peukalolla, jolloin saadaan aikaan perkussiivinen efekti (humping) tai kieltä vedetään näpätessä alhaalta päin, iskeytyessään otelautaan se saa aikaan hyvin terävän äänen (popping). (fi.wikipedia.org/wiki/Bassokitara)

tekno – (pop- ja tanssimus. muoto, jonka usein minimalistinen ilmaisu perustuu syntetisaattoreilla luotuun konemaiseen sointiin ja monotoniseen sykkeeseen.

(Termien selitykset: Joutsenvirta (www2.siba.fi/akustiikka), Nuorvala 1995 & 2006d, Virtamo 1997.)

Lähteet 

  • Lyytikäinen, Pasi 2006. Juhani Nuorvala – ei niin klassinen tapaus. Teostory 2/2006.
  • Nuorvala, Juhani 1995. Kolme impromptua klarinetille ja kanteleelle. Kopio käsikirjoituksesta. (Fimic).
  • Nuorvala, Juhani 2006a, 2006b & 2006d. Puhelinkeskustelut Juhani Nuorvalan kanssa 7., 8. ja 11.8.2006
  • Nuorvala 2006c. Teoskommentti Toivosta
  • Virtamo, Keijo toim. 1997. Otavan musiikkitieto
  • www.fimic.fi -> Contemporary music -> Composers -> Nuorvala Juhani -> List of Works. Luettu 8.8.2006.

teksti: Eija Kankaanranta

Kantele 3/2006