Siika-, Pyhä- ja Kalajokilaakson alueella on pitkä kantelehistoriansa. Alueella on ollut tunnettuja kanteleensoittajia kuten mm. Pasi Jääskeläinen, Antti Rantonen, Riika Pentti, Anni Kääriäinen, Ilona Porma, Martti Pokela, Väinö Savikoski ja Samppa Uimonen. Alueella on myös oma kanteleensoittotyylinsä. Haapavesi valittiin kantelepitäjäksi vuonna 1985.

1980-luvulla kanteleensoitossa elettiin kuitenkin hiljaiseloa. Esiintyvät soittajat olivat tosi vähissä eikä toimintaa paljon ollut. Haapavedellä säikähdettiin, että kulttuuriperintö on menossa maanrakoon. Silloin päätettiin kutsua joitakin kanteleenystäviä perinteisenä kanteleensoittopäivänä eli Antinpäivänä perustamaan kanteleyhdistys ja pelastamaan alueen kanteleperintö. Jokilaaksojen kanteleyhdistyksen perustava kokous pidettiin siis Rantosella 30.11.1989.

Yhdistyksen toimialueena on Siika-, Pyhä- ja Kalajokilaaksojen alue. Pääpaikkana on Haapavesi Yhdistyksen aloittaessa toimintansa 20 vuotta sitten alueen kuntia oli 23. Nyt juhliessamme juhlavuotta alueella on 18 kuntaa, kuntien yhdistyminen ei ole onneksi muuten vaikuttanut toimintaamme muuta kuin lukumääräisesti. 

Yhdistyksen toimintaperiaatteet:

  • Yhdistää kanteleensoittajat ja -ystävät toimialueellaan.
  • Edistää kantelemusiikin harrastusta ja opetusta.
  • Järjestää kanteletapahtumia kuten leirejä, konsertteja ja kilpailuja.
  • Vaalii ja säilyttää kanteleperinnettä.

Mitään ei voi tehdä ilman taloudellista tukea. Haapaveden kaupunki on ollut yhdistyksen tärkeä  taloudellinen tukija alusta alkaen, rahaa on kerätty myös jäsenmaksuin, konserttituottojen ja muiden avustusten kautta. Ratkaisevaa on kuitenkin ollut aktiivisten jäsenten tekemä talkootyö ilman korvauksia, ilman tätä moni asia olisi jäänyt tekemättä.

Jäsenmäärä on pysynyt yhdistyksessä melko samanlaisena vuodesta toiseen, lukumääräisesti jäseniä on ollut vuosittain 40–50 henkilöä. Jäseniä on ollut melkein kaikista jäsenkunnista ja lisäksi myös muualta Suomesta. Vuonna 2006 ilmestyi ensimmäistä kertaa yhdistyksen oma lehti Jokilaaksojen kanteleet sen jälkeen se on ilmestynyt muutaman kerran vuodessa. Se on pieni tiedotuslehtinen, jossa kerrotaan yhdistyksen sen hetkisestä toiminnasta.

Opetus

1990-luvulla toiminta alkoi vilkastua. Aila Koivurova tuli kanteleensoiton opettajaksi Haapavedelle. Eero Pitkälä jatkoi kanteletuntien pitämistä. Soittajia tuli enemmän mukaan ja kanteleita hankittiin kouluille. Kanteleensoiton ohjaajakurssi järjestettiin yhteistyössä Haapaveden kansalaisopiston kanssa vuonna 1995–1996. Ohjaajakurssin suoritti 5 henkilöä. Haapavedellä ovat kantelepiirejä vetävät Eero Pitkälä ja Jane Ilmola. Eero Pitkälä on opettanut Pulkkilassa sekä muissa kansalaisopistoissa mm. Haapajärvellä, Nivalassa, Vihannissa ja Kärsämäellä. Aiemmin Ylivieskan seudulla kanteleensoittoa opettivat pitkään Sinikka Kontio ja Alpo Suonvieri. Nykyisin Ylivieskan kansalaisopistossa kanteleensoittoa opettavat Riikka Yli-Kotila ja Jaana Junttila. Riikka Yli-Kotila opettaa myös Ylivieskan seudun musiikkiopistossa. Raahessa kanteleensoittoa opettaa Sari Kauranen.

Soiva Puu oli Leader-rahoitteinen projekti, joka toteutettiin vuosina 1997–1999. Projektin tehtävänä oli suomalaisen kanteleensoiton ja -opetuksen, -rakentamisen ja -perinteiden vaaliminen ja kehittäminen. Projekti tuki myös alueen kulttuuriyrittäjyyttä ja hyödyntää kantelemusiikkia elinkeinotoiminnan eri sektoreilla.

Konsertit

Yhdistyksen toimialueen soittajat ovat vuosien aikana esiintyneet sekä yksin että yhdessä lukuisissa konserteissa, juhlissa ja muissa tilaisuuksissa ympäri Suomea, yhdet kanteletanssitkin on pidetty. Yleisöä eri tilaisuuksissa on ollut noin 10 00 henkilöä vuosittain. 1990-luvulla Kalajokilaakson alueen soittajat järjestivät kantelekirkkoja ympäri Suomen Sinikka Kontion johdolla.

Eero Pitkälä on järjestänyt vuosien mittaan useita kirkkokonsertteja sekä omalla alueellaan että muualla Suomessa. Näiden konserttien ajatus lähti siitä, miten oppilaiden motivaation saisi säilytettyä. Oppilailta tuli sellainen ajatus että emmekö voisi ruveta soittelemaan ihmisille yhdessä. Nämä konsertit ovat keränneet yhteen kanteleensoittajia alueelta ja näin he ovat paremmin tutustuneet toisiinsa. Näissä soitoissa ovat käyneet soittelemassa myös ne jotka eivät enää mitenkään aktiivisesti enää soita, mutta Eero on aina jaksanut kerätä ihmisiä soittamaan yhdessä ja niin on porukat tulleet paikalle. Soittajia on ollut noin 20–40 kerrallaan.

Kansainvälisyys

Ulkomaanmatkoja on tehty useita, erilaisin kokoonpanoin. Ensimmäiset ulkomaanreissut suuntautuivat Ranskaan, Belgiaan ja Venäjälle parin henkilön voimin. Sen jälkeen porukka on kasvanut ja soittajia on ollut enemmän.

Ulkomaanreissut ovat olleet soittajien huippuhetkiä ja luoneet yhteishenkeä porukkaan. Hyvä seura on ollut olennainen osa matkoja: edes kymmenen hengen ahtautuminen epäinhimillisen pieneen mökkiin matkatavaroineen nukkumaan ei ole tuntunut niin pahalta, kun seurueen ryhmähenki on ollut erinomainen. Huippuhetkiä nämä ovat olleet myös Jaakolle, joka ryhmän ainoana miesjäsenenä on saanut kestää kaikenlaista. Yhtyeen nimenä on ollut Jokilaaksojen kanteleet, 3RK, Three Rivers Kanteles, rakkaalla lapsella on monta nimeä riippuen hieman siitä, missä ollaan soittamassa. Yhtye on matkannut ympäri maailmaa niin Euroopassa kuin Pohjois-Amerikassakin Jane Ilmolan johdolla.

Ensimmäinen esiintymismatka, jossa oli mukana isompi soittajajoukko suuntautui Ruotsiin ja Norjaan kesällä 2001 . Matka taittui bussilla, joka oli suurehkolle soittajajoukolle kätevin ratkaisu. Noin viikon mittaiseen Ruotsin- ja Norjan-vierailuun mahtui monta esiintymistä, ja mainostettiinpa monipuolista kokoonpanoa tällä matkalla jopa varsin mairittelevalla kuvauksella ”Sensationell kanteleorkester från Finland”, ”Sensaatiomainen kanteleyhtye Suomesta”. Tarkemmin ottaen matkakohteenamme oli niin kutsuttu Suomalaismetsä, joka sijaitsee Ruotsin ja Norjan rajalla.

Vielä huomattavammin suomalaisuus on näkynyt kuitenkin Yhdysvaltoihin ja Kanadaan suuntautuneilla matkoilla. Jokilaaksojen kanteleiden, Amerikan murteella Three Rivers Kanteles -yhtyeen, vakiokohteita Yhdysvalloissa ovat jo kolmena kesänä olleet Minnesotan, Wisconsinin ja Michiganin osavaltiot. Vahva suomalaistaustainen edustus on syntynyt, kun suomalaisia on lähtenyt siirtolaisiksi lähinnä 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa. Yhdysvalloissa ja Kanadassa kantele-esiintymisiä on ollut muun muassa erilaisilla suomalaisfestivaaleilla. Aktiivisten festivaalikävijöiden korkea ikä ei ole koskaan haitannut menoa – pikemminkin päinvastoin.

Kaikkein ikimuistoisin matka suuntautui kenties Gannatiin kesällä 2006, joka sijaitsee Ranskan maaseudulla. Jossain määrin tuolla pienehköllä kyläpahasella on yhtymäkohtia meille kaikille tutun Kaustisen kunnan kanssa: kerran vuodessa kylä herää henkiin kansanmusiikki- ja kansantanssijuhlan siivittävänä. Gannatissa esiinnyimme tapahtumassa nimeltä ”Festival Les Cultures du Monde”, eli ”Maailman kulttuurien festivaali”. Tilaisuudessa oli – nimikin sen jo kertoo – esiintyjiä ympäri maailman. Esiintymisiä oli tiuhaan, joskus jopa kolme-neljä päivän aikana, mutta rankka työ palkittiin hyödyllisellä vapaa-ajalla. Viikon mittainen oleskelu viehättävässä maaseutuympäristössä olikin erityisen otollista aikaa tutustua uusiin ihmisiin, kieliin ja kulttuureihin.

Kilpailut

1990 luvulla yhdistys järjesti valtakunnallisia kantelekilpailuja yhteistyössä Kanteleliiton kanssa. Vuonna 2001 yhdistys päätti aloittaa omien kantelekilpailujen järjestämisen.  Kilpailut käydään joka toinen vuosi ja kyseessä on avoimet henkilökohtaisten sarjojen soittokilpailut perinteisellä tyylillä. Kaikki  perinnetyylit ovat kilpailussa samanarvoisia, ei siis tarvitse soittaa haapavetisellä tyylillä. Kaikki kilpailijat saavat soitostaan kirjallisen arvioinnin. Kappaleita soitetaan vain yksi jonka kilpailija on itse saanut valita. Kilpailuissa oli sarjat erikseen sekä 5-kielisille että isoille kanteleille. Tuomaireina ovat toimineet jokaisessa kilpailuissa Sinikka ja Matti Kontio. Erityisesti tuomarit ovat halunneet kiinnittää huomiota persoonalliseen soittoon, luovuuteen ja musiikkiin eläytymiseen.

Tulevaisuus

Kantele on noussut uuteen nousuun ympäri Suomeen. Valoisalta näyttää myös täällä Pohjanmaalla. Soittajia riittää, yleisöä käy konserteissa ja tekijöiden päässä muhivat jo monet uudet ideat. Tästä kaikesta on hyvä jatkaa myös seuraavat 20 vuotta.

Jokilaaksojen Kanteleyhdistys järjestää 20-vuotisjuhlan su 29.11.2009 klo 14.00 Haapaveden opistolla.

Kantele 4/2009

teksti: Mariia Huikari