Jalokannel

Jalokannel

Ensimmäinen kanteleeni oli hinaajan kansimiehen palkalla ostettu ”Jalokannel”, jonka oli rakentanut Jalo Saarinen (1918–1974). Anni Marttinen (1922–2003) perusti 1970-luvulla Petäjävedellä perheyhtye Annin Kanteleet. Heillä muistin olleen myös Saarisen kanteleita, kun esiinnyimme samassa Kreeta Haapasalon muistosoitossa Jyväskylässä v. 1978. Kuluvan vuoden huhtikuun alussa kävin Anni Marttisen sisaren Anja Kurkisen kanssa tapaamassa Jalo Saarisen yli 80 vuotiasta puolisoa Laina Saarista.

Laina Saarinen asuu edelleen toistakymmentä kilometriä Petäjäveden keskustasta Multian suuntaan Töysänperän Rukoilan kylässä sijaitsevassa omakotitalossa. Saimme kuulla häneltä mm. miten Jalo Saarinen tunnettiin taitavana miehenä. Hän rakensi kotitalon ja valmisti itse mm. omat jalkineensa ja työhousunsa kun ”ei niitä akat osaa tehdä”. Höyläpenkkinsäkin Saarinen teki itse.

Jalo Saarisen äiti oli taitava kanteleensoittaja ja lauloi kauniisti. Isä oli puuseppänä Schaumannin tehtaassa ja rakensi vapaa-aikanaan kanteleita. Jalo Saarinen oli itsekin aluksi puuseppänä Schaumannilla, mutta oikohöylä vei sormen ja ammatiksi tuli autonkuljettaja. Jyväskylässä oli 1950-luvulla asuntopula, joka pakotti muuttamaan isän kotitaloon Petäjävedelle. Maata ei ollut riittävästi elannon turvaamiseksi ja työtä ei Saarisella ollut. Jotain piti keksiä. Saarinen ryhtyi kanteleenrakentajaksi. Ennen oman talon valmistumista Saariset asuivat pienessä ahtaassa saunamökissä ja siellä alkoi myös kanteleiden rakentaminen.

Jalo ja Laina Saarinen

Kanteleet kehittyivät ja menivät kaupaksi

Vuonna 1951 Jalo Saarinen vei kaksi kanteletta Jyväskylään musiikkiliike Väinämöön jonka nimi muuttui Väinön Soittimeksi. Liikkeestä tuli vakituinen kanteleiden ostaja. Saarinen vuorostaan osti heiltä kanteleen kieliä. Teräsnastat hän sai erikoistilauksesta oman pitäjän Koskensaaren naulatehtaalta. Kanteleiden viritintappilistasivu oli aluksi suora, myöhemmin kärjestään tasainen. Vanhojen kanteleiden tapaan Saarisenkin ensimmäisistä kanteleista puuttuivat ohjausnastat viritintappien edestä. Kanteleissa oli aluksi 32 kieltä. Sitten koppa suureni hiukan ja kieliluku kasvoi 34:ään. Kanteleissa ei ole vuosilukua, joten tarkkaan ei ole tiedossa koska Saarinen teki muutoksia. Jalo Saarisen kantelemalli on tarkoitettu lyhyeltä sivulta soittoa varten. Sitä varten on kanteleessa viritintappilistan päällä kääntyvä kauniisti muotoiltu suojalauta johon vasen käsi voi nojata. Kanteleissa on hyvin toimiva kapeahko sammutinlauta.

Jalokannel helisi kuin aamukaste

Jalo Saarinen kehitti oman kauniin kantelemallinsa Petäjävedellä. Soittimiaan hän nimitti kotikanteleiksi. Saarinen rakensi kanteleita vuosia säilytetyistä hyvälaatuisista kotimaisista puulajeista. Pohja ja kehä koivusta sekä kansi kuusesta. Saarinen kokeili kanteen myös mäntyä. Seitsemänhenkiseksi kasvaneen perheen vaimo auttoi pintakäsittelyssä ja vanhimmat lapsetkin hiomisessa. Virittämisesssä auttoi naapurin poika Lauri Leppämäki, joka viritti Jalon mukaan niin hyvin, että Jalokannel helisi kuin aamukaste. Saarinen kokeili kanteleessa pikavirittäjiä, mutta jätti ne pois.

Parhaimmillaan Jalo Saarineen rakensi jopa 50–80 kanteletta vuodessa. Kysyntä oli suurempaa kuin tarjonta. Kanteleita valmistui pitkälti toista tuhatta. Valtaosa meni Jyväskylään Väinön Soittimeen. Kanteleita ostettiin paljon. Kansan suusta siepattuna Töysän Linjan syrjäinenkin reitti kuulemma kannatti suurelta osin sen vuoksi kun Jalo Saarinen toimitti hienoissa koteloissa kanteleita Jyväskylään. Useat Jalo Saarisen kanteleet ovat edelleen käytössä ympäri maata. Kanteleidensa pohjaan Saarinen liimasi pyöreän tunnusmerkkinsä. Kaikki aidot kohtaamani Jalokanteleet ovat pitäneet virityksensä hyvin. Täsmälleen Jalo Saarisen kantelemallin mukaisia soittimia alkoi rakentaa Erkki Koho. Hänen kanteleidensa pohjassa luki ”Mestarityötä – Erkki Koho”. Tarkempia tietoja minulla ei vielä ole.

Tiedonjyviä

jalokannel2Olen yrittänyt jäljittää kanteleita, joissa on viritintappilistan päällä kääntyvä, muotoiltu suojalauta. Varhaisimmat tiedot löytyivät Jyväskylässä vuonna 1906 järjestetyn J.W. Snellmanin 100-vuotisjuhlan isänmaallisesta kuvaelmasta otetusta valokuvasta. Näyttämöllä istuva mies pitää sylissään kuvatun kaltaista kanteletta. Samanlainen 30-kielinen kantele löytyi jyväskyläläiseltä Marita Tannerilta. Hän kertoi, että Jyväskylässä, Kuokkalan Rauhalantilan tienoilla on ollut kanteleenrakentaja. Kuvatun kaltainen kantele on myös soitinpaja Jasesoin Ari-Pekka Paasosella. Hänen isoäitinsä Saima Tapionmaa, os. Harju, on ostanut 30-kielisen kanteleen luultavasti Heinolasta 1920-luvun loppupuolella. Amerikansuomalainen Joyce Hakala kertoo kirjassaan 30-kielisestä kanteleesta jonka on rakentanut kangasniemeläinen Toivo Manninen vuonna 1912 veljelleen Arvi Manniselle (1889–1963). Tuon tappilistasivun suojalaudalla varustetun kanteleen vei Arvi Amerikkaan vuonna 1913. Suomen Kantelemuseolla on myös kaksi tuntemattoman tekijän Keski-Suomesta saatua kanteletta, joissa on muotoilematon suora suojalauta viritintappilistan päällä.

Lähteitä:

  • Dahlblom, Kari, 1999: Perinnettä ei saa unohtaa, Kantele 2/1999
  • Hakala, Joyce E., 1997: Memento of Finland, A Musical Legacy. Pikebone Music
  • Sanomalehtien Keskisuomalainen ja Petäjävesi lehtiartikkeleita vuosilta 1950–60.
  • Kiitokset haastatteluista ja avusta Jalo Saarisen vaimolle Lainalle, lapsille Kielo ja Raimo Saariselle sekä Aaro Linnalle ja Anja Kurkiselle.

teksti: Kari Dahlblom

Kantele 3/2009