Heti sateen jälkeen menen ulos ja nuuhkaisen keuhkot täyteen kosteaa hyväntuoksuista ilmaa. AAH. Sitten keuhkot tyhjenevät rauhallisesti. On hyvä olla.

Saako Suomessa hengittää?

Omien tutkimusteni mukaan ehdoton vastaus on EI. Olin taannoin opettamassa luottolaitoksen henkilökuntaa ja varsinkin sen puhelintyöntekijöitä. Kun kannustin heitä hengittämään rauhassa ulos, sain usein vastauksen: “Enhän minä täällä voi näin puhaltaa. Työkaverit sanovat, että oletko kyllästynyt työhösi, kyllä täältä pois pääsee tai Oletko noin masentunut, että pitää tuolla tavalla hengittää tai Mikäs sinulla on kun noin huokaat. Juostuamme bussiin tai kiivettyämme portaat ylös, teemme kaikkemme ettemme puuskuttaisi, muuthan huomaavat että minulla on huono kunto. Ei tule mieleenkään, että rasituksessa tarvitsemme enemmän happea lihaksiin tai että kiireisen työpäivän keskellä saisi hektisyyden katkaistua hengitysrytmiä muuttamalla. Siis parempi pitää suu vain tiukasti supussa, ettei paljasta itsestään kenellekkään mitään t!ai anna muille sanomisen aihetta.

Uskaltaisinko hengittää?

Mitä jos kuitenkin hengittäisin. Nuuhkisin elämää ja tuoksuja, haistelisin tunnelmaa ja kuuntelisin ilmaa. Saattaisin saada korviin kohonneet olkapäät hetkeksi rentoutumaan ja liukkauden varomisesta jännittyneen kehon reagoimaan jokaisella osallaan. Ehkä unikin tulisi, jos uskaltaisin puhaltaa ulos päivän kiireet. Mitä tapahtuisi puheelle? Sen rytmi saattaisi rauhoittua ja sen väri palautua väsymyksen narinasta elävään vaihtelevuuteen. Luultavasti hengitystaukoni aikana myös puhekumppanini tai kuulijani saisivat vuoron ajatella tai jutella kanssani. Vaarana on, etten pysty täysin ennalta suunnittelemaan keskustelun kulkua.

Mitä jos soittaessa hengittäisin?

Kuorolaulajat usein miettivät, missä kohtaa hengitetään. Hengityshän on epä-laulua ja siksi on perusteltua kirjoittaa hengityskohdat nuottiin, niin että kaikki osaavat hoitaa lauluun kuulumattoman asian kerralla pois. Milloin soittajat hengittävät? No kyllähän minä hengitän kun kerran elän. Mutta vaikuttaisiko se jotain, jos soittaessani hengittäisin? Tapahtuisiko jotain vaarallista? Tekisinkö enemmän virheitä? Paljastuisiko hengittämiseni yleisölle? Voisiko soittoasetoni parantua? Jaa-a, no ei kai sellaista kannata kokeilla, siinähän voi tapahtua jotain arvaamatonta.

Turvallinen tuulikannel

Kun olin pieni, meidän kesäasunnollamme oli lasten mökin ovessa tuulikannel. Puinen rasia, missä kolme puupampulaa osui metallikieliin. Kun juoksimme elokuun pimeänä iltana ylämökistä alamökkiimme nukkumaan, kutsui kannel meitä sillä tuulella joka kulloinkin vallitsi. Se toivotti meidät tervetulleeksi. Sointi oli vanha tuttu turvallinen, mutta rytmi aina vaihteleva. Kannel kuunteli tuulta, ilmaa, Aioloksen hengitystä. 

teksti: Päivi Järvinen

Kantele 4/2005