Voisinko todella tehdä niin? Pystyisinkö siihen? Saisinko pidettyä pääni kylmänä vaikka muut katoaisivat ympäriltäni ja nauraisivat?

Olin Norjassa ja asuin hotellissa, joka on kuuluisa hyvästä aamiaisestaan. Annettu kolmen tunnin aamiaisaika tuntui auttamattomasti liian lyhyeltä pöydän antimien maistamiseen saati jonkun lajin santsaamiseen. Hotelli oli nerokkaasti ratkaissut oman vatsan kylläisyyden kuuntelun: Noutopöytään oli jokimaisemapöydistä noin 25 metrin matka. Tarjottimia ei ollut. Matka täytyi tehdä useamman kerran, jotta sai itsepuristamansa appelsiinimehun, jugurttilautasen, omin käsin paistamansa omeletin, kalalautasen, teen, leikkelelautasen, kahvin ja viinerin tuotua pöytään. Lautaset itsessään olivat suuria, mutta pöytä, jonka seurueeni kanssa jaoin, oli aika pieni, siis kaikilla kerrallaan max. 2 lautasta. 

Hotellissa oli haluttu säilyttää kaikkialla avaruuden tuntu ja korkeita tilan jakavia elementtejä ei ollut. Niinpä aamiaislautasetkin oli laitettu tarjoilupöytien päihin hyllyihin, jotka alkoivat lattian tasalta. Ja koska hyllyt olivat pöydän alla, oli sinne myös kumarruttava katsomaan, nähdäkseen lautasen. Rauhallinen kyykkyyn meno kesken ruokailun takasi pikatestin pääseekö sieltä vielä ylös. Yhä uudelleen ja uudelleen jaksoin käydä hakemassa lisä-annoksen, niin houkutteleva oli katettu pöytä ja niin suloisen rauhoittava virtaava vesi joka vei herkkuja nauttiessa päivän kiireet mennessään.

Voisinko soveltaa Norjan oppeja kotona arjessani? Osaisinko nauttia ja harjoitella samaan aikaan? Voisin laittaa ihanan pehmeän, puhtaan pyyhkeen aivan varpaillenousuni äärikorkeuteen suihkuun ja vastaavasti saippuan lattialle. Hammastahnan voisi laittaa toisen puolen seinähyllylle ja hammasharjan toiselle seinälle. Vaatteet voisin laskostaa siististi illalla sängyn alle. Sohvan selkänojatyynyt voisin järjestää lattialle niin että saan nostella kunnolla jalkani niiden yli. Kengät voisin laittaa vasemman oikean paikalle ja oikean vasemman paikalle. Aamiaistarvikkeet voisin tietoisesti sijoitella niin, että tulisi päivän toinen varpaillenousu ja kyykistyminen sekä sivutaivutus ja kierto. Ja ulkovaatteiden pukemisesta voisi saada aikaan ympäripyörimisen, hypyn, kumarruksen ja taaksetaivutuksen. Roskien viemisessä toteuttaisin hauiksen ja takaisinkiivetessä reisilihakset. Bussissa pakarat ja lantionpohjan. Siis mihin kaikkiin käytännön toimiin saan sisällytetttyä oman instrumentin harjoittelua?

Ja tämä olisi ihan tavallinen päivä. Ajatelkaa, mitä teen siivouspäivänä!

teksti: Päivi Järvinen

Kantele 3/2006