Kesäkuun seitsemästoista päivä, vuonna 1919 saatiin Suomen kansallismuseon kokoelmiin Suojärveläisen Fedja Hapon kantele numero K6677:1. 

A.O. Väisänen oli tallentanut Hapolta kaksi sävelmää vuonna 1917. Happo soitti 12-kielisellä kanteleella, käyttäen ainoastaan viittä kieltä.

Fedja Hapon kantele ei ollut enää yhdestä puusta koverrettu, vaan eri osista kasattu soitin. Kanteleen rakentaja on ollut taitava puuseppä. Kolme sivulautaa on liitetty toisiinsa sormiliitoksilla. Kanteleen ponsiosa on  tehty kolmesta yhteenliimatusta lankusta, johon on kiinnitetty sivulaudat liimalla ja neljällä ruuvilla. Soittimen päämitat ovat. 611 mm x 184 mm x 79 mm.

Kanteleen kansi on tehty 8 mm ja pohja 9 mm kuusilevystä. Sivut ovat  10 mm paksua koivua. Kanteleen kannen alla on kaksi  10 mm. leveää kansirimaa. Viritystappeja varten on kannen päälle liimattu 25 mm leveä koivulista, johon viritystapit on kiinnitetty. Lista jatkuu kanteleen sivujen ulkopuolelle ja laudan päähän on laitettu metallilangasta lenkki. Teräskieliä on jäljellä 11. Ne kiinnittyvät toisesta päästään ruuvinauloihin ja toisesta päästään metallisiin, haarapäisiin viritysappeihin. Kannessa on yksi pyöreä ääniaukko, halkaisijaltaan 46 mm. Lisäksi on kaksi pitkää ääniaukkoa, pituuksiltaan 32 ja 37 mm., sekä kaksi selät vastakkain olevaa C-kirjaimen muotoista  aukkoa, pituudeltaan 57 mm. Pohjaan on ponsipäässä kiinnitetty kapea puulista. Soitin on käsitelty tummanruskeaksi. 

teksti: Rauno Nieminen

Kantele 2/2007