Anneli Kuparinen. Kuva: Timo Väänänen

Musiikkineuvos Anneli Kuparisen lapsuudenkodissa Laatokan-Karjalassa kantele oli aina läsnä, kuultavissa ja kosketeltavissa. Siitä syntyi rakkaus kansallissoittimeen ja musiikkiin, joka on jatkunut koko elämän ajan. Se on antanut tulta alle 70-vuotisjuhlaa viettävälle Finn-Kanteleet-yhtyeelle, Lahden kantele-elämälle, Ilomantsin kanteleleirille ja sadoille soittajille.

Anneli Kuparinen syntyi lähestulkoon kantele kainalossa. Hänen äitinsä Tyyne Niikko oli esiintyvä kanteensoittaja, jonka suvussa oli useampia kanteleensoittajia ja -rakentajia. Hänen isänsäkin soitti itse tekemäänsä kannelta. Kantele oli niin itsestään selvä osa perheen elämää, ettei Kuparinen osaa sanoa tarkalleen, milloin alkoi soittaa kanteletta.

”Soitin paljon, koska se miellytti minua. Kanteleen sointimaailma oli osa itseäni. Motivaatio syntyi perheen yhteisen elämänasenteen kautta. Laatokankarjalaisen taustani myötä perin myös mieltymyksen runosävelmien ja itkuvirsien taianomaiseen elämys- ja taidemaailmaan.”

Äiti-Tyyneltä vahva pohja soittoon

Nuorta Annelia kiinnostivat muutkin soittimet, esimerkiksi harppu, mutta sota-aika vaikeutti haaveiden toteuttamista. Perhe evakuoitui paikkakunnille, joissa ei ollut musiikkikoulua tai -opistoa, joten musiikinopiskelu jatkui äidin johdolla, ensin isoisän tekemällä kanteleella. Muihin soittimiin hän tutustui, kun perhe muutti Joensuuhun 1940-luvulla.

Karjalainen kanteleyhtye solisteineen Karjalan Liiton kesäjuhlilla Joensuussa 1966, johtajana Tyyne Niikko. Kuva: Kauko Tanskanen

”Olen rakentanut kantelemaailmani, oman soittamiseni ja kantelepedagogiikkani äitini opetuksen ja myöhemmän pedagogisen koulutukseni eväin. Kehitykseni astinlautoja ovat olleet myös urkujen ja pianonsoiton opiskelu sekä tutustuminen muiden soittimien pedagogiseen kirjallisuuteen ja musiikkiin yleensä.”

Kuparisen äiti-Tyyne esiintyi kanteleensa kanssa eri puolilla maata ja radiossakin. Anneli-tytär soitti koulun juhlissa, Yleisradion lastentuntiohjelmassa ja äidin kanssa erilaisissa tilaisuuksissa. Kun perhe muutti Joensuuhun, Tyyne Niikko alkoi koota kanteleensoittajia yhteen. Hän perusti Karjalaisen kanteleyhtyeen, nykyisen Finn-Kanteleet, ja toimi kanteleaktiivina Joensuussa 1960-luvun lopulle saakka, kunnes muutti Lahteen.

”Viimeisinä Joensuun-vuosinaan äitini opetti myös Joensuun Vapaaopistossa ja juuri perustetussa Joensuun Musiikkiopistossa. Äidin muutto oli suuri menetys pohjoiskarjalaiselle kanteletyölle, sillä hänen ansiostaan kanteleensoitto nousi uuteen kukoistukseen Pohjois-Karjalassa. Monien nykyisten kantelevaikuttajien juuret ovat siellä. Soittaminen Karjalaisessa kanteleyhtyeessä rikastutti myös omaa elämääni ja luulen, että opetustyöni innoitus on lähtöisin juuri yhtyetyöskentelystä nuorena.”

Lahtea kantelekaupungiksi rakentamassa

Anneli ja Teuvo Kuparinen. Kuva: Timo Väänänen

Kun Anneli Kuparinen muutti Lahteen vuonna 1955, hän oli ainoa esiintyvä kantelisti kaupungissa. Esiintymisiä riitti solistina ja yhdessä aviopuolison, laulu- ja lausuntataiteilija Teuvo Kuparisen kanssa sekä myöhemmin perheyhtyeenä, johon kuuluivat myös tytär Taru-Maaria ja poika Petri.

”Solistisen urani tähtihetkiä olen kokenut esiintyessäni Nizzan radiossa, Wienin televisiossa ja Amerikan kiertueilla, mutta myös pienissä tilaisuuksissa, joissa olen huomannut soittoni koskettaneen kuulijaa. Mieheni kanssa olen esiintynyt eri puolella Suomea ja perheyhtyeemme kanssa muun muassa Euroopassa, Kanadassa ja Yhdysvalloissa.”

Kanteleopetuksen Anneli Kuparinen aloitti ensin yksityisopetuksena ja sitten Päijät-Hämeen konservatoriossa.

”Konservatorion rehtori, professori Aarre Hemming, kutsui minut kanteleopettajaksi vuonna 1980. Loin yhdessä kurssitutkintotoimikunnan kanssa kanteleen kurssitutkinnot ja ohjelmiston muiden soittimien vaatimusten mukaan. Olin niistä vastuussa korkeasta tasosta kiinni pitävälle Päijät-Hämeen konservatoriolle ja Kanteleliiton kurssitutkintotoimikunnalle, jonka puheenjohtaja olin.”

Muutama yhtyeen varttuneemmista soittajista suoritti 3/3-kantelekurssitutkinnot jo vuonna 1980 Päijät-Hämeen konservatoriossa, jossa myös nuorimmat soittajat opiskelivat. Konservatorio teki tiiviisti yhteistyötä Finn-Kanteleiden kanssa. Jo vuonna 1975, kun Finn-Kanteleet järjesti ensimmäisen kerran Lahden kanteleleirin, sen tavoitteet ja opetusperiaatteet ovat samanlaiset konservatorion kanssa.

”Kanteleiritoiminta Suomessa alkoi 1972 Ilomantsissa. Suunnittelin myös sen suuntaviivat, opetussuunnitelman, ryhmät ja ohjelmiston. Jopa päivittäisten ruokalistojen laadinta kahden viikon leirille kuului asiaan. Opettajina ensimmäisellä leirillä toimivat lisäkseni äitini ja Annikki Smolander-Hauvonen. Leirin toiminnanjohtajana oli mieheni Teuvo.”

Kanteleen ammattiopintojen ensiaskeleet

Vuosien myötä kanteleensoittajien määrä Päijät-Hämeen konservatoriossa kasvoi ja opiskelijat suorittivat kanteletutkintoja erinomaisin arvosanoin. Se sai ennakkoluulottoman rehtori Hemmingin vakuuttumaan, että kantele ansaitsi tasa-arvoisen aseman ammattikoulutuksessa muiden soittimien rinnalla. Anneli Kuparinen sai taas töitä kurssitutkintovaatimusten parissa. Taso oli edelleen kova.

”Minulla oli Konservatorioliiton juuri hyväksytyt sellonsoiton tutkintovaatimukset lähtökohtana.  Kävin läpi kantele-, piano- ja harppunuotteja ja hankin lisää nuotteja ulkomailta. Harppumusiikista löytyi paljon etydejä, konserttoja ja muuta vaativaa musiikkia, jota kanteleella ei juuri ollut. Tutkintovaatimuksiin kuului myös nykymusiikki, jota Kanteleliitto ja Finn-Kanteleet tilasivat muun muassa Tauno Marttiselta, Jukka Tiensuulta, Pekka Jalkaselta ja Jukka Linkolalta.”

Ammattiin valmentava opetus alkoi Päijät-Hämeen konservatoriossa 1984. Kanteleensoitonopettajan ensimmäiset ammattitutkinnot tekivät Aino Meisalmi-Minkkinen,  Marianne Uotila ja Mari Gustavsson. Pian ammattiopetus alkoi muissakin konservatorioissa, mm. Tampereella, Jyväskylässä ja Helsingissä.

”Vuosi 1984 oli merkittävä myös siksi, että opetusministeriö myönsi minulle musiikkiopiston opettajan pätevyyden. Nimike muutettiin heti sen jälkeen musiikkioppilaitoksen opettajan toimeksi. Samalla työni musiikkiluokilla ja konservatoriossa yhdistettiin.”

Ilon pedagogiaa

Anneli Kuparinen uskoo opetuksessa ahaa-elämyksen, musiikin löytämisen ja työn tuomaan iloon. Hän on pyrkinyt noudattamaan opetuksessaan ilon pedagogiikkaa eli kannustamaan, antamaan tunnustusta sekä synnyttämään ja säilyttämään motivaation soitossa. Arvokkaita tavoitteita opetuksessa ovat olleet myös luottamuksen luominen, oppilaan persoonan kunnioittaminen sekä järjestykseen, täsmällisyyteen ja sinnikkyyteen kasvattaminen.

”Mielestäni ilo ei ole korkean vaatimustason vastakohta, vaan hyvä pohja vaativalle työlle. Ilo ei tarkoita samaa kuin periaate, että kaiken pitää olla hauskaa. Suurin ilo syntyy suurimpien ponnistusten sekä opettajan ja oppilaan yhteisten onnistumisten jälkeen.”

Kuparinen painottaa opetuksessa kuuntelemisen ja kokeilemisen tärkeyttä, parhaan musiikillisen toteutuksen etsimistä musiikillisten ja teknisten keinojen avulla. Yhden sävelen kauneus voi olla huikea kokemus.

”Alusta alkaen olen halunnut sisällyttää aikuispedagogiikkaani myös opettamaan opettamisen, joka on paljon muutakin kuin pelkän soiton opetusta. Olen omassa opetuksessani olen yhdistänyt kokemukseni musiikkiluokan, soiton- ja äidinkielen ohjaavan opettajan opeistani”, Anneli Kuparinen kiteyttää.

70 vuotta Finn-Kanteleita

Finn-Kanteleiden taiteellisena johtajana toimii lahtelainen kanteleensoittaja ja -opettaja Johanna Aho (vas.). Kuva: Timo Väänänen

Finn-Kanteleet syntyi Joensuussa 70 vuotta sitten. Yhtyeessä oli aluksi vain muutama soittaja, mutta vähitellen siitä kasvoi 15-jäseninen ryhmä, jossa olivat mukana myös Anneli Kuparinen ja alkuvuosina hänen sisarensa Pirkko. Johtajana toimi vuoteen 1969 saakka Tyyne Niikko.

”Esiintymisiä oli vuosittain kymmeniä eri puolilla Suomea. Äitini johti yhtyettä hänelle ominaisella perusteellisuudella, joten 1960-luvulla tentittiin myös musiikinteoriaa”, Anneli Kuparinen muistelee.

Kuparinen muutti Lahteen 1955, mutta hän soitti edelleen Karjalaisessa kanteleyhtyeessä. Yhteistyö tiivistyi, kun Tyyne Niikko muutti Lahteen vuonna 1969. Vuonna 1975 yhtyeen nimeksi vaihtui Finn-Kanteleet ja perustettiin myös samanniminen yhdistys.

”Jatkoimme kanteletyötä äidin kanssa vuoteen 1980. Sen jälkeen johtaminen siirtyi kokonaan minulle vuoteen 2001 saakka. Mieheni Teuvo on ollut rinnallani 1960-luvun lopulta saakka kannattamassa kanteletyötäni niin myötä- kuin vastoinkäymisissäkin. Hän oli oman rehtorin virkansa ohella Finn-Kanteleiden puheenjohtaja 1977–2001.  Eikä sovi unohtaa hänen taiteellista antiaan laulajana ja lausujana konserteissa!”

Uranuurtajat klassisessa ja nykymusiikissa

Finn-Kanteleet harjoitteli tulevia juhlakonserttejaan Lahdessa 15.8.2010. Paikalla oli kuvaushetkellä 17 kanteleensoittajaa sekä sellisti, viulisti ja huilunsoittaja. Kuva: Timo Väänänen

Finn-Kanteleiden kehitys on ollut nousujohteista koko toiminnan ajan. Soittajia riittää, heidän tasonsa on paranee, ja konsertit Suomessa ja ulkomailla ovat tuoneet runsaasti julkisuutta. Yhtye on valtakunnallinen, mutta sen kotipaikka on edelleen Lahti. Finn-Kanteleiden soittajisto on tehnyt uraauurtavaa työtä niin klassisen kuin nykymusiikinkin alueella. Omien kanteletaiteilijoidensa lisäksi Finn-Kanteleiden solisteina ovat toimineet muun muassa Ritva Auvinen, Lilli Paasikivi, Tommi Hakala, Ilona Jokinen ja Santtu Rouvali.

”Aktiivinen konserttitoiminta sekä monipuoliset ja vaativat ohjelmistot antavat haastetta Finn-Kanteleiden ammattikantelisteille ja koko kanteleorkesterille. Myös soittaminen erilaisissa kokoonpanoissa ja muiden soittimien kanssa on ollut motivoivaa yhtyeen muusikoille.”

Pitkät konserttimatkat ulkomaille, Euroopan lisäksi muun muassa USA:han, Kanadaan, Arabiemiirikuntiin ja Japaniin, ovat olleet Finn-Kanteleiden soittajille kovan harjoittelun, mutta myös elämysten aikaa. Yhtye on julkaissut useita äänitteitä, esimerkiksi Ruusu Karjalalle, enimmäkseen nykymusiikkia sisältävät Soitto ja Kiteytymä sekä juhlajulkaisut Finn-Kanteleet 50 ja Finn-Kanteleet 60.

Anneli Kuparisen jälkeen Finn-Kanteleiden taiteellisina johtajina ovat toimineet Susanna Heinonen, Mirva Minkkinen ja Johanna Aho vuodesta 2010. Yhtyeen puheenhohtajana toimii nykyään Taru-Maaria Kuparinen-Säilä.

”70-vuotissyntymäpäiviään Finn-Kanteleet on juhlistanut useilla konserteilla. Tulossa on vielä kaksi suurta konserttia, joissa on mukana harvinaisen iso kanteleorkesteri, muita instrumentalisteja, laulusolisteja ja lausujia. Tyyne Niikon muistokonsertti järjestetään Joensuun yliopiston Karelia-salissa 5. syyskuuta ja Karjala-painotteinen konsertti Lahden Konserttitalossa 10. lokakuuta. Toivottavasti mahdollisimman laaja kanteleväki juhlii kanssamme!”