Kanteleduo Willimiehet Lappeenrannasta lähti kilpailuihin tapaamaan muita soittajia sekä kuuntelemaan ja näkemään, missä kanteleen kanssa nyt mennään. Tapahtumat vievät monia asioita eteenpäin, arvelevat duon soittajat Juha Kuorttinen ja Mika Hanninen.
”Näitten Kuorttisten hääpäivä on tännään”, vastaa Mika Hanninen oitis kysymykseen, mikä sai Willimiehet lähtemään Jyväskylään kantelekilpailuun. ”Se oli se syy! Päästiin hotellimajoitukseen!”, jatkaa Juha Kuorttinen, joka vaimonsa kanssa vietti juhlapäivää tiiviisti kantelemusiikin merkeissä. ”Hääpäivä on sujunut soittaessa, ei oo vielä kerenny syömäänkään.” Mika Hanninen kertoo, että soitoissa on ollut taukoa. Intoa aloittaa jälleen soittaminen Mika Hanniselle antoi uusi soitin. ”Noin kymmenen vuotta miul oli kantele vaatekomeron ylähyllyllä pölyyntymässä. Sitten Arto Mättö, miun velipuoli, teki tän kanteleen ja Leskelä laitto tähän nykyaikasen koneiston. Heti kun sain kunnon pelin niin innostuin, ja olin koukussa kanteleeseen taas.”
Arto soitti aikaisemmin Koeputket-yhtyeessä, joka menestyi mm. valtakunnallisissa Nuorison Taidetapahtumissa. ”Se oli semmonen neljän soittajan porukka. Paljakan Kaisu oli siin niinko johtajana, sit oltiin mie, Marja ja Anne.” Yhtye teki sointikokeiluja mutta kilpailun tuomaristolle kokeilut taisivat olla vähän liikaa silloin. ”Me laitettiin kielille viivotin ja siitä sai sit säröö. Tuomaristo sit päästi meiät finaaliin vaikka sanovat, että muuten erittäin hyvä, mutta ottakaa se viivotin pois! Meillä oli paperia kielillä ja muutakin efektiä soitossa. Nythän nää uudet soittajat on kehittäneet ne niinko kuunneltaviksi versioiksi.”
Kanteletapahtumia Willimiehet pitävät erittäin tärkeinä. ”Nämä konsertit on olleet valtavia nautintoja. Ei näitä muuten kuulisi, jos ei tämänlaisia tapahtumia olisi”, Juha Kuorttinen sanoo. ”Kouluttautumista ko on seurannu sivusta kymmenen vuotta, niin nyt näkee, että se on ylittäny sen näkökentän ja ajatuksen, mikä on ollu, kun on ollu perinteisessä mukana. Tuntuu, että koulunkäynti on tullut tehokkaaseen käyttöön. On niin hyviä yhtyeitä. Mie oon tosi tyytyväinen.”
”Lähtökohtaa meillä on se, että tätä musiikkia pystyis niinko tanssimaan. Se on pelimannimusiikkia”, kuvailee Juha. Taustavaikutteena on ollut kantelepelimanni Pentti Rämö. ”Juhalta sain Rämön nauhotuksia”, kertoo Mika ja jatkaa, ”Miusta siinä soitossa oli jotain niin mahtavaa! Juhan soitto on kyllä aika lähellä sitä tyyliä.” ”Ohjelmistossa meillä on paljon valsseja, jenkat ja sitä systeemiä. Oiskohan herkimmät kappaleet Karjalan kunnailla ja sellaset. Ihmiset kyllä tykkää, kun on tuttuja sävelmiä. Niihin voi niinko lähteä mukaan.”
teksti ja kuvat: Timo Väänänen
Kantele 3/2005