Lahden Felix Krohn -salissa oli 4.10.2008 lavalla suuri joukko kanteleita ja soittajia, mutta näiden lisäksi jättiläisiä, kameleita, koiria ja robotteja. Yleisöä oli salin täydeltä ja yhdessä päästiin kurkkaamaan lelulaatikkoon.
Vuoden konserttikanteletta Mirva Minkkisen opastuksella soittanut Aurora Kantola oli mukana esiintymässä ja hän kertoo, että kanteleen soitto on kivaa. ”Soittimen ääni on hieno ja se on kivaa, kun voi soittaa niin montaa kieltä”, Aurora kuvailee. Lahden konsertissa oli monenlaista tapahtumaa ja kaikenlaisia olentoja ja olioita liikuskeli salissa. ”Hm, mä mietin… Koira ja se kameli oli, se pieni lapsi ja isä ja äiti. Jättiläisiä ja robotteja… mitä muita siellä olikaan… Prinsessa ja käärmeenkesyttäjiä…”
”Kivoin laulu oli ehkä se robottilaulu. Ehkä siksi, kun ne robotit oli vähän pelottavia – ne liikku sillä tavalla jännästi. ’Robotti, robotti tyhjiä hopotti’, jotenkin tolleen se meni”, kertoo Aurora konsertin tapahtumista. ”Mulla oli kavereitakin soittamassa ryhmässä. Siinä on viisi soittajaa.” Soittajia oli näiden viiden lisäksi aivan valtava joukko monenikäisiä ja soittimiakin oli monenlaisia ja -kokoisia.
Lauluja lelulaatikosta -konsertti oli Lahden konservatorion kanteleensoittajien ja Lahden diakonian instituutin lastenohjaajaopiskelijoiden yhteistyöprojekti. Lelulaatikkoon kurkkasi 30 kanteleensoittajaa – iältään 7 vuodesta eteenpäin – ja 30 lastenohjaaja opiskelijaa. Mukana oli myös Finn-Kanteleiden Kuutar. Konsertin tuotto lahjoitettiin Viipurin Dikonin Katulasten huoltokodin hyväksi. Konsertin toteutuksesta vastasivat Mirva Minkkinen ja Lasse Kantola.
teksti ja kuva: Timo Väänänen
Kantele 4/2008