Kirjoittanut
Sanni Virta

Pauliina Syrjälä: Lunkula
(Kansanmusiikki-instituutti 2016, Sibelius-Akatemian kansanmusiikkiäänitteitä)

Kanteletaiteilija Pauliina Syrjälän toisella soololevyllä kuullaan monenlaisia tunnelmia: kauneutta ja herkkyyttä, mutta myös voimakkuutta ja jopa rajuja sävyjä. Kanteleen soinnin kirjo on laaja, ja soitossa on käytetty monipuolisesti eri tekniikoita. Syrjälä soittaa Jooseppi Pohjolan kanteletta. Tämä kantelemalli on peräisin 1800- luvulta, ja sitä on soitettu perinteisesti puutikulla. Lunkula on saari Laatokassa, joka on Syrjälälle sekä suvun kotipaikka että mielenmaisema. Soittovälineinä tikun lisäksi ovat maalipensseli, virkkuukoukku, neulepuikot, sormiplektrat ja viritysavain. Näillä saa kanteleesta hyvin erilaisia soundeja ja efektejä. Mielestäni Lunkula vie innovatiivisuudessaan ja luovuudessaan eteenpäin Jooseppi Pohjolan kanteleen kehitystä. Sointiin tulee jotain uutta, sopivaa räiskettä ja räminää. Levy on osa Syrjälän Sibelius-Akatemian kansanmusiikin aineryhmään tekemään taiteellista tohtorintutkintoa. Odotan innolla hänen seuraavia jatkotutkintokonserttejaan ja niistä mahdollisesti syntyviä levyjä. On inspiroivaa nähdä, miten samasta kantelemallista löytyy aina uusia ideoita. Seuraavaa konserttia on mahdollista päästä kuulemaan marraskuun alussa.

Lunkula- levyllä on huipputaitavaa tikutusta ja kappaleista muodostuu hieno kokonaisuus, joka on koottu vahvalla tyylitajulla. On hienoja omia sävellyksiä, sovituksia kuten Teodor ja Feodor, joka koostuu vanhoista sävelmistä Teppo Revolta ja Feodor Pratsulta sekä Kirkonkellot, jotka lähtevät kehittymään omaan mielenkiintoiseen suuntaan improvisaation kautta. Soitossa on mielenkiintoista rytmiikkaa ja muhkeita riffejä bassosoundeilla. Kappaleet noudattavat vanhaa estetiikkaa, ne soljuvat eteenpäin ja musiikissa on pitkiä kaaria. Pääsin mukaan Lunkulan lumoavaan musiikilliseen maisemaan, ja nautin suuresti tämän ihanan levyn kuuntelemisesta!