Verta on ensimmäinen osa Verta, pornoa ja propagandaa, JUMALAUTA –kansanmusiikkikonserttisarjaa. Näkökulma konserteissa on feministinen, taiteen keinoin tutkitaan naisen historiaa ja perinnettä. Konserttisarjassa kuullut laulut kertovat naisoletetuista, ne ovat heiltä tallennettuja ja heidän tallentamiaan. Myös koko työryhmä on täynnä naisvoimaa. Esiintyjinä ovat Amanda Kauranne (laulu, lyömäsoittimet), Helmi Camus (kontrabasso, cembalo ja laulu), Maija Kauhanen (kanteleet, laulu), Minna Koskenlahti (lyömäsoittimet, laulu) ja Sini Siipola (tanssi, laulu). Esityksen alkuperäisidea on Amanda Kauranteen.
Konsertti oli täynnä ihanaa, väkevää ja vavahduttavaa musiikkia. Laulujen aiheina olivat verenperintö ja myös verenvuodatus. Perinnetekstien ja –melodioiden lisänä oli esiintyjien omia tekstejä ja sävellyksiä, ja usein nämä yhdistyivät. Mieleeni jäi erityisesti koskettava ja värisyttävä Kuolinitku ystävälle, jonka Amanda Kauranne esitti. Yleisön ympäriltä kuului muiden esiintyjien laulu ja itku, ja tämä teki kokemuksesta vahvan. Amanda Kauranteen kaunis ääni ja vaivattoman kuuloinen äänenkäyttö ovat aina hienoa kuultavaa. Hänen äänensä on myös hyvin taipuisa, alun kehtolaulussa kuultiin heviä ja myöhemmin myös räppiä.
Maija Kauhanen soitti Saarijärven kanteleita (16+7-kieltä) ja 15-kielistä kanteletta. Uusi mahtava kantelemalli on pleksistä tehty Saarijärven kantele, jonka sisällä on valoja ja tässä esityksessä se nähtiin ensimmäistä kertaa. Cembalo ja kantele ovat todella hyvä yhdistelmä, niiden äänet ovat yllättävän lähellä toisiaan. Helmi Camus on monipuolinen muusikko, hänen laulunsa ja soittonsa ovat täynnä läsnäoloa. Myös Maija Kauhasen soololevyllä oleva loistava Raivopyörä, jonka aiheena on parisuhdeväkivalta jäi vahvana mieleen. Maijan laulua on aina ihana kuulla. Työryhmä on täynnä hyviä laulajia ja useassa kappaleessa laulustemmat soivat upeasti.
Esitys oli myös performanssitaidetta, mutta musiikki oli lähes koko ajan pääosassa ja se kuljetti teosta eteenpäin. Sini Siipolan tanssilla kuvitettiin tunnelmia hienosti. Erityisesti Kaarinan veri- kappaleessa tanssi ja musiikki täydensivät toisiaan. Noituudesta kertovaan balladiin oli lisätty oivaltavasti Sealin Kiss from a Rose- kappale. Kantele, basso ja laulustemmat soivat upeasti ja tanssi toi draamallisia elementtejä. Oivaltava liikekieli vei keskiajalle ja hovitunnelmaan.
Raskaita aiheita kevennettiin hauskoilla osuuksilla. Laulussa, jossa tytär tappaa hirveän isänsä musiikillinen ympäristö oli lähellä kantria ja tanssin ja näyttelemisen kautta tarina kuvitettiin kepeämmäksi. Mustaa huumoria viljeltiin paljon. Veri virtaa -kappaleessa oli kepeä lauluyhtyesovitus. Kappaleessa otettiin kantaa, miten arkisesta ja luonnollisesta naisen elämään kuuluvasta asiasta on tehty likainen. Esityksen revittelykohdassa oli hedelmäshow, jossa tehtiin smoothie punaisista hedelmistä. Maija Kauhanen rikkoi vesimelonin antaumuksella, tilanne oli täynnä komiikkaa. Tämän jälkeen yleisölle tarjottiin puolukkamehua.
Esityksen alku ja loppu olivat väkeviä, lopussa oli alkukantainen synnytystunnelma. Veriaihetta oli käsitelty monipuolisesti, mukana oli työväenlaulun teksti, vanha virsi ja runolaulu. Naisten rinkilaulu Kugoilla vaa oli voimakas ja aiheena oli hassu ajatus, voisivatko naiset tapella keskenään. Esityksen lauluissa naiset eivät olleet vain uhreja, vaan aktiivisia toimijoita. Esimerkiksi runolaulussa Kauno kalassa morsian heittää saamattoman heilansa alas helvetin mäkeä. Amanda Kauranteen ja Minna Koskenlahden duossa Minnan ketjut ja muovipussit soittimina toivat musiikillista kontrastia tekstiin, tuoden tilanteen kauheuden esiin.
Konserttisarja jatkuu seuraavalla osalla Pornoa ja kokonaisuuden huipentaa kaikki teemat yhdistävä konserttikimara joulukuussa 2018.
Teksti: Sanni Virta
Kuvat: Jorma Airola