Keski-Suomen kanteleperinne -sarjassa on esittelyvuorossa Uurainen. Kuulin siellä sanottavan Elias Lönnrotin toteamusta muistuttaen, että kanteleita oli taloissa seinillä paljon, ja kai niitä on vieläkin.
Tutkimukseni Keski-Suomen kanteleista juontaa 40 vuoden taakse Äänekoskelle. Sain nuorena lainaksi kanteleen lapsuudenkotini naapurilta Erkki Koskiselta. Se oli huonokuntoinen pyöreäperäinen saarijärveläinen kantele josta puuttui kieliä, mutta soiton alkeita siitäkin sain. Vanhassa valokuvassa Erkki Koskisen äiti Alli Frestadius soittaa samannäköisellä kanteleella. Tarkempi tarkastelu osoitti sen olevan eri soitin kuin lainaamani kantele. Vuosien jälkeen sain yhteyden kuvassa olevavan kanteleen omistajaan Marja Happoseen ja pääsin tutkimaan soitinta. Kanteleen kansi on kuusta ja kehä sekä pohja koivua. Kanteleen pohjaan oli kirjoitettu:
”Valmistanut T. Peltonen. Uurainen. Omist. Alli Frestadius. Ostettu keväällä 1909”.
Kanteleharvinaisuuksia
Otto Pellonpään v. 1914 rakentama osakromaattinen kaksoiskantele. Pituus 94,0 cm leveys 38,0 korkeus 10 cm
Marja Happoselta sain useita yhteistietoja Uuraisista. Haastattelujen tuloksena selvisi, että T. Peltonen on Tuure Peltonen (1893-1958), joka myöhemmin muutti nimensä Akonpelloksi. Hänen poikansa Teuvo Akonpelto ja vaimo Arja kertoivat, että Tuure oli saanut oppia Kuikassa Sipilän talossa pidetyssä kiertävässä kotiteollisuuskoulussa.
Akonpelloilta oli Tuure Peltosen v. 1914 rakentama osakromaattinen kaksoiskantele. Kantele on melkoinen yhdistelma uutta ja vanhaa. Soittimen toisessa kielistössä ovat ylimmät kielet kahdessa tasossa ja bassokielet samassa tasossa. Elias Lönnrotin vastaavista kanteleista poiketen Peltosen kanteleen ylimpien kielien alla on metallinen talla kannen päällä. Vieräisessä kielistössä kielet ovat samassa tasossa ja bassokielet harvennetuin välein. Tarkkaa analyysia vaikeuttaa kanteleen huono kunto. Kanteleen kansi on kuusta, kielipenkit, pohja ja kehä ovat laminoitua koivua, ja päällä olevat suojalaudat koivua. Kanteletta oli säilytetty lämmittämättömässä ulkovarastossa laminoidusta koivusta tehdyssä laatikossa jossa on kantokahvat sivuilla. Kanteletta kutsuttiin ”matkakanteleeksi”.
Otto Pellonpään v 1928 rakentama 54-kielinen kantele. Pituus 121 cm leveys 38,5 korkeus 9 cm
Tuure Pelltonen oli vain 16 vuotias rakentaessaan Alli Frestadiuksen kanteleen. Opastajana oli ollut Otto Pellonpää (1875–1954). Kävin tapaamassa Ulla-Maija Moilasta jonka kotona on kaksi äitinsä kasvatti-isän Otto Pellonpään ammattitaidolla rakentamaa persoonallista kanteletta. Kanteleet ovat hyvin erilaisia. Vanhempi 30-kielinen kantele on rakennettu v. 1909. Se on neliskulmainen ja venäläisen pöytäkanteleen näköinen. Uudempi 54-kielinen kantele on rakennettu v. 1928. Siinä on kaksoiskieliä varten kaksi vierekkäistä viritintappilistaa. Vanhassa valokuvassa kaksoiskieliä ei enää ollut. Valitettavasti molemmat kanteleet ovat huonokuntoisia.
Kolmas Pellonpään rakentama kantele löytyi Kaarina Moisiolta. Kaunis 32-kielinen kantele on rakennettu v. 1911 ja on malliltaan tutumpi. Kanteleen kunnosti Hankasalmelainen Vilho Vehviläinen v 1985. Otto Pellonpään kanteleiden kannet ovat kuusta ja pohja sekä kielipenkit koivua. Kehät ovat koivua tai loimukoivua. Pintakäsittelynä on luonnonhartsilakkaus.
Sydänten kirkon kanteleenrakentajia
Uuraisten kirkko tunnetaan ”Sydänten kirkkona”. Kirkon lehterin kaiteessa on pieniä sydämiä. Sydämet, ja paljon muutakin, oli Uuraisten kirkkoon rakentanut puuseppä ja kanteleenrakentaja Otto Pellonpää. Ahdasmieliset seurakuntalaiset olivat 1930 luvulla vähällä hävittää sydänkoristelut koska ne toivat heidän mieliinsä syntiset korttipelit. Uuraisten kanttori Rafael Varha (1898–1982) pelasti sydämet peittämällä ne pahveilla. Varha oli myös soitinrakentaja. Hän rakensi 15 viulua, sellon ja yhden kanteleen joka palkittiin v. 1937 messuilla. Vilho Itkonen kirjoitti v. 1907 muistiinpanoissaan:
”..Uuraisilla, Saarijärven entisessä kappelissa tapasin vielä hyvän kantelen tekijän, se on useasti mainittu torpanpoika Aug. Ramsi, joka on vasta 25-vuotias. Hän valmistaa siis uusille sukupolville Saarijärven kuuluja kanteleita.”
Uuraisilla on ollut useita kanteleenrakentajia. Vielä on selvittämättä löytyisikö edellämaitun Aug(ust). Ramsin kanteleita ja esimerkiksi seppä August Niemisen kaksoiskanteleita? Tutkimustyö jatkuu. Keski-Suomen rikkaassa kanteleperinteessä on vielä paljon tutkimista.
Lähteitä
- Asplund, Anneli, 1983: Kantele, SKS:n toimituksia 390. ISBN 951-717-330-X
- Anna-Liisa Mattilan, Arja ja Teuvo Akonpellon, Kaarina Moision ja Ulla-Maija Moilasen haastattelut keväällä 2009.
teksti: Kari Dahlblom
Kantele 2/2009