Sanotaan, että yksi parhaista ajoista vierailla Japanissa on syksy; pienet punaiset vaahteranlehdet hehkuvat vuorilla ja puistoissa, syksyn viimeiset kukat kukkivat ja ilma on vielä melko lämmin. Fuji-san on jo vetänyt valkoisen hupun ylleen ja kirkkaana päivänä vuorta voi ihailla horisontissa juuri niin ylväänä ja täydellisenä kuin maisemapostikorteissakin.
Loka-marraskuussa kiertelin eri puolilla Japania keikkailemassa yksin ja yhdessä paikallisten muusikkoystävien kanssa. Oli aivan mahtavaa ja olisin siellä viihtynyt pidempäänkin! Viisiviikkoinen keikkamatka huipentui 3.–5.11. Hokkaidon Otarussa pidettyyn kanteleleiriin.
Leirin ideointi alkoi kevättalvella yhdessä hokkaidolaisen kanteleensoittajan, Hiroko Aran kanssa. Halusimme järjestää kanteleensoiton opetusta sekä pienillä että isoilla kanteleilla ja niinpä Vilma Timonen lupautui lähtemään kanssani opettajaksi leirille. Hiroko toimi leirin kärsivällisenä synnyttäjänä ja leiripaikan hengettärenä, josta hänelle lämpimät kiitokset!
Sattuipa vielä niin mukavasti, että Helsinki Koto Ensemble (Minna Padilla – koto & viulu, Kristiina Ilmonen – huilut & perkussiot, Senni Eskelinen – kantele, Mirja Mäkelä – laulu, Pasi Ryökkynen – basso ja Olli Kari – haitari & mandoliini) oli tulossa keikkailemaan Hokkaidolle samaan aikaan. Leirin ohjelmasta saatiin todella monipuolinen, kun yhtye liittyi joukkoon pitämään pelimannimusiikin worksopin sekä opetusta eri soittimissa ja laulussa. Tätä kirjoittaessa Helsinki Koto Ensemble jatkaa vielä rundiaan Hokkaidolla ihastuttaen kuulijoita suomalais-japanilaisella musiikillaan.
Vilma, Senni ja minä vastasimme kanteleensoiton opetuksesta. Vilma veti pienkanteleiden ryhmätunteja lapsille ja aikuisille, Senni ja minä puolestamme hoidimme ison kanteleen opetukset. Tunneilla oli kivaa ja hyvä meininki jatkui iltaan saakka minikonserttien ym. illanvieton merkeissä. Leiripaikka oli Tenguyaman laskettelukeskus, Tengu-vuoren laella. Näkymät olivat hienot – jos niitä ehti työntouhussa käydä ihailemassa! Osallistujia oli kolmisenkymmentä, joista muutamat olivat tulleet jopa Kansaista (Honshun keskiosa), Tokiosta ja Sendaista saakka; ihailtavaa asialle omistautumista, sanoisin.
Kolmipäiväinen leiri päättyi Otarun keskustassa sijaitsevassa vanhassa makasiinissa pidettyyn päätöskonserttiin. Paikka toimii nykyisin ravintolana, joten yleisöllä oli mahdollisuus nauttia musiikin lisäksi myös hyvästä ruoasta. Konserttiohjelmaan oli koottu leirin satoa ja opettajien esityksiä. Myös Hiroko Aran ja Toru Ogiyanagin duo “Aasian kukka” soitti setin tunnelmallista japanilaista musiikkia. Äänentoisto toimi loistavasti, kiitos siitä Pirka Musicin taitaville työntekijöille. Konsertin tunnelma oli lämminhenkinen ja hieman haikeakin; yhteisen “kanpain” jälkeen lähtisimme taas omille tahoillemme soittelemaan. Leiriläisten innostunut ja positiivinen asenne sekä huikea into oppia suomalaista musiikkia jätti hyvän mielen jokaiselle opettajalle. Tällaista porukkaa opettaisi mielellään uudelleenkin! Kiitos leirin järjestäjille, kiitos osallistujille ja opettajakollegoille, muistot ovat ihanat!
teksti ja kuvat: Eva Alkula
Kantele 4/2006