Lukekaapa oheinen Aamulehden ilmoitus! 119 vuotta sitten (8.5.1888) suomalaiset sanomalehdet ylistivät uutta soitikkoa, jota kutsuttiin ”uniwersaali-kitaraksi”, ”uniwersaali-sitraksi”, ”kitaraksi”, ”pedaalikanteleeksi” tai ”poljettawaksi kanteleeksi”. Valitettavasti vempeleestä ei ole kuvaa, mutta se oli ”jotenkin suomalaisen monikielisen kanteleen muotoinen, waan kielien poikki kulkee kolmeniwelinen pedaali”. Soittaminen tapahtui numeroiden ja kirjainten mukaan.
”Keksijä”, John Bertels Tukholmasta mainosti musiikki-instrumenttiaan näyttävästi ja esitteli sitä mm. Helsingissä, Turussa, Porissa, Tampereella ja Viipurissa. Hän soitti suomalaisia, ruotsalaisia, venäläisiä ja saksalaisia kansanlauluja ja opetti yleisölle ”kansansoitikon” käyttöä. Maaliskuussa 1888 porilaiset purisivat sanomalehdissä, etteivät olleet saaneet edellissyksynä tilaamiaan ”salonki-kanteleita”, vaikka ne oli luvattu toimittaa parissa viikossa. Bertels puolustautui, että soittimet oli lähetetty Saksasta jo tammikuussa Ukko-höyrylaivalla, joka jääesteiden vuoksi joutui palaamaan Kööpenhaminaan. Sieltä soitikot oli toimitettu toistamiseen taipaleelle Pietarin kautta mannermaata pitkin. Suomessa myytiin noin 600 ”pedaalikanteletta”. Oliko John Bertels ruotsalainen, joka möi soitonhaluisille suomalaisille saksalaisia sitroja ”salonkikanteleina”?
Kotimaisempaa kehitelmää kuvaa Suomen Kuvalehti 38/1943. Laatokan puolustajiksi sattui suuri määrä musikantteja, jotka puhdetöinään rakensivat soittimia ja soittivat niillä orkesterissaan. Soittokojeet palkittiin puhdetyönäyttelyssä korkeimmalla tunnustuksella, ja tilauksia sateli lähes ”suurtuotannoksi” asti. Yksi erikoisimmista oli kanteleen ja mandoliinin välimuoto, jossa suuren kaikupohjansa ansiosta oli ”omalaatuisen mahtava ääni”. Keksintö sai nimekseen ”mököfooni”.
Kieltolaki innoitti innovoimaan kanteleelle uusia käyttötapoja. Syyskuussa 1922 Oulun asemalle saapui etelästä juna, jonka Oulun poliisi ajan tavan mukaisesti tarkasti. Mitään epäilyttävää ei löytynyt. Poliisi oli jo poistumaisillaan, kun bongasi pimeimmältä ”pritsiltä” yksinäisen kanteleen.
Hän halusi kuulla vanhan ja Oulun seudulla harvinaisen soittimen säveliä. Kun kukaan vaunussa olijoista ei tunnustautunut kanteleen omistajaksi tai soiton taitajaksi, poliisi päätti kokeilla itse ja nosti soittopelin syliinsä. Mutta kuinkas kävikään? Kanteleen kopasta kuuluva kolahtelu ja ”lystikäs lorahdus” sai hänet kurkistelemaan ääniaukosta ja kohottelemaan kannen lautoja. Sulosointujen sijasta virkavalta veteli kansallissoittimesta viisi kimaltelevaa kanisteria: 19 litraa pirtua, pisti kanteleen kainaloonsa ja vei sen poliisikamarille, tuntomerkeillä perittäväksi. Näin uutisoi iisalmelainen Salmetar-lehti, joka päätteli ko. soittimen jäävän iäksi Oulun poliisien näppäiltäväksi. Kanisterikanteleen kyselijä näet saisi kieltolain aikaan ”soitella” siitä itselleen oikeuden edessä puolisen vuotta vankeutta.
Teksti: Anna-Liisa Tenhunen
kuvalähde: Historiallinen sanomalehtiarkisto