teksti: Sanni Virta
Kulttuuri- ja taidealan keskusjärjestö Kulta ry:n pääsihteeri Rosa Meriläinen on tullut tunnetuksi tehokkaana kulttuurin puolestapuhujana. Meriläisen uralle mahtuu monta roolia ja hän on toiminut kansanedustajana, kirjailijana sekä erilaisissa luottamustehtävissä. Tapasin hänet marraskuussa Kulta ry:n toimistolla yhdistyksen yhteiskuntapolitiikkavastaava Annika Lyytikäisen kanssa. Tapaamisen aikana keskustelimme kulttuuripolitiikasta, kanteleen roolista suomalaisessa yhteiskunnassa, näkyvyyden ja verkostoitumisen tärkeydestä sekä kulttuurialan yhdessä tekemästä vaikuttamistyöstä päättäjien suuntaan. Lisäksi keskustelimme Kanteleliiton tulevista projekteista sekä mahdollisesta yhteistyöstä niiden tiimoilta.
Kulta ry:n pääsihteerinä Meriläinen on toiminut yhdistyksen perustamisesta vuodesta 2018 asti. Myös korona-aikana Kulta ry oli esillä yhtenä alan aktiivisimmista puolestapuhujista valtiovallan suuntaan. Meriläisen johdolla Kulta ry toimi merkittävänä äänitorvena kulttuurialan kokemien vaikeuksien keskellä. Hänen suhteensa hallitukseen ja eduskuntaan hyödyttävät yhdistystä edelleen. Kysyin häneltä muutamia erityisesti Kanteleliittoon ja koko kulttuurialaan liittyviä kysymyksiä.
Millaista strategiaa mielestäsi Kanteleliiton kaltaisen pienen organisaation kannattaisi noudattaa saadakseen viestinsä kuuluviin kulttuurin kentällä ja muutenkin yhteiskunnassa?
“Vaikuttavan viestinnän nyrkkisäännöt ovat vaikuttaa siihen mitä on meneillään, tehdä yhteistyötä muiden kanssa ja muodostaa kirkkaat ja selkeät tavoitteet, joihin oma porukka sitoutuu. Kanteleliitto on jo nyt kokoaan suurempi järjestö, sillä kanteleen asema kansallissoittimena on merkittävä, ja soitin on suosittu.”
Miten kantelekentän kuuluisi elää ja mahdollisesti muuntua 2020-luvulla ollakseen ajankohtainen? Mihin suuntaan sitä kannattaisi kehittää?
”Kulttuurialalla on useita trendejä, jotka toimivat kantelekentälle mahdollisuuksina: poikkitaiteellisuus, kansainvälisyys ja moninaisuus. Kantelekentän yksi vahvuuksista on harrastajien ja ammattilaisten kuuluminen samaan yhteisöön. Yhteisön vahvistaminen esimerkiksi erilaisilla tapahtumilla on varmasti hyvä kehittämismahdollisuus. Toisaalta yhteistyö muiden alojen kanssa voi lisätä kanteleen tunnettuutta koko kulttuurin kentällä. Kansainvälisyys taas usein pitää laadun korkealla ja tarjoaa konkreettisesti uusia työtilaisuuksia alan ammattilaisille”.
Kulttuuribudjetti prosenttiin
Seuraavana haasteena Meriläisellä ja Kulta ry:llä on edessään eduskuntavaalit, joissa tärkeimpänä tavoitteena on saada kulttuurin osuus valtion budjetissa nousemaan 1 %:iin. KULTA ry:n tavoitteena on vahvistaa alan yhteiskunnallista asemaa ja taloudellisia toimintaedellytyksiä valtakunnallisesti. Yhdistys tekee omien sanojensa mukaan aktiivista vaikuttavuustyötä kulttuuri- ja taidealan puolesta ja toiminnan keskiössä ovat kulttuuri- ja luovien alojen merkityksen nostaminen ja kulttuurihyvinvoinnin edistäminen.
KULTA ry:n jäsenet ovat kulttuuri- ja taidealan ammattimaisia tuki- ja tuottajaorganisaatioita, ja jäsenistöön kuuluu monenlaisia yhteisöjä Kansallisoopperasta ja -baletista kooltaan pienempään Suomen Kirkkomusiikkiliittoon. Meriläisen mukaan jäsenen koolla ei kuitenkaan ole merkitystä, sillä pienemmätkin organisaatiot ovat tuoneet yhteisön toimintaan erinomaisia näkökulmia sekä avanneet omalla alallaan vallinneita haasteita. “Lisäksi KULTA ry:n vahvuus on jäsenistön luoma verkosto”, Meriläinen ja Lyytikäinen kertovat.
Jäsenistö tapaa säännöllisesti KULTA Forumilla, jossa kehitetään yhdessä isommat, esimerkiksi vaaleja varten muodostetut kulttuurialalla eteenpäin vietävät teemat. Lisäksi jäsenille pidetään viestintäkoulutuksia sekä säännöllisiä tapaamisia, joissa saattaa Meriläisen mukaan syntyä yhteistöitä eri järjestöjen välillä. Yhteisissä keskusteluissa saattaa nimittäin käydä ilmi, että kahta tahoa yhdistää sama haaste tai että heitä kiinnostaa sama kulttuuripoliittinen teema. ”Tapaamisissa tapahtuu myös vertaisoppimista ja eri järjestöjä koskettavien huolien tunnettuus koko alalla kasvaa. Koen, että tapaamisista on ollut aitoa hyötyä jäsenille. Kulta ry on jäsentensä yhteisö ja pienikin järjestö voi tuoda muille olennaista tietoa kulttuurialasta”, Meriläinen kertoo. ”Tärkeintä on tietenkin yhteinen edunvalvonta, tämä meidän kulttuuri- ja taideala, jota haluamme yhdessä edistää”, hän kiteyttää.
“Kantele on supersuosittu!”
Esittelin Meriläiselle lyhyesti Kanteleliiton visiota, missiota ja strategiaa tuleville vuosille. Kerroin myös, millaista vaikuttamistyötä liitossamme tehdään. Aikanaan tärkeä tavoite oli, ettei kantele jää museosoittimeksi. Tässä vaikuttamistyössä ollaan onnistuttu erinomaisesti, ja onkin mielenkiintoista miettiä, mitkä ovatkaan suurimmat 2020-luvulla kantelealaan kohdistuvat haasteet, ja miten niitä voisi ratkaista kannanottojen ja vaikuttamistyön kautta. Itse koen, että kanteleen mahdollisimman suuri näkyvyys suuren yleisön keskuudessa ja rohkea tulevaisuuden visiointi ovat liitollemme tärkeitä tavoitteita.
Samalla keskustelimme kantelealan huippuhetkistä soittimen näkyvyyden kannalta. Esimerkeiksi nousivat Saariahon ooppera, artistien korkean profiilin keikat sekä Vesalan ja kanteletaiteilija Jutta Rahmelin yhteistyö.
Miten kanteleella mielestäsi menee?
”Kantele on selvästi supersuosittu. Mielikuva kanteleesta on nuorekas, rohkea ja uudistuva. Pieni huoli kyllä kytee mielessäni soitinrakennuksen suhteen. Tällaisia kädentaitoja emme saisi Suomessa kadottaa!”
Kuinka paljon olet seurannut kantelealaa tai käynyt konserteissa?
”Olen saanut kuulla kanteletta ystävien soittamana, televisiossa ja konserteissa sekä taidemusiikin että kansanmusiikin konteksteissa. Lähtökohtaisesti olen kiinnostunut kaikista soittimista.”
Millainen on oma suhteesi kanteleeseen, oletko esimerkiksi soittanut sitä joskus?
”Vieraillessani Kansanmusiikki-instituutissa pääsin kokeilemaan Halsuan valssin soittamista!”
Miten kanteleen asemaa suomalaisessa kulttuurielämässä voisi parantaa?
”Kanteletta voi jo nyt soittaa varsin monessa musiikkioppilaitoksessa, mutta toki vaikutusaluetta voi edelleen kasvattaa”.
Miten kantele voisi mielestäsi kehittää omaa brändiään?
”Kanteleen kansainvälisyys ja kanteleiden monimuotoisuus eivät varmaankaan vielä ole riittävän tunnettuja – todella tärkeitä ovat tietysti Ida Elinan kaltaiset tähdet! Yhden menestys yleensä hyödyttää pidemmän päälle useita muitakin.”
Millaisia ajatuksia sinulla on kantelealan haasteiden ratkaisemiseksi, esimerkiksi huoleen uuden kanteleenrakennussukupolven muodostumisesta ja siitä, ettei kantele juuri näy mediassa?
”Mediassa näkyvät yleensä nousevat ilmiöt, joka on itseään ruokkiva kehä. Sellaisen synnyttäminen järjestön voimin on tietysti haastavaa, mutta tähdet ja heidän menestyksensä tuovat kiinnostusta alalle. Soitinrakennuksen osalta on tietysti parasta, jos teette yhteistyötä vaikkapa Taito-liiton kaltaisten toimijoiden kanssa, jotka ylipäänsä edistävät soitinrakennuksen kaltaisia kädentaitoja. Yhteistyössä tulee paremmin kuulluksi ja oma edunvalvonta asettuu osaksi isompaa kontekstia ja on siten päättäjillekin helpompi ottaa haltuun”, Meriläinen perustelee.
Keskustelimme Meriläisen kanssa myös siitä, miten Kantele-lehti sekä -liitto katsovat koko kulttuurikenttää kansallissoittimen kautta, ja siitä, kuinka soitin elää hienosti tässä ajassa. Puhuimme lisäksi Unescoon ja tutkimukseen liittyvistä projekteista vuodelle 2023, sillä aktiivista työtä Unesco-yhteistöiden tekevä Kansanmusiikki-Instituutti on myös Kulta ry:n jäsen. Meriläisen hyvän ehdotuksen mukaan Kanteleliiton, Kansanmusiikki-Instituutin ja Taitoliiton olisi luonnollista tehdä yhteistyötä soitinrakennuksen tulevaisuuden eteen. Hänen mukaansa yhteistyöhankkeet saattavat tuoda erilaista hyötyä jäsenille kuin yksin tehdyt projektit, sillä yhteistyöhankkeet kasvattavat usein myös projektien rahoitusta.
Miten kantele voisi näkyä suomalaisen kulttuurin ja musiikin symbolina nyky-Suomessa?
”Elävä kulttuuriperintö on tärkeä osa kaikkea kasvatusta, mutta toivottavasti me kaikki osaisimme olla ylpeitä uudistumiskykyisistä juuristamme, joiden symboliksi kantele hyvin sopii”.
Kaiken kaikkiaan sain tapaamisessa arvokkaita ideoita liiton kehittämistyöhön ja verkostoitumiseen. Esillä olo omassa viitekehyksessä eli tässä tapauksessa muiden kulttuuri- ja musiikkijärjestöjen parissa voi tuoda uusia mahdollisuuksia pienenkin yhdistyksen toimintaan. Myös Meriläisen palo puhua kulttuurin ja taiteen puolesta innostaa ja sytyttää tekemään töitä. Lisäksi hänen kiinnostuksensa ja innostuksensa myös kanteletta kohtaan lämmittää mieltä!
Haastattelun loppuun hän lähettää mieltä ylentävät terveisensä:
”Eläköön kantele!”