1.2.2018 Black Box, Musiikkitalo
Osana Sibafest- festivaalia, joka esittelee Musiikkitalossa Sibelius-Akatemian toimintaa, kuultiin kaksi hienoa konserttia. Konserttien esiintyjät olivat joko nykyisiä kansanmusiikin aineryhmän opiskelijoita tai jo sieltä valmistuneita muusikoita. Ensimmäisen konsertin aiheena olivat punavalkoiset laulut eli sisällissodan aikaiset laulut ja niistä innoituksensa saaneet esiintyjien omat sävellykset. Esiintyjät eli Helmi Camus, Minna Koskenlahti, Tero Pajunen ja Iida Savolainen olivat etsineet arkistoista paljon mielenkiintoista materiaalia, kuten kirjeitä, runoja ja lehtiä, joita käyttivät laulun teksteinä. Tämä työryhmä oli koostanut eri teksteistä vaikuttavia kokonaisuuksia, esimerkiksi Maamme- laulusta päädyttiin pula-ajan lauluun ja pettuleivän valmistusohjeisiin. Sovitukset olivat oivaltavia ja kiinnostavia, ja aiheissa käsiteltiin nälkää, vankileirikokemuksia ja rakkaiden ikävöintiä. Surumarssiin päättyvä esitys oli hyvin vaikuttava.
Saman illan toinen konsertti käsitteli myös Sibafestin #kansalaisrauha- teemaa ulottaen sen sotaan ja sovintoon ylipäätänsä. Kokoonpano koostui kahdeksasta muusikosta, jotka alun perin olivat tehneet tämän projektin maisteriyhtyeenä Sibelius-Akatemian kansanmusiikin aineryhmään. Konsertissa kuultiin näiden muusikoiden uusia sävellyksiä ja sanoituksia yhdistettyinä hienosti perinteisiin teksteihin tai sävelmiin. Esiintyjät olivat Laura Ikonen (kantele, laulu), Sarah Palu (kantele, laulu), Tiina Viitala (kantele, laulu), Oskari Lehtonen (perkussiot, laulu), Tero Pajunen (laulu, kitara), Maija Pokela (laulu), Iida Savolainen (alttoviulu, laulu) ja Matias Tyni (harmooni, piano, laulu). Yhtyeessä oli siis kolme kanteleen soittajaa, kaksi konserttikanteletta ja pienkanteleita. Kolmen kanteleen helinä on ihana sointiväri, jota ei saa muista soittimista. Se on myös yhtyekokoonpanoissa harvinainen. Sovituksiin oli mahdollista tehdä kohtia, joissa kanteleet olivat pääosassa ja kuuluivat hyvin. Näissä hetkissä oli mahdollista kuulla, mitä kukin kanteleensoittaja soitti. Eri soittotekniikoita oli myös hyödynnetty monipuolisesti. Kanteleensoittaja ja laulaja Maija Pokela oli tässä yhtyeessä mukana laulajana. Hänen ja Tero Pajusen äänet tekivät jälleen minuun vaikutuksen, esimerkiksi konsertin viimeisessä kappaleessa, Tiina Viitalan Sovinnossa.
Konsertti alkoi Kapinasta: kappaleessa oli Lauri Viidan runo Vapaus yhdistettynä Song of the Small Goose -nimiseen perinteiseen sävelmään hanti-mansiasta sekä Oskari Lehtosen säveltämiä osia. Perinteisesti tässä kappaleessa käytetyn harppumaisen perinnesoittimen soundimaailmaa lähestyttiin viisikielisissä kanteleissa olevilla klemmareilla. Ne toivat metallista soundia, kun taas konserttikanteleen kielien välissä oli paperia tuomassa dempattua soundia. Paperinpala oli myös konserttikanteleen soittoväline tässä kappaleessa. Kapina toi todella tiheätunnelmaisen alun konserttiin.
Mieleeni jäi erityisesti Sarah Palun sävellys En silti ampunut, jonka tekstistä koko konsertti oli saanut nimensä. Gennadi Juskovin runo kertoo hirvestä, jota kertoja ei aikeistaan huolimatta pysty ampumaan. Monitulkintainen teksti ja hieno sävellys loivat vahvan tunnelman. Kappaleen alussa kantele ja laulu tulkitsivat melodian saumattomasti yhdessä.
Iida Savolaisen säveltämä Mitäs teet –kappale yhdisti oivaltavasti rap-estetiikkaa ja lastenlorujen rallatusta. Kappaleen taustalla oli arkistonauha, jossa eräs mummo oli laulanut lorua: ”Mitäs teet, jos sota tulee? Se vie kaikki kapineet”. Introssa kantele toi kiinnostavan lisän nykymaailman konflikteista kertovan räpin alle, ja muutenkin kappaleessa oli kiinnostavia kanteleella soitettuja fillejä. Pikku hiljaa yltyvä, toistuva loru loi sähköisen, jopa uhkaavan tunnelman. Kappale kertoi todella hienosti siitä, miten sota voi jossain edelleen olla lasten arkea. Koko konsertista välittyi ajatus sodan järjettömyydestä, ja samalla kokonaisuus oli vahva kannanotto rauhan puolesta. Nämä teemat olivat läsnä koko konsertissa ja kukin muusikko toi aiheeseen uuden, omanlaisensa ja kiinnostavan näkökulman.
Teksti: Sanni Virta
Kuva: Jorma Airola