Pauliina Syrjälä on keskittynyt Saarijärven kanteleen soinnin tutkiskeluun. Soittimen rikas resonanssi ja monenlaiset mahdollisuudet kiehtovat. Tällä hetkellä Pauiinalla on taiteilija-apurahakausi menossa, joten työhön on saanut keskittyä rauhassa. Pauliinan musiikkia voi kuulla tänä syksynä mm. Pitskun Kulttuurikirkossa Helsingissä.
”Olen innostunut Saarijärven kanteleen soinnista ja siitä äänimaisemasta, mitä se tarjoaa. On hauska huomata, että vaikka Saarijärven kantele on hyvin perinteisen näköinen soitin, siitä innostutaan ja sillä tehdään myös uutta musiikkia. Yleisö on usein yllättynyt siitä, mitä tehdään näin perinteisen näköisellä soittimella”, Pauliina pohtii. ”Tärkeää minulle on efektien etsiminen, mutta ilman sähköä. Tuntuu, että tästä soittimesta löytyy ihan loputtomasti kaikenlaista. Vaikka sitä on tutkiskellut jo aika monta vuotta, niin ei löydöt ihan äkkiä lopu”, kertoo Pauliina.
Sävellettyä improvisaatiota
Pauliina esittää pääosin omaa sävellettyä improvisaatiomusiikkia. ”Sävellän improvisoimalla ja soittelemalla. Säveltäminen on hyvin lähellä soittamista, johon kuuluu improvisaatio. Niitä on vaikea erottaa erillisiksi osiksi musiikin tekemistä. Esittäminen vaikuttaa myös kappaleisiin todella paljon, kappaleet elävät konserteissa. Silti kappaleissa on päätetty teema tai aihe. Joskus on aika tarkkaankin tiedossa kappaleen rakenne”, kertoo Pauliina säveltämisprosessistaan. ”Impro on tärkeää minulle. Improvisaation merkitys aukeni Sibelius-Akatemian kansanmusiikin osaston Esittämisen muodot -kurssilla, jossa mm. Päivi Järvinen oli opettamassa. Impro jännitti ja pelotti, kun tuli akatemialle opiskelemaan, mutta siitä löytyi sitten kaikista omin alue myöhemmin.”
Viimeaikaisista konserteista erityisimpiä oli Savonrannan AOV-symposiumin Hiljainen haltioituminen -konsertti. ”Siellä soitin ensin Ulla Jauhiaisen kanssa 45 minuuttia ja sitten soolona 45 minuuttia. Kävi niin, että improon valmisteltuja teemoja oli paljon enemmän, kuin mitä sitten käytettiin konsertissa. Konserttitilanteessa innostui kehittelemään pitkälle valittuja teemoja ja muut teemat olivat sitten varastoa, johon olisi voinut tarttua. Oli haastavaa mennä soittamaan 1,5 tunniksi improvisaatiota.”
Tikkukantele
Saarijärven kanteleesta käytetään myös nimeä tikkukantele, joka viittaa soitossa käytettävään tikkuun. ”Kanteleen nimi ei ole oikein vakiintunut vielä, kun virallisemmissa yhteyksissä sitä kutsutaan Saarijärven kanteleeksi, mutta sitä tulee kutsuttua myös tikkukanteleeksi, vähän niin kuin lempinimeltä.”
”Tikkuun suhtaudun kuten viulisti jouseen, tikusta tulee rytmiikan korostuksen ja soinnin värejä. Saarijärven kanteleen soitto on aika lennokasta ja siihen lähtee luonnostaan koko keholla mukaan, mikä tekee hyvää musiikille. Soitan seisaaltaan ja pidän siitä, että voin liikkua soittokohdan lähelle – että ei tarvitse olla staattisesti samalla kohtaa soittaessa.”
Pauliinan puolivuotinen apurahakausi alkoi toukokuussa. Normaalisti hän toimii opettajana Ala-Könni-opistossa Kaustisella. ”Muusikon työ tuntuu tosi hyvältä monen vuoden opetusuraputken jälkeen. Kun Ala-Könni-opistossa on töissä, jää oma soittaminen tosi vähälle.”
”Saarijärven kanteletta soitettiin aika vähän vielä joitakin vuosia sitten. Minulla kävi onni saada akatemialla opettajaksi Sinikka Kontio, jolla oli hyvä soitin ja ehkä siksi innostuin siitä. Uskoisin, että soittajia Saarijärven kanteleelle tulee lisää. Jyväskylän kilpailuissa oli ihanaa huomata, että kaikkia tämän kanteleen soittajia en tunnekaan enää. Se on mahtavaa. Tätä soittotyyliä siis opetetaan edelleen eteenpäin.”
”Pitskun kulttuurikirkon konsertissa kuullaan uutta materiaalia, jota olen työstänyt apurahakauden aikana. Ajattelin vielä jatkaa omaa työskentelyä pari kuukautta apurahakauden jälkeenkin, koska on alkanut tulla niin paljon uusia juttuja musiikkiin, etten malta ihan vielä mennä silloin opetustöihin. Helsingin konsertti on mahdollisesti syksyllä myös Raahessa ja Keski-Pohjanmaalla”, Pauliina kertoo.
Pitskun Kulttuurikirkko
Pitskun kulttuurikirkon toiminnanjohtaja, tanssja, koreografi ja ohjaaja Päivi Järvinen on ollut kanteleen kanssa tekemisissä monissa yhteyksissä. Hän on mm. tehnyt muutamien kanteletutkintojen näyttämöohjauksen Sibelius-Akatemian kansanmusiikin osastolla sekä toiminut osaston esittämisen muodot -kurssin yhtenä opettajana. ”Esittämisen muodot kurssi on ollut mahtava. Ajatus oli, että mennään sisäoppilaitostyyppiseen miljööseen ja tehdään 24 tuntia vuorokaudessa töitä yhdessä. Siinä oli kaksi pääasiaa: omasta instrumentista piti löytää jotain uutta – eli soittaa sitä siten, kuin sitä ei ole soitettu ennen. Toinen pääasia oli oma esiintyjyys. Työskenneltiin solistisesti, pareissa ja pienryhmissä ja valmistettiin sooloesitys. Kanteleellekin syntyi uusia soittotapoja, kuten vaikka hampailla soitto ja saunassa soitto, joita esitti kurssilla Riitta Huttunen”, muistelee Päivi Järvinen. Muusikon esiintyjyys on Päiville ollut tärkeää ohjaajana ja nyt myös konserttisarjan tuottajana Pitskun kulttuurikirkossa. Alkavan konserttikauden teemana on ’kohtaamisia yli rajojen’.
Päivi on asunut perheineen vuoden Pitäjänmäen vanhassa kyläkirkossa, jonka salissa on alkanut vilkas konserttitoiminta. ”Toimintamme on lähtenyt todella vahvasti käyntiin, tänä vuonna on ollut jo 34 konserttia. Meillä on hyvä sali ja se tuo tänne paljon esiintyjiä. Musiikkityylejä meillä on monenlaisia – jazzia, swingiä, kansanmusiikkia, taidemusiikkia ja rajojen ylityksiä. Salimme antaa mahdollisuuden muusikoille kuunnella tilaa ja instrumenttiaan – se myös mahdollistaa suuren skaalan hiljaisiin nyansseihin. Hienoimpia kokemuksia viime kaudelta ovat olleet Helsingin domraorkesterin ja Taith-yhtyeen konsertit, koska niissä tilan kuuntelu on ollut vahvaa.”
Syksyllä kulttuurikirkon tiloissa alkavat myös kansanmusiikkiopiston kantele- ja kitaratunnit. Pauliinan konsertti 15.10. klo 19 Pitskun kulttuurikirkossa, Henrikintie 25 A, Helsinki. Konsertti on Kanteleliiton juhlatapahtuman ohjelmistoa.
teksti: Timo Väänänen
Kantele 3/2007