Leif Karlsonia kiehtovat melodiat, niinpä hän lähti tutustumaan musiikkiin, jossa soinnut eivät ole tärkeitä. Kiinnostus vei hänet moniin maihin sekä keskiaikaisen ja arabimusiikin ja -soittimien pariin.
Soittimina Leifillä ovat luutut, lyömäsoittimet ja kanun. Kanun on arabialaisen yhtyeen keskeisin soitin ja se muistuttaa sitrasoittimena kanteletta. ”Keskiaikainen musiikki on ollut minulle hyvin tärkeää. Renessanssi ja barokkimusiikkia teen nykyään vähemmän”, kertoo Leif Karlson kotonaan vieressään kanteletta muistuttava arabisoitin kanun – seinillä ja koteloissa on luuttuja. ”Soittimia on monia, mutta aktiivisesti harjoittelen udia, kanunia ja vähän lyömäsoittimiakin. Al Teslim -yhtyeessä soitan ud-luuttua ja kanunia.”
Al Teslim on arabialaisen musiikin yhtye, joka esiintyi ensimmäisen kerran vuonna 1988 ETNOSOI!-festivaaleilla. Yhtye soittaa sekä klassista arabimusiikkia että kansanmusiikkia eri arabimaista.
Leif aloitti musiikkiopinnot kitaralla. ”Sibelius-Akatemiaan pääsin aikanaan tosiaan kitaralla, mikä oli aika yllättävää. Mulla oli semmoinen muovireunainen kitara..! Se oli toinen vuosi, kun siellä oli kitaran opetusta”, Leif muistelee. ”Hyvin varhain vaihdoin kuitenkin luuttuihin. Diplomi minulla on barokkiluutussa – se oli pääsoittimeni, kun opiskelin Kölnissä.”
Kiinnostus vei melodioita kohtaan vei etsimään eri musiikkikulttuureja. ”Barokkimusiikissa jouduin hirveesti soittamaan sitä continuoa ja huomasin, että soinnut eivät merkitse minulle niin paljon! Kiinnostuin siitä, että puoli maailmaa soittaa melodioita ilman sointuja. Piti saada elävä kosketus siihen. Olin sitten Munir Bashirin (1930–1997) isäntänä Irak-viikkolla. Hän oli todella fantastinen soittaja ja sain hänen kauttaan kosketuksen arabimusiikkiin.”
Kanun on yhtyeen keskeisin soitin
Arabialaisen taidemusiikin yhtyeen soittimia ovat mm. nay-huilu, ud-luuttu ja lyömäsoittimet, mutta johtava soitin on kanun. ”Kanun tarkoittaa lakia. Oma selitykseni sille on, että se kiinteävireisenä määrää muiden viritystason. Vipuja ei ollut ennen aikaan ja muunnesävelet tehtiin peukalon kynnellä painamalla ja kielinä olivat suonikielet.” Nykyään soittimissa on kielikohtaiset sävelvaihtajat. Kanunia soitetaan arabimaissa laajalla alueella. ”Kulttuurieroja on paljon. Kun lähestytään Intiaa, tulee enemmän ohuita metallikieliä. Lännessä on taas paksuja suoni- ja nailonkieliä. Soitin tunnetaan mm. Irakissa, Iranissa, Lähi-idässä, Pohjois-Afrikassa aina Marokkoon asti.” Kanun on hyvin pidetty soitin. ”Sitä rakastetaan yli kaiken! Se on myös aika vaikea soitin, perustekniikka on vaikeimmasta päästä, monia efektejä on paljon helpompi tehdä.”
”Euroopassa kanun mielletään liittyväksi uskontoon, mutta täytyy muistaa, että vaikka kuvitellaan, että arabit ovat muslimeja, on siellä kristittyjä ja juutalaisiakin vaikka kuinka paljon. Monet palvotuista laulajistakin ovat juutalaisia ja kristittyjä. Ei kanun siellä liity uskontoon.” Kanunin väitettiin olevan häviämässä välillä, monissa yhtyeissä sen korvasi piano tai jopa syntetisaattori. ”Kyllä vanhoja soittajia on ollut kuitenkin koko ajan. Tekniikka tietysti muuttuu – siitä tulee monimutkaisempaa. Nykyisin soitetaan monenlaista muutakin kuin perinnettä. Esimerkiksi Egyptissä eräs soittaja on jazz-yhtyeessä. Se ei tietysti ole tällaisella kanteleentyyppisellä soittimella kovin helppoa soitettavaa!”
Unisono, melodia ja koristelu
Lauluja soitetaan arabialaisessa yhtyeessä paljon. Niistä opitaan fraseeraus ja laulun rytmisiä elementtejä – puhtaasti instrumentaalimusiikin muotoja on myös. Useimmiten instrumentaalikappaleet ovat vapaarytmisiä improvisaatioita eli taksimeja, jotka virittävät tunnelman konserteissa. ”Mutta varsinaisesti yleisö haluaa kuulla lauluja. Sehän on hyvin yleistä missä vain. Kun katsellaan poplistaa, niin ei sinne monta instrumentaalikappaletta pääse. Länsimainen klassinen musiikki on vähän niin kuin pohjoisintialainenkin, että instrumentaalimusiikki on suosiossa – mutta ne taitavat olla lähes ainoat sellaiset musiikkikulttuurit tässä maailmassa”, Leif pohtii.
Arabialaisessa musiikissa on tärkeää melodioiden yhteinen soitto oktaaveissa. Niitä ei soiteta kuitenkaan täsmälleen samalla tavalla vaan jokainen koristelee ja painottaa yksilöllisesti musiikkia, se luo musiikin värikkyyden. ”Sointujakin kyllä käytetään, mutta samanlaisia sointufunktioita kuin meillä ei välttämättä ole. Esimerkiksi eräässä fryygisessä sävelmässä as-sävelen sointuna voi olla a-mollisointu! Tai bassossa g-mollin dominanttisävel voi olla e, joka purkautuu d:hen! Sitä hyvin harva täällä keksii!”, Leif nauraa. ”Koristelu on hyvin merkittävää ja silloin saattavat jopa virheetkin kuulostaa oikeilta. Sekvenssien eli aiheen toistojen eri kerrat eivät ole ihan samanlaisia. Se tekee soitosta hyvin yksilöllistä ja inhimillistä. Määrätietoisuus on kuitenkin tärkeää.”
Dulab, maqaam ja improvisointi
Dulabit ovat lyhyitä melodia-aiheita, joissa ovat kunkin maqaamin eli asteikon käänteet. Soittajat osaavat dulabit ulkoa. ”Jotkut näistä dulabeista löytyvät eri maqaameistakin, ne taipuvat siis eri asteikkoihin vaikka niiden intervallisuhteet muuttuvat. Kappaleesta tiedetään, missä maqaamissa se menee. Kun laulujaksojen välissä tulee instrumentaaliosa, johtava muusikko lähtee soittamaan jotakin dulabia, muut tuntevat sen ja tulevat mukaan”, Leif kertoo musisoinnin perusteista.
”Välillä soittajat ovat uskomattoman taitavia seuraamaan laulajaa. Estetiikan taju on niin voimakas, että he tietävät minkälaisia kuvioita voi tulla. Melodiat ovat ikään kuin sommittelua olemassa olevista ikuisista melodioista, jotka liittyvät maqaamiin. Se on hyvin voimakasta traditionaalista luomista. Soitto saattaa kuulostaa ihan puhtaasti improvisaatiolta alusta loppuun, mutta soittajat sanovat, ettei se ole sitä ollenkaan, vaan ihan näitä perusasioita, joita liitetään peräkkäin! Muusikot siis pystyvät hyvin vähälläkin yhteisellä harjoittelulla esittämään kappaleita, koska tuntevat samat perusteet.”
Korvakuulolta soittoa
Kanunin soittotaito opitaan yhä usein perinteiseen tapaan. ”Monet ovat sitä mieltä, että nuotit eivät kuulu tähän musiikkiin ja eivät halua niitä käyttää. Useat ovat niin kamalan nopeita oppimaan korvakuulolta, että nuoteista kyllä opettelee hitaammin.”
Leif kertoo, että vanha tapa on hyvin tehokas. ”Edelleenkin nämä taidot menevät suvussa, joka sinänsä ei ole huono asia. Silloin saa kaiken tarvittavan – taidot, tiedot ja teorian.”
Kanunقانون
- Ensimmäiset maininnat teksteissä ovat 900-luvulta.
- Sana tarkoittaa myös lakia ja se lausutaan kaanuun, eli molemat tavut ovat pitkiä. Arabiaa luetaan oikealta vasemmalle.
- Eri kieliin muunnettu kirjoitusasu vaihtelee. Muita arabiasta translitteroituja muotoja on mm. qanun, qanoun, kanon.
- Kahden–kolmen kielen nippuja on n. 26, jokaiselle kielinipulle on omat sävelvaihtajat. Kielinipun kielet ovat viritettynä samaan.
- Asteikoissa on enemmän erikokoisia intervalleja kuin länsimaisessa musiikissa yleensä.
- Kielet kulkevat tallan yli, talla on pingotetun nahan päällä.
- Kieliä näpätään soittokynsillä eli plektroilla, jotka ovat kiinni etusormissa.
teksti: Timo Väänänen
Kantele 2/2006