Vuoden kantele 2008 tunnuksen saaja on Arnold Chiwalala

Arnold Chiwalalalle työ on elämän johtolanka. Neljätoista vuotta sitten hän opetti maailmankuulussa Bakamoyon taidekoulussa, mutta saatuaan tarpeeksi töitä Suomesta oli edessä muutto. Kanteleeseen Arnold tutustui ensimmäisellä Suomen matkallaan ja alkoi tehdä sillä omaa musiikkia. Nykyisin kantele on kiinteä osa Arnoldin työsarkaa.

Arnold Chiwalalan kanteleensoitossa iskee ensimmäisenä rytmi. Hänen kanteleopiskelunsa alkoi perinteisillä viisikielissävelmillä, mutta hyvin pian vaikutteita alkoi tulla tansanialaisesta perinnemusiikista. Nykyisin Arnold tekee kymmenkielisellä kanteleella omaa Chizentele-musiikkia.

”Kokeilin kanteletta, kun olin täällä esiintymässä Bakamoyon koulun opettajien kanssa syksyllä 1987 ja sen ääni jäi soimaan sisimpääni. Olin aikaisemmin soittanut tansanialaista izezeä, jonka ääntä kanteleen sointi muistuttaa”, selittää Arnold kiinnostustaan. 

Seuraavan kerran Arnold tuli Suomeen kaksi vuotta myöhemmin talvella Suomen Nuorisoseurojen Liiton kutsumana. Vierailut pohjoisessa maassa olivat jännittäviä: oli kylmä ja hän näki ensimmäisen kerran lunta. 

Arnold viihtyi Suomessa. Hän sai lisää työtilaisuuksia ja hyviä ystäviä. Kun hän 1995 sai vuoden pestit Kansallisoopperan Frieda-esitykseen ja Espoon kaupunginteatterin Silta-näytelmään, hän muutti pysyvästi tänne. Arnold aloitti myös opiskelut Sibelius-Akatemian kansanmusiikin osastolla. Kanteleen maailmaan häntä opastivat Arja Kastinen ja Sinikka Kontio, jotka kannustivat Arnoldia säveltämään.

Ngoma punaisena lankana

Kun Arnold valmistui maisteriksi vuonna 2000, Heikki Laitinen suositteli häntä jatkamaan opiskelua. Arnold innostui ja alkoi suunnitella taiteellista tohtorintutkintoa, jossa oli punaisena lankana ngoma, tansanialainen kokonaisvaltainen taidemuoto, joka sisältää soittoa, laulua, tanssia, tarinankerrontaa ja näyttelemistä. 

”Ensimmäisen konsertin Maisha, ’Elämä’, tein soolona vuonna 2000. Seuraavassa konsertissa Njia panda eli ’Risteys’ oli minun lisäkseni kolme taiteilijaa. Se kertoi hämmennyksestä, joka matkailijalla on risteyksessä ollessaan, kun viitat ovat epäselviä.”

Kolmas konsertti oli Bandu bandu, ’Pala palalta’. Siinä oli mukana kuusi muusikkoa ja tavoitteena oli näyttää, miten he voivat käyttää kaikkia ngoman elementtejä samaan aikaan. Muusikot esimerkiksi soittivat rumpuja ja tanssivat yhtä aikaa. Seuraavassa konsertissa Sisi, ’Me ja samankaltaisuutemme’, Arnold yhdisti suomalaista ja tansanialaista kansanmusiikkia ja -tanssia. 

”Olin asunut täällä kymmenisen vuotta ja huomasin, että perinteissämme on jotain samaa. Yhdistin esimerkiksi suomalaista marssimusiikkia tansanialaiseen tanssiin, jossa oli perinteisesti käytetty kolonialistisen ajan musiikkia. Yhdistin myös lauluja, joilla on samanlainen melodia tai funktio molemmissa maissa, esimerkiksi häälauluja”, Arnold valaisee.

Nyt kaikki viisi konserttia on pidetty ja kirjallinen työ on valmistumassa. Viimeisessä esityksessään Arnold halusi nostaa kanteleen voimakkaasti esille. Se oli samanaikaisesti konsertti ja performanssi nimeltä Hodi.

”Kun Tansaniassa menemme kylään ja koputamme oveen, huudamme hodi! Ja talonväki vastaa karibu eli tervetuloa!” 

Näytä suurempi kartta

Outona omalla maalla

Silloin tällöin Arnoldille on tarjoutunut mahdollisuus esiintyä kotimaassaan, ja hänen musiikistaan pidetään paljon. Tosin se kuulostaa afrikkalaisiin korviin vieraalta huolimatta siitä, että rytmiikassa on vaikutteita tansanialaisesta perinnemusiikista. 

Kantelekin näyttää heidän silmissään kummalliselta avoimen rakenteensa takia. ”Musiikissa koskettavat rytmi, swahilinkieliset sanat ja se, että laulan omasta heimostani. Musiikkiani on sanottu muun muassa parantavaksi ja liikuttavaksi. Viisi vuotta sitten PolePole esiintyi Zanzibarissa ja Bakamoyon taidekoulussa. Opiskelijat olivat tosi vaikuttuneita musiikistamme ja sanoivat, että tällaista mekin haluamme tehdä!” 

PolePolessa, duossa kitaristi Topi Korhosen kanssa, Arnoldin pääsoitin on kantele. Hän on tarkka siitä, mitä soittimia yhdistää kanteleeseen. Kitaran lisäksi hänen mielestään kanteleen ääneen sopivat muun muassa pehmeä-ääniset udu-rumpu, cajon-laatikkorumpu ja trumpetti.

Musiikki heijastaa elämää

Arnoldin sävellykset syntyvät soittamalla tai vaistoa seuraamalla. Myös kanteleen sointi stimuloi häntä. 

”Musiikki heijastaa elämää. Melodia ja rytmi ilmestyvät kuin itsestään soittaessani, kävellessäni, unessa… Minun tarvitsee vain seurata niitä. Jollei minulla ole kanteletta saatavilla, vihellän tai laulan rytmiä tai melodiaa, jotta muistan sen. Melodian tunnelma kertoo minulle, millaiset sanat siihen sopii. Kun kappale on valmis, voin sovittaa sitä miten haluan.”

Tulevaisuudessa Arnold jatkaa töitään entiseen tapaan. Ideoita on paljon, joten täytyy vain valita, mitkä niistä toteuttaa. Tiedossa on ainakin koulukeikkoja Suomessa ja Virossa PolePolen kanssa sekä festivaaliesiintymiset Haapavedellä, Rääkkylässä ja Sommelossa.

”Tärkeintä on jatkuvuus ja se, mitä teen. Olen valmis lähtemään vaikka Japaniin, jos sieltä tarjotaan mielenkiintoista projektia, koska työlläni ei ole rajoja. Toisaalta en voi ajatella pelkästään itseäni, sillä vaimoni ja kaksi poikaani ovat täällä. Toisinaan kaipaan elämää Tansaniassa, isääni ja sisaruksiani, mutta positiivisessa mielessä. Lapseni taas kaipaavat Suomea Tansaniassa ollessaan. Heidän kotinsa on täällä.” 

Arnold Chiwalala

• Syntyi 1963 Dar es Salaamissa. Perhe on lähtöisin Sumbawangasta, pienestä kaupungista Länsi-Tansaniassa. 
• Äiti oli kotiäiti, isä ammattisotilas ja kuoronjohtaja, joka soitti pianoa. Arnoldilla on seitsemän siskoa ja kolme veljeä.
• Esiintyi nuorena paikallisessa perinneryhmässä. Lisäksi kotona kuunneltiin paljon musiikkia ja kotiseudulla järjestettiin perinteisen musiikin ja tanssin tapahtumia.
• Oli opiskelemassa insinööriksi, kunnes pääsi opiskelemaan Bakamoyon taidekouluun musiikkia, näyttelemistä, akrobatiaa, perinteistä tanssia ja musiikkia, tanssikoreografiaa ja teoreettisia aineita 1981–85. Jatkoi Bakamoyossa opettajana valmistumisen jälkeen.
• Esiintyi ensimmäisen kerran Suomessa 1987 ja kutsuttiin uudelleen opettamaan 1989. Alkoi saada vierailujen myötä lisää työtilaisuuksia.
• Yhteistyötä suomalaisten taiteilijoiden kanssa 1991 lähtien erilaisissa musiikki-, tanssi- ja teatteriprojekteissa: mm. Avanti-yhtyeessä, Q-teatterissa ja Turun oopperassa. Opettajana mm.: Sibelius-Akatemiassa, Teatterikorkeakoulussa, Helsingin yliopistossa ja Vierumäen urheiluopistossa.
• Kanteleliiton Vuoden Kantele -tunnustus 2008.
• Taiteellinen tohtorintutkinto valmistumassa. Siihen kuuluu kirjallinen työ ja konsertit Maisha (2000), Njia panda (2001), Bandu bandu (2003), Sisi (2004) ja Hodi (2006).

teksti: Arja Kangasniemi

kuvat: Jorma Airola

Kantele 1/2009