Kun kaikki ei esiintyessä menekään ihan käsikirjoituksen mukaan, tarvitaan hyviä ideoita ja sitä kuuluisaa pokerinaamaakin. ”Järjestämälläni kanteleleirillä oli koittanut loppukonsertin aika. Kaikki parisenkymmentä leiriläistä soittivat 10-kielisiä, isoja ja kahta erivireistä 5-kielistä kanteletta. Meitä konsertin vetäjiä oli kaksi, ja parini tarinoi yleisölle ummet ja lammet sillä välin kun
minä viritin kappaleiden välissä minkä kerkesin.”
Joskus viritysavain saattaa unohtuakin: ”Kanneltajaystäväni oli keikalla yhtyeensä kanssa vieraalla paikkakunnalla, ja olin mukana kuuntelemassa. Muut valmistautuivat konserttia varten, mutta ystäväni näytti puuhailevan vain jotain muuta. Kyselin jo häneltä, että eikö sinunkin pitäisi virittää. Hän kuiskasi: ”Minulta on jäänyt viritysavain kotiin!” Asia kävi pian ilmi, koska soitto oli niin alavireistä. Hanuristi ei iloinnut, kun hänen piti transponoida lennosta, ja osa muusikoista viritti kulmat kurtussa soittimensa puolisen sävelaskelta alemmas.”
Eräs kanneltaja muistelee: ”Olin nuorena tyttönä saanut kutsun Tukholmaan esiintymään. Lähdin tietenkin, ja isä lähti mukaani. Tukholmassa kuitenkin huomasin, että minulta oli jäänyt viritysavain kotiin! Onneksi löysin musiikkikaupan, jossa myytiin sitran viritysavaimia. Avain sopi kanteleeseeni. Harmittaa vain, että vielä 15 vuotta myöhemminkin isäni muistaa yhä kysellä, että ”onhan sinulla varmasti viritysavain mukana?”.
Yleisökin voi yllättää. Kuten silloin, kun muuan kanteleduo oli konsertoinut erään konferenssin avajaispäivän iltatilaisuudessa. Väki oli istunut jo pitkän päivän kuunnellen puheita, ja oli herpaantunutta. Soiton aikana oli alkanut kuulua puheensorinaa, joka oli yltynyt tasaiseksi taustakohinaksi. Puheenporina oli vähitellen yltynyt niin kovaksi, että lopulta muusikot olivat saaneet todeta vain sormienliikkeistä, että hyvin meni.
”Nuorempana hankin lisätienestiä ja esiintymiskokemusta esiintymällä vanhainkodeissa. Se oli mukavaa. Kerran kuitenkin oli vaikeata pitää pokkaa yllä, kun kaksi kuulijaa alkoi kesken soittoni väitellä, oliko soittoni tosi huonoa vai tosi hyvää”, muusikko kertoo.
”Vein oppilaani perinteisen kevätmatinean sijaan esiintymään vanhainkotiin. Harmitti, kun eräs huonokuuloinen rouva sitkeästi tahtoi nauttia Music Televisionista konserttitilassa, vedoten siihen, että ”meillä on nyt vapaa-aikaa!”
Ensi kerralla pysähdymme perimmäisen kysymyksen ääreen: Miksi aloitin kanteleensoiton? Lähetä tarinasi minulle. Henkilöllisyytesi ei käy jutustani ilmi.
P.S. ”Mä pääsin ekana maaliin!”, riemuitsi pieni kanteleyhtyeen jäsen kiilattuaan kappaleen loppuun.
Teksti Tiina Komulainen
Kantele 4/2005