Kanteleen sivuilta, osa 1: Historian havinaa Kanteleen lehdillä

Kantele-lehden siirtyessä uuden tekijän käsiin, on sopiva hetki kurkistaa, millainen lehti on ollut aikaisemmin. Mistä asioista on

Kantele-lehden ensimmäinen numero 1979. Kuva: Outi Sané, joka myös selasi ensimmäisten vuosien lehdet.

kirjoitettu ja mitä lehdelle on tapahtunut. Lehti vakiintui neljä kertaa vuodessa ilmestyväksi ja nykyisen kokoiseksi melko nopeasti alun jälkeen. Suurin muutos on tapahtunut ulkoasussa, kun värikuvien käyttö tuli mahdolliseksi. Kiinnostavia juttuja on kirjoitettu joka vuosi.

Kantele-lehden siirtyessä uuden tekijän käsiin, on sopiva hetki kurkistaa, millainen lehti on ollut aikaisemmin. Mistä asioista on kirjoitettu ja mitä lehdelle on tapahtunut. Lehti vakiintui neljä kertaa vuodessa ilmestyväksi ja nykyisen kokoiseksi melko nopeasti alun jälkeen. Suurin muutos on tapahtunut ulkoasussa, kun värikuvien käyttö tuli mahdolliseksi. Kiinnostavia juttuja on kirjoitettu joka vuosi.
Ensimmäinen Kantele-lehti ilmestyi vuonna 1979 ja vuoteen 1982 niitä ilmestyi yksi numero vuodessa. Lehti oli A5-kokoinen ja sisälsi lähinnä jäsentiedottamista eli kantelekilpailujen ilmoituksia ja niistä raportointia. Jäsenluetteloita oli ensimmäisessä lehdessä neljä sivua osoitteineen. Nykyään ei henkilötietolaki siihen antaisi mahdollisuutta, saati että jäsenet antaisivat osoitteitaan julkaistakaan.
Koko lehden olemassaoloa väritti soittimen aseman vakiinnuttaminen. Eihän tuolloin ollut vielä päteviä kanteleensoitonopettajiakaan. Ensimmäisiä tutkintovaatimuksia tehtiin vasta liiton perustamisen aikoihin 70-luvun loppupuolella ja  1982 julkaistiin Kanteleensoiton peruskurssien ja I kurssin tutkintovaatimukset. Tämä veikin neljänneksen lehden 26 sivusta.
Ylipäätään ensimmäisistä lehdistä vei suuren osan tulokset, luettelot, toimintasuunnitelmat ja muut yhdistystoimintaan kuuluvat viralliset asiat aina tulo- ja menoarviota myöten. Juttuja tapahtumista oli hyvin vähän ja tieteellisiä artikkeleita ei ollut vielä lainkaan. Lehti ikäänkuin harjoitteli ja etsi uomaansa. Toki mukana oli joitakin artikkeleitakin ja ne kertoivat miltei poikkeuksetta kanteleen uudesta tulemisesta.
Viisi ensimmäistä numeroa tekivät päätoimittaja Ismo Sopanen ja toimitussihteeri Anneli Toiminen kahdestaan. Vuonna 1982  perustettiin lehden toimituskunta ja siihen valittiin edellisten lisäksi Hannu Saha ja Oiva Luhtasela.

Alkuvuosien helmiä

Vuoden 1979 lehdestä löytyi erittäin mielenkiintoinen Kari Dahlbomin artikkeli kanteleen uudemmasta soittoperinteestä Suomen rajojen ulkopuolella. Aina ajankohtaiseen aiheeseen tullaan varmasti palaamaan edelleenkin.
Kanteleen viritys on myös ollut jatkuvasti kiinnostava aihe alkuvuosista lähtien kuten myös viritysmittarit, joita esiteltiin säännöllisesti.
Kantelistien käsissä on varmasti kulunut myös Sulo Huotarin artikkeli vuodelta ”Kanteleen huolto-ohjeita ja muutakin rakenteellista tietoa”. Samana vuonna Kantele-lehti alkoi ilmestyä neljä kertaa vuodessa.
Jo alkuvuosina oli mukana tietoa kieltenvaihdoista ja soitto-oppaista. Ja tarpeen se olikin, systemaattinen koulutus kun puuttui kokonaan. Ja olipa jäsenistölle myös nuotteja. Lehti siis toimitti kanteletietoutta jäsenistölleen soittoa helpottamaan.
Alkuvuosien jälkeen alkoi Kantele-lehti yhä enemmän muistuttaa oikeata lehteä. Neljän numeron ilmestymistiheyden vakiinnuttua sivuja oli 20–30 ja painatus tietenkin mustavalkoinen. Kuvia oli niukasti ja jutut hyvin runsassanaisia. Sisällöllisesti lehti muistuttaa hyvinkin tämän päivän kantele-lehteä. Juttuja oli historiasta, soittajista, soittotekniikasta, virityksistä ja matkoista.
1986 alkoi lehdessä näkyä hieman väriäkin – ei tosin vielä sisäsivuilla mutta kannet alkoivat olla säännöllisesti värillisiä. Kuvat lisääntyivät ja samoin niiden taso.
Artikkelin kirjoittaminen oli melko työlästä, kun teki mieli lukea läpikotaisin useampia juttuja. Ohessa vielä muutama poiminta lehtien palstoilta. Seuraavaan lehteen poimitaan joitakin tärppejä vuosilta 1989–1999.