…saapi melkein kaikenlaiset nuotit menestymään
1800-luvun sanomalehdissä kanteleesta on kirjoitettu enemmänkin suomalaisen kulttuurin symbolina kuin soittokoneena. Yksi vanhimpia lehtiartikkeleita, jossa annetaan myös ohjeita itse soittimen rakentamiseen, on julkaistu Maamiehen ystävän numerossa 30, 25.7.1846. Artikkelin Kanteleen teko on kirjoittanut nimimerkki S-l-s.
Kanteleen teko
Kaikilla kansakunnilla on joku soittowärkki eli aset ollut ensimmäisiä sivistymisen wälikappaleita, ja useimmillen niiden tekijöille on annettu Jumalallinen kunnia, ja soitollen luettu erinomainen woima. Kuitenkin oli tarpeen että ihmisillä oli jo muita tietoja ja taitoja, ennenkin soittoaset tuli toimeen. P.Raamattu selitää Jubalkainin oppineen takomaan waskea ja muita metallia ennekuin Jubal taisi torwen tehdä.
Wanhat kanteleet, joista heleimmät helinät olen tawannut owat yhdestä puusta ja pohjattomat, niin että kansi näyttää pääasiaksi ja pohja aivan tarpeettomaksi; ovat myös kehän päät paksummat kuin laidat, niin myös lewiä pää, jossa naulat ovat, enemmän witalikko, kuin nykyisemmissä. Ajateltuani sinne ja tänne on minun mieleeni pystynyt, että niinkuin kaikki kielen helinä tulee tärinästä, joka niin sanomattoman monessa asiassa pitää yhtä putoamisen kanssa, laitain niimuodoin pitäisi oleman putous lukuja myöten pitkät; mutta minulla ei ole tilaisuutta koetellani kumpika lienee parempi, waikka melkein luulen tuon viinnomman paremmaksi. Minäkin tein muinoin kanteleen kuusisista laudoista; mutta kehä ei tahdo pysyä kiinni kannessa, jonwuoksi luulen yhdestä puusta tekemisen parhaana, näin tulewat päätkin paksummiksi kuin laidat. Sekä kannen että laitain pitää oleman hyvin tasaset ja siliät, vaan ei liian ohuet. Mitä wielä kehän korkeuteen tulee: niin luulisin kapeammasta päästä pitäwän olla matalamman, eli 2/3 sitä korkean kuin se on lewiä; mutta leweämmästä päästä ja pitemmältä puolelta kahtakin senwerran korkean; kuitenkin niin tasasen että joka paikka pöytään kiinni sopii. Näin tulee kantele seisomaan kallellansa, jonka en luulisi haittaawan soitantoa. Kielien kiinnityspaikat pitää oleman kowimmasta aineesta; niin olivat Wäinämöisenkin naulat tammesta tasaiset osat, ja aiwan kehän päiden kohdalla, jotta sitä lujemmalta vastaa, jontähden taitaa paras ollakkin, naulain puolimaiseen päähän asettaa kielien alle hewon, eli tallan hyvin kovasta puusta.
Nämä asiat eivät sovi ollenkaan jouhikanteleeseen, joka waltakin on paljoa wähäisempi, waan waskikanteleeseen, joka taitaan enentää ja parantaa sanomattomasti. – Kahdellatoistakymmentä kielellä saapi melkein kaikenlaiset nuotit menestymään.
Niinkuin kaikilla kansakunnilla ovat olleet omat soittoaseensa, joka heidän mielen laatuun on parhain sopinut; niin tulee Suomalaistenkin walistusta wirittäissä kajautella kanteletta.
teksti: Rauno Nieminen
Kantele 1/2007