Kirjoittanut
Pekka Jalkanen

Eva Alkula & Tomoya Nakai: Laulu
(Camus 2016)

Kantele-koto -duo Eva Alkula & Tomoya Nakai on julkaissut kolmannen äänilevynsä Laulu, joka juhlistaa laajan konserttikiertueen ohella duon kymmenenvuotistaivalta. Edellisten levyjen tapaan tässäkin tutkaillaan kulttuurien välisiä suhteita: suomalaisuuden ja japanilaisuuden vastakkaisuuksia, samankaltaisuuksia ja yhteistä mielenmaisemaa. Materiaalina on nyt etupäässä japanilainen perinnemusiikki ainujen lauluista geishojen sävelmiin mutta mukana on myös pari suomalaista rekilaulua. Sointikuva on pelkistetty, jopa niukka, mutta silti erittäin energinen. Sovitukset, joita kumpikin duon jäsen on tehnyt, ovat hyvin yhtenäisiä. Kantele pysyttelee taustalla, etenee milloin kuulaana äänimaisemana, milloin perkussiivisina sointuiskuina, kunnes ottaa puolestaan melodiavastuun. Koto suosii tällä kertaa suoraa ääntä, johon kanteleen on helppo sulautua ja lisätä tarvittaessa kotoa jäljitteleviä taivutus- ja huojutuskoruja vipujen avulla. Funktioharmonian ansat ja anakronismit on vältetty. Kumpikin sovittaja on noudattanut Jean Sibeliuksen koeluennon teesiä, jonka mukaan kansansävelmän sovittamisessa ei saa käyttää muita säveliä kuin niitä, mitä alkuperäinen melodia sisältää. Kantele-koto -kudokseen on lisätty lyömäsoitinpilkkuja ja melodikan yksiäänistä haaveilua. Parissa kappaleessa Tomoya Nakai laulaa koruttomasti suoralla äänellään perinnetietoisesti- ja taitoisesti koristellen. Äänitys ja miksaus ovat erityisen onnistuneita. Tiettävästi äänitykset on tehty soitin kerrallaan, klikin avulla. Siitä huolimatta kaikki kuuluu yhteisenä hengityksenä. Kun soittimet eivät vuoda toistensa mikrofoneihin, kokonaissointi ja soitinten sulautuminen toisiinsa on mitä ihanteellisin.

Mitä yhteistä suomalaisuudessa ja japanilaisuudessa voisi olla? Levyltä kuullaan, että ainumelodiikka kuulostaa sangen saamelaiselta pentatoniikkansa vuoksi, ja että modaalinen rekilaulu ei aina ole kaukana japanilaissävelmistä ja kotovirityksistä. Niinpä ainulaulu Ikeresotte yhdistyy luontevasti J. Alfred Tannerin kansansävelpohjaiseen Laulu on iloni ja työni -sävelmään Eva Alkulan sovittamassa kappaleessa Shiraoi. Sama melankolia toistuu kappaleessa Humma. Siinä Tapio Rautavaaran tunnetuksi tekemä iki-ihanuus tempaa mukaansa levyn mainitun nimisävelmän ja ryntää ukkospilvenä pitkin japanilaista metsätietä. Tomoya Nakain sävellys Motion on puolestaan abstraktia minimalismia, levon ja liikkeen buddhalaishenkinen tutkielma, joka voisi yhtä hyvin olla suomalaisen nykysäveltäjän kynästä. Laulu-levyn ainoa kulttuuritörmäys tapahtuu Tomoya Nakain sovittamassa ja laulamassa geisha-sävelmässä Konpira fune fune. Kumarrus rokkiin ja boogie woogieen viitannee kulttuurien välisyyden yöpuoleen a´ la Madame Butterfly.