Ääniä Kanteleen kylästä

Vilma Timosen menestystä saavuttanutta Forward-levyä ja  Songlines-lehden maailman 25 parhaan etnofestivaalin joukkoon nimettyä Sommelo-festivaalia yhdistää kanteleen lisäksi toinenkin seikka: Taito Hoffrén. Kun mies vielä toimii Kanteleen kylästä käsin, niin pitihän siellä lähteä käymään.

Taito Hoffrén kuuluu siihen harvalukuisten ihmisten joukkoon, jota ympäröi kiireettömyyden karisma. Aina kohdatessa on aikaa kysellä kuulumisia. Tosin noita kohtaamisia voi olla hieman hankala järjestää. Kun Taiton tekemisiä ryhdytään purkamaan, alkaa kuulijakin kaivata lomaa. Taito sen sijaan vaikuttaa täysin tyyneltä.

Kanteleelle siis

Lahden tietä pohjoiseen viitisenkymmentä kilometriä, itään kymmenkunta ja taas pohjoiseen parikymmentä. Läpi vehreän maalaismaiseman kapenevaa tietä pitkin, joka alkaa loppumatkasta mutkitella pysty- ja vaakasuunnassa. Metsä aukeaa äkkiä laajoiksi pelloiksi, joiden keskellä lepää Kanteleenjärvi ja sen ympärillä Kanteleen kylä. Kanteleelta löytyy asunnoksi ja työtilaksi saneerattu vanha meijeri, jonka rapistunut ulkomuoto pitää sisällään huikeat tilat tehdä mitä vaan – ja kyllä siellä tehdäänkin.

Aloitetaan taiteesta

Vaikka juttumatkalle lähdettiinkin haastattelemaan ennen kaikkea levytuottajaa ja taiteellista johtajaa, ei muusikko Hoffrénia voi ohittaa. Monet ovat vaikuttuneet Eero Grundströmin kanssa tehdyistä riemukkaista Von & Af -duoesityksistä ja moniäänisen mieskvartetti Äijän kaiken maailman kansanlauluista. Parhaiten kuitenkin Taito tunnetaan runolaulajana ja sitä hän tekee edelleen aktiivisesti. Loppukeväästä hän teki Uroshämärä-produktiolla konserttimatkan Heikki Laitisen, Pekka Huttu-Hiltusen ja Arja Kastisen kanssa Ranskan Bretagneen. Sen lisäksi Taiton laulua voi kuulla ainakin Sommelossa rumpali Markus Ketolan säestyksellä. Yllättävältä kuulostava duo syntyi kun Perinnearkkuklubi järjesti Kaustisen Pelimannitaloon muusikoiden kohtaamisia ja mies, joka harvoin sanoo ei, lähti mukaan.

– Tavattiin kerran ja ihan vähän kokeiltiin, mutta tunnin settiä varten olisi pitänyt harjoitella niin paljon, että mentiin sitten impropohjalta, Taito kertoo. Kokeilu oli sen verran onnistunut, että yhteistyötä päätettiin jatkaa.

Muusikkoutta kysyy myös teatterimusiikin tekeminen.
– Miellän studion yhdeksi instrumentiksi, Taito kuvailee. Elokuussa on tarkoitus tehdä musiikki Vaasan kaupunginteatterin Valkoiseen kaupunkiin. Meneillään on jo viidestoista vuosi teatterimusiikin tekemistä eri teattereihin.

Teatterityöskentelyksi voitaneen kutsua myös Juha Valkeapään kanssa tehtävää performanssia 10 matkaa sinne, missä mitään ei tapahdu. Siinä Taito on tosin enemmän näyttelijä, kuin muusikko.  Ensimmäiset esitykset tehtiin joulun alla Baltic Circlessä ja nyt kotimaan keikkojen lisäksi on tullut yllättävän paljon kyselyitä ulkomailta.

Suuria lauluja Sommelossa

Elämän täyttävien toimien luettelossa ei ole päästy vielä puoleenkaan väliin, kun on kysyttävä, miksi niin monessa? – Kyllä tämä on kutsumusammatti, vaikka se vähän kornilta kuulostaakin, kuvailee Taito. Hän tuottaa sellaisia levyjä, jotka hän haluaa julkaista, ja on taiteellisena johtajana festivaalilla, joka esittelee kulttuuria, jolla ei ole aikaisemmin oikein ollut foorumia. Taito haluaa profiloitua näihin asioihin ja viedä niitä eteenpäin.

Sommelon tekeminen on kaiken keskellä mahdollista, koska siellä on hyvä organisaatio ja taiteellinen johtaja saa keskittyä omaan hommaansa. Kaisa Kilponen on Sommelon tuottaja ja lisäksi tuotantotiimiin kuuluu Riitta Huttunen. Festivaalin taustalla on Juminkeko-säätiö ja Markku ja Sirpa Nieminen, jotka pitävät huolen, että puitteet ovat kunnossa.

Festivaalin tekeminen alkaa työryhmäkeskustelulla ja esiintyjien kiinnittäminen heti, kun budjetti on selvillä. Vaikka teemat päätetään vuotta aikaisemmin ryhmässä, saa taiteellinen johtaja päättää ohjelman varsin itsenäisesti. Festivaalilla on konserttien ohella hyvin tärkeässä roolissa seminaarit ja kurssit. Tänäkin vuonna on koverokanteleen rakentamis- ja soittokurssille ilmoittautunut kurssilaisia Japania myöten. Festivaalin teemoina on saame, suuret laulut ja paimensoittimet. Jatkuvina teemoina ovat kantele ja runolaulu.

Festivaalin erikoisuutena on se, että konsertteja pidetään myös Venäjän rajan toisella puolella.

– Se eksotiikka, että mennään kyliin, joissa ei ole edes sähköjä, varmaan tuo mainetta,  arvelee Taito ja epäilee sen olleen yhtenä syynä, miksi Songlines-lehti valitsi Sommelon maailman 25 parhaan etnofestivaalin joukkoon. – Kun vielä tuo maine kantautuisi tuista päättävien korviin, Taito virnistää. Festivaalin tavoitteena on hidas kasvu, mutta Kaustisen kaltaiseksi suureksi festivaaliksi se ei halua.

Levy-yhtiö omiin tarpeisiin

Levy-yhtiön alkutaipaleesta Taito kertoo, että ensin oli studio ja sitten vasta tuli levy-yhtiö, kun siihen oli mahdollisuus. Teatterimusiikin tekeminen vaati studiota ja siellä tuli äänitettyä ensin muille ja lopulta päädyttiin tuottamaan levytkin itse. Levyjä on vuosien aikana tullut ulos parikymmentä, mutta nyt on pakko hieman hiljentää.

– Tulin valituksi Sibelius-Akatemian kansanmusiikkiosastolle assistentiksi kolmeksi vuodeksi, päämääränä jatkotutkinto runolaulusta, selittää Taito. Toki levykauppa elää voimakasta murrosvaihetta myynnin pienentyessä koko ajan. Laitonta latausta ei mielletä rikokseksi ja internetissä on mahdollista kuulla melkein minkä tahansa bändin musiikkia ihan laillisesti. En osaa yhtään ennustaa, mitä tuolla saralla tulee tapahtumaan.

Nimikkeitä katsellessa ei voi olla huomaamatta, miten merkittävää työtä Taito on levyjä tuottaessaan tehnyt. Tellu Turkan ja Liisa Matveisen Vienan naisia innostaa laulamaan runoa. Seesjärven naislaulajien tallentamiseen taas alkoivat olla viimeiset hetket käsillä. Tulossa on vielä ainakin Jouhi-orkesterin toinen levy, Kristiina Ilmosen levy ja Erkki Ala-Könnin arkistoäänitteitä.

Eikä siinäkään vielä kaikki…

Onko Taito kuullut koskaan leppoistamisesta.?
– Siitä en tiedä, mutta tein Niemisen Raunolta oppimani korvaamattomuustestin. Laitetaan sormi veteen ja jos siihen jää kuoppa, on korvaamaton, kertoo Taito.

Sitten tulee mieleen vielä oppimateriaalipaketti runolaulusta, jonka pitäisi valmistua syksyllä. Taito oli haaveillut pitkään, että saisi helposti lähestyttävän materiaalin verkkoon, josta voisi harjoitella runolaulua, runomittaa ja varioimista. Kirjallinen tuotos siitä tehdään toki myös.
Ja sitten on vielä lauluoppilaat ja Hilja Grönforsin äänittäminen hänen keräämiensä romanilaulujen nuotintamista varten.

– Hilja Grönforsin projekti on Suomen kansanmusiikille aivan äärimmäisen tärkeä ja hieno, kuvailee Taito. Nuotintamisen tekee Taiton pian kansanmusiikin tohtoriksi valmistuva elämänkumppani Ilona Korhonen. Perheeseen kuuluvat lisäksi yksi- ja viisivuotiaat tyttäret.

Miten kahden kiireisen kansanmuusikon aikataulujen ja perhe-elämän yhteensovittaminen onnistuu?

– Tarkalla suunnittelulla. Lapset vaikuttavat kyllä siihen, että päivittäinen työaika on kahdeksasta neljään. Ja heinäkuussa pidetään kaksi viikkoa täydellistä lomaa. Ja kunhan tuosta syksystä selviää, niin voi rauhoittua laulamaan runolaulua kuukausipalkalla, Taito maalailee. Jatkotutkinnossa hän aikoo hyödyntää oppimiaan kolmea tuhatta Arhippa Perttusen säettä. Tarkoituksena on lähteä viemään sitä eteenpäin niin, että voi kertoa muita eeppisiä tarinoita niillä säkeillä. Vaikka vanhaa testamenttia. – Vielä on arvoitus, mihin se sitten aikanaan vie, Taito kertoo. Ensimmäinen tutkintokonsertti on joulukuun alussa.
Hamassa tulevaisuudessa Taito näkee itsensä ensisijaisesti muusikkona ja esiintyvänä taiteilijana. Muista toimista luovutaan ennemmin. – Ja runolaulu tulee pysymään matkassa aina.

Ääniä-yhtiön kanteletta
sisältäviä levytyksiä:
• Kanteleen kyydissä
• Vilma Timonen Quartet – Forward
• Hiite – Maammo
• Brelo – Uusikuu
• Sytyke – Tulipunapsalmi
• Arja Kastinen – Vaskikantele

Verkko-osoitteita:
www.aania.fi
www.runolaulu.fi
www.myspace.com/aijasongs