Blatentsaine on neljän nuoren naisen kansanmusiikkiyhtye, jossa kantele soi yhdessä viulun, nokkahuilujen ja haitareiden kanssa. Yhtye soittaa omaa pelimanniperinteeseen pohjautuvaa musiikkiaan, joka syntyy yhdessä tekemällä, sovittamalla, säveltämällä ja soittamalla – uutta synnyttämällä. Blatentsaine tarkoittaa karjalaisessa kehtolaulussa vastasyntynyttä.

Yhtyeen kaikilla soittajilla on tausta kansanmusiikissa. ”Olen pienestä pitäen tanhunnut ja siinä on ollut kansanmusiikki mukana”, kertoo yhtyeen kanteleensoittaja lahtelainen Anu Alviola taustastaan. Anu on valmistunut kansanmusiikin kandidaatiksi Sibelius-Akatemiasta ja on aiemmin soittanut lähinnä klassista musiikkia. ”Pohjana minulla on klassinen musiikki, mutta jossain vaiheessa kansanmusiikki alkoi kiinnostaa enemmän. Nuotit sai heittää pois ja soittaa omaa musiikkia, omasta elämästä”, Anu kertoo.

Anu soittaa Blantensaine-yhtyeessä sähkökanteletta. ”Sähkökantele mahdollistaa sävykkäämmän soiton, kun myös hiljaa soitetut asiat erottuvat yhtyeen soinnissa. Yhtyeen keskinäiseen kuunteluun sähkökantele auttaa löytämään rentouden”, pohtii Anu. ”En ole muuten kokenut sähkökanteletta kovin erilaiseksi soittimeksi verrattuna konserttikanteleeseen. Samoja juttuja soitan sillä kuin akustisellakin. Soittotapaan se on lähinnä vaikuttanut siten, että nyt seison kanteleen ääressä, joka on kyllä iso muutos. Siinä pääsee vähän vanhoista huonoista tavoista ja jännityksistä irti. Seisaaltaan on helpompi olla rento ja vapaa soittamaan – voi jopa liikkuakin”, Anu kertoo.

Yhtyeen haitarinsoittaja Arja Heinonen ja nokkahuilunsoittaja Terhi Kero ovat saaneet kipinän kansanmusiikkiin molemmat pienenä haitarin kautta. Arja sai perintönä matkamuistopianohaitarin ja Terhi puolestaan lelukaupasta Minni Hiiri -haitarin. ”Leluosaston alahyllyltä, varjoista piilosta, löysin vaaleansininen Mikki Hiiri -haitarini, edessä Mikin ja Minnin kuvat, koskettimia vähän yli oktaavin, muutamia bassonäppäimiä – aarteeni”, Terhi muistelee. Pauliina Pajala, yhtyeen viulunsoittaja, päätyi puolestaan lapsena näppärikursseille ja innostui kansanmusiikista. ”Kansanmusiikki on minulle ominta musiikkia. Sillä voin ilmaista itseäni. Olen ollut siinä mukana pienestä pitäen, joten se on ollut osa elämääni.” Kaikilla soittajilla on myös klassisen musiikin taustaa. ”On mielialakysymys, mitä  soittaa ja millä soittimella. Ei ole niinkään merkittävää mitä musiikin lajia soittaa”, Terhi pohtii.

Yhtyeen ohjelmisto on suomalaiseen pelimanniperinteeseen pohjaavaa omaa musiikkia. Jokainen tekee kappaleita, säveltää ja sovittaa. Joskus soitettavaksi tuodaan valmiita sovituksia sävellyksistä ja joskus yhtye tekee yhdessä sovitukset teemojen pohjalta. ”Yhdessä sovittaminen on tärkeää, koska meillä on niin erilaisia soittimia. Kanteleelle esimerkiksi saattaisi muu kuin kanteleensoittaja kirjoittaa helposti vain sointuja eikä oikein tiedä, mitkä soittimen mahdollisuudet ovat. Soittaja muokkaa musiikin soittimelle sopivaksi.” Soittimet vaikuttavat musiikkiin paljon. ”Soittimilla on omat roolinsa, joita kyllä tarkoituksella myös rikotaan. On rikkaus, että soittimissamme on hyvin erilaiset soinnit. Aika paljon musiikkimme on sointiyhdistelmien kokeilemista”, Blatentsainen muusikot kertovat.

Blatentsaine on parhaillaan viimeistelemässä uutta levyään. ”Pyrimme tekemään tanssittavaa musiikkia ja tuleva levy on sitä”, sanoo Pauliina. ”Siellä on kappaleita slovareista aina kiperään polkkaan asti.” Uusi levy valmistuu kevään aikana. Muitakin isoja tuotantoja yhtyeellä on takana. 2005–2006 Blatentsaine keskittyi polskaperformanssi Palon musiikin tuotantoon. Palo sai ensi-iltansa yhdessä tanssija, koreografi, ohjaaja Antti Savilammen sekä helsinkiläisten kansantanssijoiden kanssa huhtikuussa 2006 Taiga-juhlilla ja uusiakin esityksiä on luvassa. Seuraava yhtyen oma keikka on Perinnearkkuiltamat 20.3. klo 20.30, Semifinalissa Helsingissä. Lisätietoa kotisivuilta www.blatentsaine.net.

teksti: Timo Väänänen

Kantele 1/2007