uskonto

Seminaari musiikista ja transsendenssista Sibelius-museossa 2.–3.12.2010

Musiikki ja ihmisen käsityskyvyn ulkopuoliset kokemukset ovat aiheena Sibelius-museossa 2.–3.12.2010 järjestettävässä ”Music and Transcendence”-seminaarissa. Keskustelujen aiheina ovat mm. uskonnollinen taide- ja populaarimusiikki, musiikin merkitys islamin sufi-perinteessä ja discon ja transendenssin suhde. Seminaarin osallistujien joukossa on useita kansainvälisiä asiantuntijoita, joilla on monipuolinen tausta musiikin ja uskonnon tutkimuksesta. Keith Kahn-Harris Englannista on aiemmin tutkinut mm. death metalia ja populaarimusiikkia ylipäätään sekä juutalaisuutta. Tanskalainen etnomusikologi Annemette Kirkegaardin työ perustuu hänen Marokossa ja Zanzibarilla tekemäänsä kenttätyöhön. Thomas Bossius Göteborgin yliopistosta on tutkinut musiikkia ja uskontoa nuorisokulttuureissa.

Seminaarin järjestää UskoMus-verkosto yhteistyössä Sibelius-museon kanssa. UskoMus koostuu Turun yliopiston ja Åbo Akademin musiikkitieteen ja uskontotieteen oppiaineista.

Seminaari järjestetään Sibelius-museon konserttisalissa (Piispankatu 17, 20500 Turku) ja se on avoin kaikille. Esitelmät pidetään englanniksi. Ohjelmaan sisältyy myös konsertti 2.3.2011 klo 18.00, jossa esiintyy meditatiivista musiikkia esittävä SangitDesh-ryhmä.

Seminaariin on vapaa pääsy.

Lisätietoa:  http://www.hum.utu.fi/oppiaineet/musiikkitiede/tutkimus/uskoMus_seminar2010.html

Kolme Väinämöiskuvaa

On ihanaa lumoutua! Lumoutuessaan ihminen hämmästyy, ihmettelee, sitten (vielä, jos on hidasta tyyppiä) sulattelee ja lopulta ihastuu – ”että tällaistakin on!”. Minä lumouduin perinpohjaisesti vieraillessani Ateneumin Kalevala-näyttelyssä. Lumouduin vahvoihin Kalevala-pohjaisiin teoksiin, jotka puhuttelivat minua ihmiselämästä kertoessaan. Mutta ennenkaikkea lumouduin Väinämöistä ja kanteletta kuvaaviin taideteoksiin: mikä ylhäisyys, mikä suvereeni asema, mikä intensiteetti! Väinämöisen kuningasasema ja -asenne on kiistaton. Hän on ollut taiteilijoille varmasti kiitollinen kohde. ”Väinämöinen kanteletta soittamassa”-tyyppisiä maalauksia on tehty useita. Ne ovat luonnollisesti taiteilijan henkilökohtaisia tulkintoja Väinämöisen asemasta ja persoonasta.

Kantele on kuvattu useissa maalauksissa Väinämöisen mahtavana työkaluna, kulttivälineenä ja instrumenttina, jonka kautta Väinämöinen toimii Väinämöisenä. J.E. Kortmanin maalauksessa ”Väinämöisen soitto” Väinämöinen soittaa rantakalliolla. Muut Kalevalan henkilöt, taivaan enkelit ja metsän eläimet seuraavat häntä. Väinämöisen ilme ja elekieli tosin näyttävät jostain syystä siltä, kuin hän pitelisi kanteletta ensi kertaa käsissään eikä tietäisi, mitä sillä tehdään. Ahdistaneeko Väinämöistä takana lymyilevät viikingit, oma kalevalainen kansa vai taivaalta häntä seuraavat enkelhahmot, mutta joka tapauksessa Väinämöisen suu on raollaan, silmät tuijottavat katsojaa apua pyytävinä ja oikea käsi on sivulla ikäänkuin kysyäkseen ”mitä te oikein odotatte minulta!”. Kantelekin näyttää A4-kokoiselta kirjekuorelta. Ellen olisi suomalainen, en tulkitsisi sitä kanteleeksi. Mutta Väinämöisen eleistä huolimatta hänen auktoriteettinen asemansa korokkeella on tässä kokonaisuudessa täysin kiistaton. Lue loppuun

Arkistot